Super-Marion kiemurat - mistä kohu johtui?

Der Spiegel
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Italian pääministerin Mario Montin Der Spiegel -lehden haastattelua luettiin myös iPadilla 7. elokuuta. Kuva Jarno Kuusinen / Lehtikuva

Italian pääministeri Mario Monti kaipaa täydennyskoulutusta. Ainakin kaksi kurssia olisi tarpeen: “Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” ja “kuinka saan viestini perille”.

On aihetta palata Italian pääministeriin Montiin, ja hänen hurmausoperaatioonsa. Aiheen antoi Monti itse muutama päivä sitten haastattelullaan saksalaiselle Der Spiegel-lehdelle.

Haastattelu tuntui tekevän turhaksi Montin kaikki diplomaattiset ponnistelut Suomessa – niin tylyjä sanoja hän puhui suomalaisista.

Monti toisti varoituksensa, jonka mukaan Euroopassa on nähtävissä merkkejä “psykologisesta hajaannuksesta”, ja että poliittiset johtajat tekevät liian vähän pysäyttääkseen sen.

Hän myös varoitti, että hallitukset eivät saa sitoa itseään “täysin” parlamentteihin päättäessään yhteisestä politiikasta euron pelastamiseksi.

Mitä Monti todella sanoi?

Ensin Monti sanoi, että euromarkkinoiden tilannetta helpottaisi, jos viestintä euroalueen päätöksistä olisi nykyistä parempaa. Sen jälkeen hän otti tulilinjalle suomalaiset. Voidaan spekuloida, että hänen viestinsä oli tarkoitettu myös saksalaisille ja hollantilaisille. Joka tapauksessa hän hyväksyi toimittajan tulkinnan, että hän tarkoitti suomalaisia.

Alla oleva käännös perustuu Montin haastattelun englanninkieliseen versioon.

Monti: “- – on muutamia maita – ja ne sijaitsevat Saksasta pohjoiseen – jotka joka kerta, kun olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen EU:n huippukokouksessa, sitten sanovat kaksi päivää myöhemmin asioita, jotka kyseenalaistavat tämän yhteisymmärryksen.”

Der Spiegel: “Viittaatteko nyt suomalaisiin vai myös muihin?”

Monti: “Voin ymmärtää sen, että heidän on otettava huomioon parlamenttinsa. Mutta loppujen lopuksi jokaisella EU-maalla on parlamentti ja perustuslakituomioistuin. Ja tietysti kunkin hallituksen täytyy orientoitua parlamentin päätösten mukaan. Mutta jokaisella hallituksella on myös velvollisuus kouluttaa parlamenttia. Jos olisin pitäytynyt täysin mekaanisesti oman parlamenttini suuntaviivoihin, en olisi pystynyt edes suostumaan päätöksiin, jotka tehtiin viime huippukokouksessa Brysselissä.”

Der Spiegel: “Miksette olisi?”

Monti: “Sain tehtäväksi ajaa eurobondit läpi huippukokouksessa. Jos hallitukset antavat parlamenttien päätösten sitoa täysin niiden kädet eivätkä suojele toimintavapauttaan, tuloksena olisi todennäköisemmin Euroopan hajoaminen kuin integraation syveneminen.”

Toiset yllättyivät, toiset suuttuivat

Montin puheet hätkäyttivät muiden euromaiden poliitikkoja. Pääministeri Jyrki Katainen sanoi, että Montin puheet tulivat hänelle yllätyksenä, ja että tällainen retoriikka aiheuttaa vain turhia riitoja EU:ssa. Katainen arvioi Ylelle, että suomalaisten ei kuitenkaan pidä ottaa Montin lausuntoa liian vakavasti.

Saksassa moni poliitikko suorastaan ärsyyntyi. Kristillisdemokraattien baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n johtomies Volker Kauder sanoi, että parlamenttien asemaa pitää vahvistaa eikä heikentää. Samaa mieltä on myös liittokansleri Angela Merkel, joka otti kantaa Montin lausuntoon tiedottajansa kautta. Ulkoministeri Guido Westerwelle, joka edustaa liberaalista FDP:tä, piti Montin lausuntoa vaarallisena.

Montin oli pakko ottaa sanojaan takaisin. Hän selitti halunneensa vain edistää hallitusten ja parlamenttin välillä “järjestelmällistä ja pysyvää dialogia” EU-integraatiosta.

Huippukokoukset: sekavaa kuin hollituvassa

Yksi syy EU-johtajien erilaisiin tulkintoihin huippukokousten ratkaisuista on se, että sekavat neuvottelut kestävät yökaudet ja että väsyneet neuvottelijat eivät välttämättä itsekään tiedä, mitä ovat sopineet.

Kompromissin löytäminen on vaikeaa. Huippukokouspäätösten sanamuodot ovat usein moniselitteisiä. Montilla on omat perusteensa omiin tulkintoihinsa, mutta sama pätee tietysti myös Kataiseen. Tässä mielessä Monti on siis väärässä: eivät suomalaiset kyseenalaista huippukokouksen päätöksiä, he esittävät niistä vain oman tulkintansa. Tuore esimerkki tästä ongelmasta on kiistakysymys EU:n pysyvän kriisirahaston EVM:n lainojen ensisijaisuudesta ja siitä, millä ehdoilla EVM:n varoja voidaan käyttää kriisimaiden joukkolainojen ostamiseen.

Mitkä olivat Montin motiivit?

Kun kuuntelee tarkkaan Montin puheenvuoron, jonka hän piti Palacessa 6. elokuuta, tuntuu selvältä, että hän on aidosti huolissaan paitsi omasta maastaan myös koko EU:n tulevaisuudesta. Siksi hän vetoaa kaikkiin kansallisiin poliittisiin johtajiin EU:n yhtenäisyyden ja euron tulevaisuuden puolesta. (Kyseinen puheenvuoro löytyy muuten täältä. Hassua kyllä, sen on ladannut YouTubeen Perussuomalaiset rp, jonka puheenjohtaja Timo Soini muuten haukkui Montin pataluhaksi Spiegel-haastattelun jälkeen.)

Miksi viesti ei mene perille?

Ei ole mitään syytä vähätellä huippuälykästä Montia. Entinen pitkäaikainen EU-komissaari ja professori on kuitenkin pikemminkin kabinettipäättäjä kuin poliitikko. Selvästi hänellä on viestinnässään hiukan hiomisen tarvetta. Pääministerin pitäisi puhua yksinkertaisesti ja selvästi eikä ruveta filosofoimaan julkisuudessa.

Montia on syytetty demokratian halveksimisesta. Nämä epäilyt ovat perusteettomia. Ei hän ole mikään fasisti; totta kai hän ymmärtää länsimaisen parlamentarismin perusteet.

Mutta kieltämättä näyttää siltä, että Monti epäilee eurooppalaisten demokratioiden toimivuutta viime kuukausien poliittisen kuohunnan jälkeen. Vaikka tälle epäilylle on hyvät perusteet, sitä ei ilmeisesti saa sanoa julki, koska se on poliittisesti epäkorrektia.

Palacen tilaisuudessa hän muistutti, että populismi ja kansalliset ennakkoluulot myyvät nyt hyvin Euroopassa ja että poliitikkojen aikaperspektiivi on lyhyt, koska he tähtäävät aina vain seuraaviin vaaleihin.

“En kannata epädemokraattista järjestelmää, sanon tämän vain alaviitteenä”, hän sanoi.

Aiheesta lisää
Super-Mario hurmasi suomalaisia – mutta miksi juuri nyt? (Suomenkuvalehti.fi 2.8.2012)