Suomi romahti - kannattaako maiden kilpailukykymittauksia uskoa?

IMD
Teksti
Jarmo Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kansantalous kilpailukyky
Vuonna 2005 Suomi onnistui olemaan yhtä aikaa maailman kilpailukykyisin ja kuudenneksi kilpailukykyisin maa. Kuva Tor Wennström / Lehtikuva.

Suomen “romahtaminen” sveitsiläisen IMD-instituutin kilpailukykyvertailussa sai viime viikolla kohtuullisen laajaa huomiota. Kelpasipa tieto myös EK:n puheenjohtaja Sakari Tammisen järjestönsä kevätkokouksessa pitämään juhlapuheeseen, jossa manailtiin Suomelle vaikeita aikoja.

Romahdus merkitsee ainakin sitä, että teollisuuden ei enää tarvitse valittaa, että kilpailukykymittauksissa on jotain vikaa, koska Suomi menestyy niissä liian hyvin.

Suomalaiset rakastavat kansainvälisiä vertailuja, koskivat ne sitten koululaitosta, korruptiota, kilpailukykyä tai palkkoja. Menestyminen niissä on mukavaa, mutta ehkä vielä jännittävämpää on epäonnistuminen, romahtaminen tai sukeltaminen vertailussa.

Ennen kuin vaipuu epätoivoon tai ryhtyy poksauttelemaan samppanjaa on aina syytä käyttää hieman aikaa sen selvittämiseen, mitä kansainväliset mittaukset oikein tutkivat ja kuinka hyvin ne tehtävässään onnistuvat.

Erityisesti kilpailukyvyn mittaaminen on lievästi sanottuna hämmentävä elämänalue. Esimerkiksi vuonna 2005 Suomi onnistui olemaan yhtä aikaa maailman kilpailukykyisin ja kuudenneksi kilpailukykyisin maa. Toisen vertailun teki World Economic Forum ja toisen IMD.

Mitä oikein mitataan?

Katsotaan tarkemmin IMD:n tuoretta kilpailukykyvertailua. Sveitsiläisen bisneskoulun kupeeseen perustettu instituutti tekee vertailua, joka “analysoi, miten hyvin maat luovat ja ylläpitävät sellaista ympäristöä, jossa yritykset voivat kilpailla”.

Loppupäätelmä eli kilpailukykyisimpien maiden lista on ilmainen. Koko raportti maksaakin sitten 900 euroa, seuraavaksi kolmeksi vuodeksi sen saa 1800 euron tarjoushinnalla.

IMD:n nettisivuilta löytyy varsin tarkka kuvaus siitä, miten instituutti mittaa maan kilpailukykyä. Se kerää vertailun maista satoja numerotietoja. Suurin osa on perustalouslukuja, esimerkiksi bruttokansantuotteesta ja sen vuosikasvusta. Mukana on kuitenkin myös eksoottisempia numeroita esimerkiksi bensiinin hinnasta, maan saamien Nobel-palkintojen määrästä ja siitä, kuinka monta kiinteää puhelinlinjaa maassa on tuhatta asukasta kohti.

Osa luvuista – kuten Nobelien määrä – on “taustatietoa”, lopulliseen vertailuun otetaan mukaan yhteensä 131 numerotietoa. Niiden lisäksi IMD teettää jokaisessa maassa kyselyn yritysjohtajille.

Siinä kysytään arviota yhteensä 115 asiasta, eli johtajien mielipiteet vaikuttavat kilpailukykyarvioon lähes yhtä paljon kuin kovat luvut. Suomi onkin perinteisesti pärjännyt huonommin kovissa luvuissa, mutta yritysjohtajakyselyn positiiviset tulokset ovat nostaneet sijoitustamme vertailussa.

Ja miten vertailu osuu

Suomi siis holahti IMD:n listalla kymmenen sijaa alaspäin, olemme nyt maailman 19. kilpailukykyisin maa. Maallikkojärjellä sijoituksen raju heikkeneminen ennustaa hidasta talouskasvua, kilpailukyvytön talous tuskin voi kasvaa kovin nopeasti.

Sveitsiläisvertailun osuvuudesta saa kuvan, kun vertailee talouskasvua ja Suomen sijoitusta IMD:n listoilla. Suomen pahimmat syöksyt listalla osuvat vuosille 2010 ja 1996, jolloin maamme sijoitus humpsahti alaspäin kymmenen sijaa, sekä vuodelle 2007, jolloin laskua edellisestä vuodesta tuli seitsemän sijaa.

Kaivetaan seuraavaksi esiin Tilastokeskuksen BKT-taulukko. IMD:n vertailu perustuu aina edellisen vuoden tietoihin, esimerkiksi tuoreessa 2010 vertailussa katsotaan itse asiassa kilpailukykyä vuonna 2009.

Vuoden 1996 (siis oikeasti vuoden 1995) IMD-romahduksen jälkeen nähtiin yksi vaisu talousvuosi, jonka jälkeen Suomen BKT kasvoi rakettimaisesti ensin kuuden ja sitten viiden prosentin vuosivauhtia. Myös vuoden 2007 (jälleen siis oikeasti vuoden 2006) huonoa sijoitusta seurasi lähes viiden prosentin BKT-kasvun vuosi.

Jos näiden tulosten perusteella ryhtyy luomaan näppisääntöä, se näyttäisi olevan, että romahtaminen IMD:n kilpailukykyvertailussa ennustaa erittäin nopeaa talouskasvua. Aivan tähän vertailun luojat tuskin pyrkivät.

Entäs sitten ne hyvät vuodet? Suomi surfaili vuosina 1999-2003 kilpailukykyvertailun kärkikolmikossa. Vilkaistaanpa taas Tilastokeskuksen BKT-tietoja. Niistä löytyy tuolta ajalta yksi erittäin nopean talouskasvun vuosi (2000), kolme perushyvää vuotta, mutta myös yksi vähintäänkin laahaavan kasvun vuosi (2003). Ei kovin ennustevoimaista.

Jos haluaa hieman tieteellisemmän selvityksen kilpailukykyvertailujen ja talouskasvun suhteesta, kannattaa lukaista tämä Etlan lyhyt selvitys.

Tiivistelmäksi kelpaa vaikkapa sivun 122 grafiikan otsikko: Sijoitus kilpailukykyvertailussa ei ennakoi kasvua.

Ylös ja alas kilpailukykymittauksessa

Vuosi Sija Muutos BKT-kasvu seuraavana vuonna %*
1992 10 -1 -3,5
1993 17 -7 -0,8
1994 20 -3 +3,6
1995 5 +15 +4,0
1996 15 -10 +3,6
1997 4 +11 +6,2
1998 5 -1 +5,0
1999 3 +2 +3,9
2000 3 +5,3
2001 3 +2,3
2002 2 +1 +1,8
2003 2 +2,0
2004 8 -6 +4,1
2005 6 +2 +2,9
2006 10 -4 +4,4
2007 17 -7 +4,9
2008 15 +2 +1,2
2009 9 +6 -7,8
2010 19 -10

* Koska tiedot kerätään alkuvuonna, kertoo esimerkiksi vuoden 2010 raportti todellisuudessa vuoden 2009 kilpailukyvystä.

Aiheesta lisää
Kansantalouksien kauneuskilpailu: Suomen kilpailukyky romahti – Kiinakin meitä parempi (Suomenkuvalehti.fi 19.5.2010)