Tungosta
laidoille
Suomalaiset äänestäjät jakautuvat yhä jyrkemmin kahteen blokkiin. Keskelle jää tilaa, kun keskustalaiset pakenevat oikealle ja vihreät vasemmistopuolueisiin.
Uutinen kuultiin Ilta-Sanomien vaalitentissä 10. tammikuuta. Sanna Marin (sd) vahvisti siellä sen, mitä oli osattu odottaa jo jonkin aikaa: sosiaalidemokraatit ja perussuomalaiset eivät mahdu samaan hallitukseen.
Hänen mukaansa puolueilla ei oikeastaan ole edes mitään, mistä neuvotella. Jo niiden arvopohjat ovat niin kaukana toisistaan.
”Meidän maailmankatsomuksemme on eri. Perussuomalaiset näkevät ihmisen eri tavalla kuin me”, Sdp-johtaja selitti. ”Meillä on isoja periaatteellisia kysymyksiä, joissa me olemme täysin eri mieltä.”
Puheenvuoron pääviesti ei kuitenkaan liittynyt perussuomalaisten olemukseen. Nostamalla heidät tikun nokkaan Marin korosti samalla Sdp:n ja kokoomuksen eroa.
Kolme päivää myöhemmin Politiikan toimittajien yhdistyksen väittelyssä palaset asettuivat paikoilleen.
Siellä Marin hiillosti kokoomuksen Petteri Orpoa siitä, että tämä ei torju enää yhteistyötä perussuomalaisten kanssa niin kuin vielä vuonna 2017, kun Jussi Halla-ahosta tuli näiden puheenjohtaja.
Kokoomuksen puolue-eliitille tehdyt kyselyt ovat kertoneet, että suurelle osalle heistä perussuomalaiset ovat nyt mieluisin hallituskumppani. Sdp:ssä on kuitenkin arvioitu, että joillekin arvoliberaaleille porvariäänestäjille yhteistyö perussuomalaisten kanssa on yhä myrkkyä. Siksi siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.
Kokoomus on ollut Taloustutkimuksen mielipidekyselyissä ykkösenä jo melkein kaksi vuotta, toukokuusta 2021. Viime kesänä sen ero seuraavaan, Sdp:hen, oli suurimmillaan yli seitsemän prosenttiyksikköä.
Suomen kaltaisessa maassa, jossa puoluejärjestelmä on vakaa, perässä tulevien on vaikea kuroa niin suurta eroa kiinni vain kasvattamalla omaa kannatusta. Tärkeää on siksi myös horjuttaa karkulaisen asemaa.
Kokoomuksen suosio onkin tullut alas kesän huippulukemista. Tammikuussa sen ero Sdp:hen oli enää 2,5 prosenttiyksikköä ja perussuomalaisiin vähän enemmän.
Liikkuvat äänestäjät ovat taas ratkaisemassa, kenen johdolla seuraava hallitus muodostetaan ja millaisia enemmistöjä eduskunnasta pystytään vaalien jälkeen kokoamaan. Tavallisesti liikkeen suunta ratkeaa jo edellisten vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa, sillä hallituspuolueet menettävät usein enemmän ääniä kuin saavat. Oppositioon jääneet taas hyötyvät siitä, että niiden ei ole tarvinnut olla kantamassa vastuuta.
Tällä kertaa asetelma ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivainen.
Nyt on alkanut näyttää mahdolliselta, että kaikki kolme edellisten eduskuntavaalien suurinta puoluetta olisivat kasvattamassa paikkamääräänsä.
Se olisi historiallinen tulos: ensimmäinen kerta – ei vain itsenäisyyden vaan koko yksikamarisen eduskunnan aikana vuodesta 1907 – kun näin käy.
SDP
KOKOOMUS
Taloustutkimus on tehnyt Suomen Kuvalehdelle selvityksen äänestäjien liikkeistä neljän viime vuoden aikana. Tiedot on koottu haastattelemalla 10 630 henkilöä, ensimmäiset lokakuussa 2022 ja viimeiset tammikuussa 2023. Myös Ylen kuukausittain julkaisemat kannatusmittaukset perustuvat samaan aineistoon.
Haastateltujen suuren määrän vuoksi tuloksen virhemarginaali on poikkeuksellisen pieni. Taloustutkimus on laskenut sen olevan vain noin 0,8 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Tarkkaan ottaen selvitys kertoo, millainen vaalitulos Suomeen olisi saatu loka–tammikuussa. Sen perusteella ei vielä voi esimerkiksi ennakoida, miten vaalikeskustelut ja puoluejohtajien muualla lipsauttamat möläytykset vaikuttavat voimasuhteisiin.
Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen kannatus laski tuntuvasti sen jälkeen, kun Petteri Orpo oli todennut vanhusten hoitajamitoituksesta käydyn keskustelun yhteydessä, että ihminen ei ole desimaali.
Kun samoihin aikoihin hoitokodeissa paljastui useita vakavia laiminlyöntejä, ne saivat Orpon kommentin kuulostamaan välinpitämättömältä ja ylimieliseltä.
Taloustutkimuksen aineistosta on kuitenkin melko luotettavasti pääteltävissä, miten eri äänestäjäryhmät ovat muuttaneet edellisten vaalien jälkeen käyttäytymistään, eli mistä puolueet saavat lisä-äänensä ja minne ne menettävät kannattajiaan.
KESKUSTA
PERUSSUOMALAISET
Selvityksen mukaan noin miljoona vuoden 2019 eduskuntavaalien vähän yli kolmesta miljoonasta äänestäjästä on nyt hylkäämässä viimeksi valitsemansa puolueen. Puolet heistä on löytänyt neljässä vuodessa uuden poliittisen kodin. Toinen puolikas aikoo jättää vaalit kokonaan väliin.
Lisäksi puoli miljoonaa viimeksi nukkunutta aikoo nyt käyttää äänioikeuttaan.
Kaikki kolme suurta ovat saamassa nukkuvien puolueesta merkittävän määrän lisä-ääniä. Noin yhdeksän prosenttia viimeksi äänestämättä jättäneistä suunnittelee äänestävänsä nyt perussuomalaisia, runsaat seitsemän prosenttia kokoomusta ja vajaat seitsemän prosenttia sosiaalidemokraatteja.
Aikaisemmissakin vaaleissa perussuomalaiset on ollut puolueista se, jota heräävien äänestäjien on ollut helpoin äänestää. Toisaalta perussuomalaiset menetti sekä vuoden 2015 että 2019 vaaleissa nukkuvien puolueeseen selvästi eniten ääniä sekä prosentuaalisesti että absoluuttisesti.
Nyt tällaista uhkaa ei näytä olevan. Perussuomalaisista on siirtymässä nukkuviin jopa suhteellisesti vähemmän äänestäjiä kuin mistään toisesta eduskuntapuolueesta.
Perinteisesti puolueuskollisten kokoomuslaisten lisäksi myös perussuomalaiset ovat pitämässä runsaat 70 prosenttia neljän vuoden takaisista kannattajista. Viimeksi puolue ylitti tämän rajan vuoden 2011 jytkyvaaleissa, joissa se moninkertaisti kannatuksensa.
Tällaiset hiljaiset signaalit viittaavat siihen, että Riikka Purralla voi olla pieni mahdollisuus onnistua siinä mikä jäi edeltäjille vain haaveeksi ja nostaa perussuomalaiset suurimmaksi ensimmäistä kertaa.
VIHREÄT
Kokoomuksen ja perussuomalaisten kamppailuun tuo oman mausteensa se, että perussuomalaiset on Halla-ahon ja Purran johdolla siirtynyt talouspolitiikassa oikealle.
Perussuomalaisten näkemykset esimerkiksi verotuksesta ja julkisen sektorin koosta ovat lähentyneet kokoomusta. Myös joistakin työmarkkina-asioista puolueilla on orastava yhteisymmärrys.
Yhdeksi seuraukseksi tästä on arveltu, että kokoomuksen liberaaliin valtavirtaan pettyneiden arvokonservatiivien olisi nyt helpompi äänestää perussuomalaisia. Edes perussuomalaisten EU-kriittisyys ei välttämättä ole tälle joukolle ylikäymätön ongelma.
Kokoomuksen arvokonservatiivien ”persuuntuminen” sai äskettäin myös kasvot, kun kansanedustaja Wille Rydman siirtyi perussuomalaisiin.
Puolueiden lähentymistä kuvaa, että kokoomus on tällä hetkellä perussuomalaisten ja perussuomalaiset kokoomuslaisten selkeä ykkösvaihtoehto. Se myös osaltaan selittänee, miksi Orpo ei enää suoraan torju yhteistyötä heidän kanssaan.
Ilmiön merkitystä ei silti pidä liioitella. Kaksikon kannattajaprofiilit ovat yhä niin erilaiset, että yhteistä äänestäjäpotentiaalia ei ole vieläkään kovin paljon. Eniten päällekkäisyyttä löytyy yrittäjäkentästä.
Taloustutkimuksen luvuista näkyy, että toisin kuin julkisuudesta voisi päätellä, perussuomalaisista on ollut jopa hieman enemmän liikettä kokoomukseen kuin toisinpäin.
RKP
KD
Kokoomuksessa uskotaan, että puolue olisi voinut nousta jo 2019 suurimmaksi, ellei Hjallis Harkimon perustama Liike Nyt olisi vienyt siltä ratkaisevia ääniä. Perussuomalaisten kannatusta verotti puolestaan tuolloin Jussi Halla-ahon valinnan jälkeen perustettu Sininen tulevaisuus.
