Sipilä vastaan ay-liike: Ensin ilmitappelu – sitten hätätilasopimus?
Uutisanalyysi: Vaikka jatkossa sovittaisiin mitä tahansa, keskinäinen luottamus on saanut kolhun.
Suomalaisessa politiikassa on harvoin nähty yhtä perusteellista muodonmuutosta kuin minkä Juha Sipilä (kesk) on kokenut ensimmäisten runsaan sadan pääministeripäivänsä aikana.
Leppoisasta ja sovinnollisesta oppositiojohtajasta on yhdessä kesässä kuoriutunut määrätietoinen, keinoja kaihtamaton vallankäyttäjä, joka ei arastele kovaakaan poliittista uhkapeliä.
Sipilän alku oli vaikea, kun neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta työmarkkinajärjestöjen kanssa epäonnistuivat ensin keväällä ja toisen kerran elokuussa. Kun hallituksen itse itselleen asettama tavoite – kustannuskilpailukyvyn parantaminen viidellä prosentilla – ei neuvottelujen kautta onnistunut, päätti pääministeri toimia omin päin.
Hallituksen 8. syyskuuta julkistama luettelo yhteiskuntasopimusta korvaavista toimista on käytännössä leikkauslista. Se yllätti rajuutensa lisäksi ajoituksellaan. Ehdotuksen tekoon oli alun perin varattu koko syyskuu, mutta se valmistui kolmisen viikkoa etuajassa. Työmarkkinajärjestöille oli kerrottu sen sisällöstä etukäteen, mutta niidenkin henkinen valmistautumisaika jäi lyhyeksi.
Alun perin Sipilä olisi halunnut viedä asian eduskuntaankin saman tien, heti listan julkistamista seuraavalla viikolla. Se osoittautui kuitenkin käytännössä mahdottomaksi.
Sipilän julkistamasta listasta, viralliselta nimeltään hallituksen esitykset toimista kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi, ei sen laatineidenkaan mielestä tullut tasapainoista kokonaisuutta. Pikemminkin sitä voisi kuvailla eräänlaiseksi poliittiseksi pappilan hätävaraksi, johon kaavittiin kaikki ne keinot, jotka hallitus arvioi saavansa läpi ilman työmarkkinajärjestöjen hyväksyntää.
Palkansaajille kipeitä asioita listalle tuli viisi: ylityökorvauksien puolitus, sunnuntaikorvausten pienentäminen, sairauspäivien korvaustason alentaminen, pisimpien vuosilomien lyhentäminen ja loppiaisen sekä helatorstain muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi.
Ongelmaksi muodostui, että viidestä kohdasta vain loppiaisen ja helatorstain palkattomuus koskisi samalla tavalla kaikkia palkansaajia.
Teoriassa myös sairausajan korvaamisen pelisäännöt ovat kaikille samat, mutta käytännössä toisten on helpompi työskennellä sairaana. Kaiken lisäksi joissakin ammateissa, kuten hoitoalalla, voi työssä sairastua herkemmin.
Toisilla aloilla ei virallisesti tehdä juuri lainkaan yli- tai viikonlopputöitä, kun taas toisilla ne kuuluvat itsestään selvästi asiaan. Pitkiä lomia on erityisesti julkisella puolella.
SAK:laisessa Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa laskettiin, että jos koko paketti menisi sellaisenaan läpi, turvallisuusalalla joidenkin työntekijöiden ansiot putoaisivat jopa yli kymmenen prosenttia. Eri liittojen tekemien arvioiden mukaan myös esimerkiksi hoitajat, kaupan työntekijät ja teollisuudessa vuorotyötä tekevät menettäisivät keskimääräistä enemmän.
Sipilän vastaus järjestöille oli klassinen: tehkää itse parempi ehdotus, niin hän kyllä ”ottaa sen vastaan”. Samaa sanomaa on levittänyt myös ulkoministeri ja varapääministeri Timo Soini (ps).
Reaktio osoittaa, että ministerit osaavat myös julkisuuspelin. Tarkoituksena oli vierittää osavastuu ikävistä leikkauksista palkansaajille, jotka eivät halunneet neuvotella hallituksen kanssa silloin kun siihen oli vielä mahdollisuus.
Maanantai-iltana julkisuuteen levisikin huhu, jonka mukaan ay-puolella oltaisiin taipumassa puolittamaan lomarahat ja pidentämään säännöllistä työaikaa, jolloin edut heikkenisivät tasaisemmin kaikilta.
