Sanoma Newsin Mikael Pentikäinen: Netin sisältö ei tule kokonaan maksulliseksi koskaan

hakukoneet
Teksti
Jyrki Jantunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mediayhtiöiden tuloskurimukselle internetissä löytyy monia syyllisiä. Nyt sormi osoittaa käyttäjälle tuttuja hakukoneita ja muita tiedon kokoajia, jotka ”polkevat kustantajien oikeutta päättää tuottamiensa sisältöjen käytöstä”.

Jyrkän hakukonevastaisen kannan takana on sanomalehtien maailmanjärjestön (WAN) puheenjohtaja Gavin O’Reilly, joka kirjoitti kustantajien oikeuksien polkemisesta Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa 7. elokuuta. O’Reillyn kirjoitus löytyy täältä.

O’Reillyn mukaan hakukoneyhtiöt ”luvatta kopioivat, käyttävät ja hyödyntävät taloudellisesti toisten julkaisemaa tietoa”. Ratkaisukin on O’Reillyn mukaan jo olemassa: uusi verkkotyökalu ACAP, jonka avulla hakurobotit tulkitsevat sisältöjen tekijänoikeudet ja käyttöehdot.

Mistä on kyse? Haluavatko kustantajat, että tieto, uutiset ja viihde jäävät hajalleen verkkoon? Ettei kukaan saa koota sisältöjä? Onko tämä aikahyppy menneisyyteen? Suomen suurimpien sanomalehtien kustantajan Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen vastaa. Haastattelussa hän syyttää netin hakukoneita kustantajien sisältöjen kopioimisesta ja niillä rikastumisesta.

Mikael Pentikäinen Kuva Pekka Sakki / Lehtikuva

Mitä O’Reilly käytännösä tarkoittaa sanoessaan, että hakukoneet rikkovat mediayhtiöiden tekijänoikeuksia?
”Kustantajat monessa maassa ovat huolissaan siitä, miten hakukoneet käyttävät mediataloissa luotua sisältöä. Hakukoneet kysymättä taltioivat ja indeksoivat meidän aineistojamme, tarjoavat niitä asiakkailleen ja tekevät tällä liiketoimintaa. Joissain maissa näistä on oikeusprosesseja vireillä.”

Tarkoittaako tämä sitä, että käyttäjä rikkoo tekijänoikeuksia hakiessaan Googlesta esimerkiksi hakusanoilla Mikael Pentikäinen?
”Ei käyttäjä siinä mielestäni mitään tekijänoikeuksia riko.”

Mihin kriitiiki kohdistuu? Google Newsin ja Amppareiden kaltaisiin uutiskeräimiin?
”Taustalla on pitkäaikainen keskustelu, jota kansainvälinen kustantajajärjestö on käynyt hakuyhtiöiden kanssa. Hakuyhtiöistä on vuosien varrella valitettu, ettei ole olemassa teknologiaa, jonka avulla tekijänoikeuksia ja sivustojen käyttöehtoja voisi paremmin valvoa. Sitten on kehitetty tämä ACAP-teknologia. O’Reilly haluaa edistää tämän työkalun asiaa ja tuoda esillä kustantajien näkemyksiä.”

Oletko O’Reillyn kanssa samaa mieltä siitä, että hakukoneet polkevat kustantajien oikeutta?
”Olen perusajatuksesta samaa mieltä. Hakukoneet tekevät erittäin paljon rahaa hyödyntämällä meidän sisältöjämme. Jaan tämän perushuolen.”

Kuinka paljon Sanoma Newsin mediasaiteille tullaan hakukoneiden kautta?
”Jonkin verran, mutta ei merkittävissä määrin.”

O’Reillyn kirjoituksesta voisi päätellä, että mediayhtiöt haluavat rajoittaa ilmaiseksi jakamansa sisällön tavoittavuutta verkossa. Onko näin?
”Kustantajat haluavat itse päättää nykyistä paremmin, missä sisältöä julkaistaan.”

Haluavatko kustantajat palata aikaan ennen hakukoneita?
”O’Reilly toteaa kirjoituksensa alussa, että hakukoneet tekevät meidän sisällöllä paljon rahaa. Jos emme pääse tästä rahavirrasta osalliseksi, meillä ei ole varaa jollakin aikavälillä tätä sisältöä tehdä.”

Mikä keino on päästä rahavirrasta osalliseksi, jos kustantajat eivät ole mukana hakukoneiden maailmassa?
”Siihen on yritetty erilaisia ratkaisuja löytää, ja ACAP on yksi keino. Kuten tässä lukee, ’ACAP:n avulla tiedon kokoajat voivat noudattaa oikeuksien omistajien toiveita sekä tekijänoikeuden perussääntöä, jonka mukaan omistajalla on oikeus päättää, kuinka muut saavat hyödyntää sisältöjä’.”