Kumpikaan sirpalepuolue ei ole lähtenyt räväkän alun jälkeen perustajiensa toivomaan lentoon. Liike Nytillä on jonkin verran paikallista kannatusta, mutta valtakunnallisesti sen tulos on mielipidetutkimusten mukaan jäämässä jopa huonommaksi kuin neljä vuotta sitten. Korjausliikkeeksi nimensä vaihtaneelle sinisille gallupit eivät tälläkään kertaa lupaa yhtään paikkaa.
Taloustutkimuksen aineistosta selviää, että molempien äänestäjillä on nyt kotiinpaluun aika. Melkein puolet niistä, jotka viimeksi äänestävät sinisiä, ovat siirtyneet perussuomalaisten tukijoiksi. Kokoomus saa Liike Nytistä melkein kolme kertaa niin paljon ääniä kuin menettää sinne.
Liike Nytin kannattajakunnassa vaihtuvuus on hämmästyttävän suuri. Vain joka neljäs puoluetta viimeksi äänestänyt on pysynyt sille uskollisena. Suurempi osa aikoo jättää vaalit kokonaan väliin.
Samoista äänestäjistä kokoomuksen – ja myös Liike Nytin – kanssa kamppailee valtion velkaantumisesta keskeisen vaaliteemansa tehnyt liberaalipuolue muutamine nimekkäine täsmäehdokkaineen.
Liberaalien kannatuksesta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Jotakin lienee silti pääteltävissä siitä, että Liike Nytiä viimeksi äänestäneistä yli viisi prosenttia aikoo antaa äänensä eduskunnan ulkopuolisille pienpuolueille, joista liberaalit on yksi. Niihin on siirtymässä sieltä enemmän äänestäjiä kuin esimerkiksi Sdp:hen, keskustaan tai perussuomalaisiin.
LIIKE NYT
Selvitys vahvistaa kuvaa, että perinteinen oikeisto–vasemmisto-asetelma jakaa suomalaista politiikkaa yhä jyrkemmin.
Samalla se osoittaa, miksi keskustalle on ollut niin vaikea sopeutua nykyiseen hallitukseen.
Sen mukaan muut puolueet ovat saamassa keskustalta noin satatuhatta uutta äänestäjää. Heistä kaksi kolmasosaa tähyää joko perussuomalaisiin tai kokoomukseen. Nykyisistä oppositiopuolueista myös Liike Nyt näyttää saavan keskustalta enemmän äänestäjiä kuin se menettää sinne.
Ainakin suuri osa keskustaa aikaisemmin äänestäneistä luultavasti ajattelee, että sen linja on päättyvällä vaalikaudella ollut liian vasemmistolainen.
Hallituksessa keskusta on ottanut toistuvasti yhteen varsinkin vihreiden kanssa. Vastakkainasettelun myötä äänestäjien liike puolueiden välillä on tyrehtynyt lähes kokonaan. Kummallekaan toinen ei ole kilpailija, jonka kanssa kamppaillaan samoista äänistä, vaan vastustaja, jonka äänekäs arvostelu on keino aktivoida omia.
Toiset satatuhatta keskustaan pettynyttä aikoo jättää kokonaan äänestämättä. Keskusta on menettämässä nukkuviin suhteellisesti enemmän äänestäjiä kuin yksikään toinen puolue Liike Nytiä lukuun ottamatta.
Keskustan kannalta vaaleissa onkin ratkaisevaa, onnistuuko se vielä loppusuoralla tukkimaan tätä vuotoa. Monet viimeaikaiset hallitusyhteistyöstä tehdyt irtiotot liittynevät juuri tähän.
Perinteisen poliittisen viisauden mukaan keskustalle olisi pitänyt tulla lisää tilaa, kun sen oikealla puolella perussuomalaiset on siirtynyt oikealle ja vasemmalla Sdp vasemmalle. Tilaa keskellä onkin, mutta tyhjässä tilassa ei ole äänestäjiä.
Keskustan kannatus laskee tasaisen mollivoittoisesti kaikissa ikä- ja ammattiryhmissä ja joka puolella maata. Jopa puolueen perinteisillä ydinalueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa perussuomalaiset on menossa sen ohi.
VASEMMISTOLIITTO
Vaikka keskustan ja myös vihreiden käyrä on jo pitkään osoittanut alaspäin, hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on yhä hämmästyttävän korkea. Vielä tammikuussa yli puolet suomalaisista kertoi Taloustutkimuksen mittauksessa äänestävänsä jotain niistä. Neljä vuotta sitten vastaavaan aikaan Juha Sipilän (kesk) hallituksen puolueita kannatti vain hädin tuskin joka kolmas.