Jos hallituksen leikkauslista yllätti rajuudessaan, niin yllättävä oli myös ay-väen reaktio.
Tiettävästi esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitossa arvioitiin Sipilän esiteltyä pakettinsa, että ay-liike järjestäisi jonkinlaisen ”toimintapäivän” siinä yhteydessä, kun hallitus tuo asian tiedonantona eduskuntaan. Vastaisku oli kuitenkin sekä nopeampi että laajempi. SAK:n, Akavan ja STTK:n sopima mielenosoituspäivä muuttui julkisuudessa puolittaiseksi yleislakoksi, kun muun muassa auto- ja kuljetusala ja paperimiehet päättivät järjestää sen yhteydessä pitemmät työnseisaukset.
Hallituksen harmiksi leikkauslista suututti myös monet sellaiset ammattiryhmät, jotka normaalisti säästelevät viimeiseen asti lakkoasetta, kuten opettajat ja jopa poliisit.
Erityisesti kokoomuksessa on perinteisesti ollut haluja rajoittaa lakko-oikeutta eri tavoin. Asetelma on kuitenkin niin tulenarka, että puolueen ykkösketju pitää kielen tarkasti keskellä suuta. ”Jos nyt lähdettäisiin puuttumaan lakkoja koskevaan lainsäädäntöön, se vain kiristäisi tunnelmaa entisestään”, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen selittää.
Hallituspuolueissa ei kuitenkaan jääty aivan toimettomiksi. Keskustan Porvoon kunnallisjärjestöä johtava yrittäjä Tuomas Kanervala perusti Facebookiin ryhmän, jossa kaikki halukkaat saivat ilmoittautua töihin ay-liikkeen kaavailemaksi mielenosoituspäiväksi. Kokoomusopiskelijat puolestaan tarjoutuivat kuljettamaan ihmisiä töihin ja kouluun AKT:n lakon aikana.
Tilanteen herkkyyttä kuvaa Startup-tapahtuma Slushin aktiivien aikaansaama reaktio. Kun Slushin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kivimäki kertoi Kauppalehdessä, että nuoret olivat miettineet, miten koulut ja kaupat voitaisiin pitää auki suurmielenosoituksesta huolimatta, Palvelualojen ammattiliiton (PAM) järjestöpäällikkö Niina Koivuniemi vihjaisi lehdelle, että rikkurit voivat vaikka ”saada köniinsä”. Kun asiasta syntyi kohu, PAM tuomitsi kiireesti kaiken väkivallan, ja Koivuniemi itsekin pehmensi lausuntoaan.
Hallituksen leikkauslistan tultua julki ammattiliittoihin on liitytty paljon tavallista vilkkaammin. Toisaalta liitoista on myös erottu protestina kaavailluille mielenilmauksille. Viikko sitten alkoi nimienkeruu kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista.
Moni seikka puhuu sen puolesta, että hallituksen ja ay-liikkeen suhteet ovat heikentyneet pysyvämminkin.
SAK:n hallituksen viikko sitten pitämän kokouksen jälkeen järjestetyssä tiedotustilaisuudessa puhuttiin ”pitkästä marssista”, joka kestää vähintään toista vuotta eli seuraaviin työehtopimusneuvotteluihin, mahdollisesti vieläkin kauemmin. Vaikka jatkossa sovittaisiin mitä, keskinäinen luottamus on saanut kolhun.
Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta Sipilä ja kumppanit lähtivät periaatteellisesti arveluttavalle tielle, kun he alkoivat kaavailla rajoituksia, joilla työmarkkinajärjestöjä estettäisiin sopimasta lakia paremmista työehdoista. Ay-juristien tulkinnan mukaan tällainen pakottava lainsäädäntö olisi vastoin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimuksia, Euroopan sosiaalista peruskirjaa, Euroopan ihmisoikeussopimusta ja jopa Suomen omaa perustuslakia.
Ajatus menee niin, että pakottavia lakeja voidaan kyllä säätää, mutta vain heikomman osapuolen eli työntekijän eduksi.
Elinkeinoelämän keskusliitossa taas uskotaan, että ILO:n sopimukset sallivat myös joustavamman tulkinnan. Jos pakottava lainsäädäntö koskisi vain joitakin yksittäisiä asioita, se ei vielä romuttaisi työmarkkinajärjestöjen kollektiivisia neuvotteluoikeuksia. Silläkin on merkitystä, jos suomalaiset työehdot olisivat heikennysten jälkeenkin edelleen hyvää eurooppalaista tasoa.