Mitä se voisi olla käytännössä? Internethän on monille yhtä kuin Google. Miten sisältö jatkossa löytyy? Onko mahdollista, että Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien sisältö ei ole tulevaisuudessa kenenkään löydettävissä hakukoneilla?
”ACAP on teknologia, joka auttaa hakurobotteja tulkitsemaan juttujen oikeuksia ja käyttöehtoja. Monet kustantajat ovat ottaneet sen käyttöönsä, mekin olemme. Ymmärtääkseni se ei riitä, jos hakukoneet eivät noteeraa tätä teknologiaa.”

Jos merkitsette sisällön niin, ettei se ole tarkoitettu hakukoneille, niin eikö se ole koko verkon perusideologiaa vastaan? Eikö verkko pyri juuri keräämään kaiken tiedon haettavasta asiasta?
”Joo, mutta verkonhan ei pitäisi kerätä sisältöjä, joita ei ole tarkoitettu yleiseen jakeluun. Jos sinä kirjoitat jutun ja olet sitä mieltä, että se on tarkoitettu vain teidän verkkopalveluunne, niin silloinhan sitä ei luvatta pitäisi kopioida ja kaupallisesti hyödyntää.”

Onko kyse kopioinnista vai syötteistä?
”Hakukone kopioi jutun ennen kuin antaa sen tarjolle. Jokainen kustantajahan päättää, mitä omalla verkkosivuillaan julkaisee. Sen jälkeen muut ottavat sen ja kopioivat sen omille palvelimelleen ja sitten jakavat sitä eteenpäin.”

Kyse on siis siitä, että sisältö laitetaan sellaisenaan toiselle palvelimelle ilman yhteyttä alkuperäiseen lähteeseen – sitäkö tässä nyt paheksutaan?
”Huoli on se, että me teemme kustannnustaloissa valtavan määrän sisältöä, ja sitten on toimijoita, jotka hyödyntävät sisältöä maksamatta senttiäkään sisältökustannuksista ja tekevät laajasti omaa liiketoimintaa. Eihän se voi olla oikein. Jos joku tekee rahaa sinun jutullasi, silloinhan sinun työnantajasi, jonka työkaluilla juttu on tehty, jonka maksamalla työajalla juttu on tehty ja jolla on siihen oikeudet, pitäisi sillä jotain tienata, eikö niin?”

Onko ongelman ydin kuitenkin internet ja sen perusluonne?
”On hyvä kysymys, mikä on ongelman ydin.”

Jos jokin on ilmaista verkossa, eikä se tarkoita sitä, että se on kaikkien käytössä?
”Ei se välttämättä sitä tarkoita. Jos panen jonkin ilmaisen jutun verkkoon, se ei tarkoita, että kuka tahansa maailmassa saa käyttää jutun omassa palvelussaan ja myydä siihen mainontaa. Kyllä me haluamme päättää, missä meidän tekemämme sisältö julkaistaan.”

Eikö ainoa ratkaisu tähän ole se, että kaikki mediasisältö pannaan maksulliseksi?
”Kustantajan pitäisi pystyä päättämään, missä sen sisältöjä käytetään. Jos julkaiset jutun verkossa ja jutun yhteydessä lukee, ettei tätä saa luvatta kopioida ja silti joku sen kopioi liiketoimintaansa varten, niin hän menettelee kyllä väärin. Voihan olla, että sinulla on oikeudet julkaista juttu vain Suomen Kuvalehdessä, mutta silti hakukone kopioi ja myy edelleen.”

O’Reilly kirjoittaa hakukoneista, jotka eivät kunnioita niitä, jotka uhraavat aikaa, ajattelua, luovuutta ja rahaa uuden tuottamiseen, saavat myös rahallisen hyödyn työstään. Kuinka paljon tämä poikkeaa mediayhtiöiden tavoitteista saada itselleen kaikki tekijänoikeudet?
”Tässä on kysymys eri asioista. Me tarvitsemme tekijänoikeuksia, jotta voimme ylipäätään tehdä ja kehittää tätä liiketoimintaa.”

Näitä ei voida siis rinnastaa?
”Nämä ovat asian eri kulmia. Pitää muistaa, että tekijänoikeus on oikeus estää muita kopioimasta luovan työn tulosta.”

Mlloin Sanoma Newsin kaikki sisältö internetissä on maksullista?
”En usko, että sellaista päivää koittaa. Kaikkihan sitä miettivät, mutta en usko kaiken sisällön maksullisuuteen. Toivottavasti merkittävä osa on kuitenkin joskus maksullista.”

Eli keskustelu sisällöntuottajien ja hakukoneiden välillä on ikuinen?
”Se voi olla ikuinen, mutta se on tärkeä keskustelu kaikkien sisällöntuottajien kannalta.”

Mitä hakukoneita sinä käytät? Mitä haet netistä?
”Käytän Googlea ja Microsoftin palvelua. Haen monenlaista tietoa – tilanteesta ja tarpeesta riippuen.”

Haastattelu on tehty Suomen Kuvalehden Media-palstaa varten. Kirjoittajan ”Häiriköt”-mediakolumni on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 33/2009 (ilm. 14.8.2009).

Kuva Pekka Sakki / Lehtikuva