Marinin Sdp on jopa lisännyt kannatustaan, vaikka pääministeripuolue häviää Suomessa vaalit melkein järjestään. Mutta suurin osa sosiaalidemokraattien lisä-äänistä tulee nykyisen hallituksen sisältä, vasemmistoliitolta ja vihreiltä. Marin on tehnyt Sdp:stä niitä äänestäneille paljon houkuttelevamman vaihtoehdon kuin Antti Rinteen johtama puolue oli aikoinaan.
Kiintymys on kuitenkin yksipuolista. Sekä vasemmistoliitto että vihreät saavat Sdp:ltä paljon vähemmän äänestäjiä kuin menettävät sinne. Demareihin pettyneet ovat löytäneet tyytymättömyydelleen aivan eri purkautumistien.
Marinia pidetään pragmaattisuudestaan huolimatta vasemmistososiaalidemokraattina, jonka kaudella punavihreät arvot ovat korostuneet Sdp:ssä. Yksi seuraus näyttäisi olevan äänestäjien karkaaminen puolueen oikealta laidalta. Jos viime kuukausien kehitys jatkuu, Sdp menettää kokoomukselle selvästi enemmän äänestäjiä kuin se saa sieltä.
Tämä selittää osaltaan, miksi demareilla on niin kova kiire pyrkiä luomaan kuva, että ääni kokoomukselle on samalla tuki perussuomalaisten hallitushaaveille.
Toinen Sdp:n kannalta huono uutinen on, että puolueen äänestäjäkunnan nuorentaminen ei näytä onnistuvan Marinin johdolla niin hyvin kuin pääministerin Instagram-julkisuuden perusteella on ajateltu. Sdp on nuorimpien, 18–24-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa vasta viidenneksi suosituin.
Puolueen vankimpia kannattajia ovat yli 65-vuotiaat. He ovat ainoa ikäryhmä, jossa Sdp on yhä suurin.
Demarien vetovoima perinteisessä ydinjoukossaan työväestössä ei myöskään ole palautunut vuoden 2011 vaaleja, perussuomalaisten jytkyä, edeltäneelle tasolle. Työntekijöiden keskuudessa perussuomalaiset on edelleen selvästi Sdp:tä suositumpi. Työttömistäkin useampi antaa äänensä mieluummin perussuomalaisille kuin kummallekaan vasemmistopuolueelle.
Myös vihreiden on sanottu vasemmistolaistuneen Maria Ohisalon kaudella. Se ei ole silti heidän tapauksessaan tukkinut äänten vuotoa yhä kauemmas vasemmalle.
Taloustutkimuksen aineiston mukaan vihreistä on karkaamassa vasemmistoliittoon lähes neljä kertaa niin paljon äänestäjiä kuin heitä liikkuu toiseen suuntaan. Sdp:hen siirtyviä on lukumääräisesti vielä enemmän.
Sen sijaan vihreät ei enää ole kokoomusta aikaisemmin äänestäneille niin houkutteleva vaihtoehto kuin viimeksi. Tuolloin Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset olivat tuoreessa muistissa ja vihreät arvostelivat niitä tavalla, joka vetosi moniin itseään sivistysporvareina pitäviin.
Vihreiden tilanne näyttää nyt samantapaiselta kuin vuonna 2011, kun se meni edellisen kerran vaaleihin hallituspuolueena. Tuolloin puolue hävisi Anni Sinnemäen johdolla kolmasosan paikoistaan.
Vasemmistoliiton ongelmat taas tiivistyvät siihen, että puolue ei juuri houkuttele uusia äänestäjiä muualta kuin vihreistä.
Hiukan valoa vasemmistoliiton tilanteeseen tuovat ensi kertaa äänestävät. Puolue on 18–24-vuotiaiden keskuudessa suositumpi kuin keskusta tai Sdp. Vain vihreät ja kokoomus vievät täysi-ikäisten opiskelijoiden ja koululaisten äänistä vasemmistoliittoa suuremman osan.
Vihreiden ja vasemmistoliiton lisäksi vain perussuomalaisten kannatus on nuorimmassa ikäryhmässä suurempi kuin väestössä keskimäärin. Tässä piilee kuitenkin kolmikon kannalta myös riski. Perinteisesti nuoret ovat olleet kaikkein laiskimpia äänestäjiä.
Tähän saattaa kuitenkin tulla muutos. Viisi-kuusikymppiset näyttävät tällä kertaa epäröivän puoluevalintaansa vielä enemmän.
Noin miljoona suomalaista näyttäisi siirtyneen pysyvästi katsomoon: he eivät äänestäneet viimeksi ketään eivätkä aio äänestää nytkään.