Suomessa viimeisen sanan sanoo tällaisissa asioissa eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sitä johtaa tällä vaalikaudella vasemmistoliiton Annika Lapintie, kun yksikään hallituspuolue ei ollut paikasta kiinnostunut.
”Jos on pienikin epäilys, että asia on ristiriidassa YK:n ja ILO:n työntekijöiden suojaksi tekemien sopimusten kanssa, silloin se tulee tänne”, Lapintie kertoo.
Periaatteessa riittää, että esimerkiksi työ- ja tasa-arvovaliokunnassa yksikin kuultavana oleva asiantuntija arvioi jonkin kohdan voivan olla vastoin Suomen solmimia kansainvälisiä sopimuksia.
Palkansaajajärjestöt voivat myös valittaa suoraan ILO:on ja pyytää sitä ottamaan kantaa. Tätä pidetään kuitenkin vasta viimeisenä oljenkortena sen jälkeen, kun kotimaassa on ensin käytetty kaikki keinot.
Myös tuoreet mielipidetutkimukset vahvistavat käsitystä, että suomalaiset ovat viime päivinä jakaantuneet jyrkästi kahtia, hallituksen tukijoihin ja sen vastustajiin.
MTV Uutisten maanantaina julkaisemassa gallupissa 18 prosenttia hyväksyi Sipilän leikkauspaketin täysin ja 39 prosenttia osittain. Toisaalta 42 prosenttia ilmoitti, ettei hyväksy sitä lainkaan.
Taloustutkimuksen Ilta-Sanomille heti ehdotuksen julkistamisen jälkeen tekemän kyselyn mukaan suomalaisten tyytyväisyys Sipilän hallitukseen on puolestaan vähentynyt selvästi kesään verrattuna.
Hallituksen kannalta tärkeintä on, miten sen viime aikojen toiminta näkyy seuraavissa puoluekannatusmittauksissa.
Hallituspuolueissa tiedetään hyvin, että leikkaukset iskevät myös niiden kannattajiin. Opettajia on paljon kokoomuksessa ja keskustassa, poliiseja perussuomalaisissa ja kokoomuksessa ja hoitajia kaikissa kolmessa.
Toistaiseksi hallituksen rivit ovat pitäneet melko hyvin. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kun kokoomuksen eduskuntaryhmä käsitteli leikkaussuunnitelmaa, Tehyn entinen puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola sanoutui siitä saman tien irti.
”Olen aika masentunut. Tuntuu että kaikki se työ jota olen tehnyt kaksikymmentä vuotta romuttuu saman tien”, hän sanoo. ”En ymmärrä, miten Suomen kilpailukyky nousee, jos julkisen sektorin naisvaltaisilta aloilta leikataan.”
Laitinen-Pesolan mielestä hallitus teki virheen, kun se jätti arvioimatta ehdotustensa sukupuolivaikutukset ennen niiden julkistamista. Sipilän selitykset, että naisista ja miehistä sunnuntaityötä tekee suunnilleen yhtä suuri osa, eivät hänestä todista juuri mitään.
Käytännössä eri alojen työehtoja voidaan muuttaa vasta kun työehtosopimuksista neuvotellaan seuraavan kerran. Suurin osa nykyisistä sopimuksista päättyy syyskuun 2016 ja tammikuun 2017 välisenä aikana. Jo nyt on selvää, että neuvotteluista tulee vaikeammat kuin vielä jokin aika sitten uskottiin. Ilmapiiri on valmiiksi myrkyttynyt, ja lisäksi palkansaajia on vaikeampi saada hyväksymään hallituksen toivomat ”äärimaltilliset” korotukset.
On kuitenkin olemassa myös toinen skenaario.
Kun pahimmat paineet on saatu purettua, voidaan taas palata neuvottelupöytään. Itse asioista osapuolten näkemykset eivät ole niin kaukana kuin viime päivien sanailun perusteella voisi päätellä. Jos periaatteelliset kysymykset saadaan siivottua sivuun, kaikki muu on työmarkkinoilla kauppatavaraa. Myös yhteiskuntasopimus-nimi.
Uutta neuvottelutulosta voidaan kutsua vaikkapa hätätilasopimukseksi.
Kirjoitusta varten on haastateltu jutussa esiintyvien kansanedustajien lisäksi asiantuntijoita EK:sta, SAK:sta, Akavasta ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta SuPerista.