Presidenttitappion jälkipyykki alkoi Sdp:ssä: ”Oli virhe antaa ulkoministerin paikka Haavistolle”
Nuoren polven kansanedustaja toivoo Sdp:ltä päivitettyä analyysia turvallisuuspolitiikasta. Hän ei näe, että aiempi suhtautuminen Venäjään olisi puolueelle uskottavuusongelma.
Sdp:n pitäisi päivittää näkemyksensä Suomen turvallisuusympäristöstä ja nostaa uusia kasvoja ulkopolitiikan osaajiksi. Näin kaksi eri ikäpolven kansanedustajaa arvioi puolueen surkeaa tulosta presidentinvaalissa.
Sdp on aikeissa laatia analyysin vaalitappionsa syistä. Puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman kertoi tiistaina, että arvio koskee myös vuosien 2012 ja 2018 vaaleja.
Kaikki kolme vaalia ovat olleet vanhalle presidenttipuolueelle katastrofeja. Entinen pääministeri Paavo Lipponen sai vajaan seitsemän prosentin kannatuksen. Tuula Haatainen jäi Sauli Niinistön uudelleenvalinnan jalkoihin.
Tällä kertaa Sdp putosi jopa vasemmistoliiton taakse. Viimeiset viisi vuotta EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastannut komissaari Jutta Urpilainen keräsi 4,3 prosenttia äänistä.
Konkariedustaja Johannes Koskinen selittää huonoa vaalimenestystä ehdokasasettelulla.
Käytettävissä eivät olleet sellaiset demarit, jotka olisivat palvelleet esimerkiksi pää- ja ulkoministerinä tai eduskunnan puhemiehenä. Presidentiksi on perinteisesti suunnattu kyseisistä tehtävistä.
Entinen pääministeri Sanna Marin kieltäytyi ehdokkuudesta hyvissä ajoin. Entisen puhemiehen Eero Heinäluoman taakkana oli aiempi Venäjän liiallinen ymmärtäminen, eikä hän pyrkinyt Sdp:n ehdokkaaksi.
Presidentti Tarja Halonen, 80, ja Erkki Tuomioja, 77, ovat ainoat elossa olevat demarit, jotka ovat toimineet ulkoministerinä.
”Jälkeenpäin arvioituna oli virhe presidenttitaiston kannalta, että Antti Rinteen hallituksessa annettiin ulkoministerin paikka vihreille ja Pekka Haavistolle. Demarien olisi selvästi suurimpana puolueena pitänyt vaatia se paikka itselleen”, Koskinen sanoo.
Koskinen on istunut eduskunnassa yhtä kautta lukuun ottamatta vuodesta 1991. Hänen mielestään puolueessa pitäisi katsoa pidemmällä aikavälillä, keitä keskeisiin tehtäviin nostetaan.
”Tuomioja oli ulkoministerin paikalla kolme kautta. Voidaan tietysti kritisoida, olisiko siinä pitänyt olla enemmän kiertoa niin, että potentiaalisia presidenttiehdokkaita olisi ollut yksi tai kaksi enemmän.”
Tällä hetkellä Sdp:n merkittävin tehtävä ulkopolitiikassa on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus.
Puolue nosti kesällä paikalle Tytti Tuppuraisen, 47. Hän oli viime vaalikaudella hankkinut kansainvälistä osaamista eurooppaministerinä.
Syksyllä Tuppurainen kuitenkin ylipuhuttiin Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Syynä oli se, että ryhmässä haluttiin estää Krista Kiurun nouseminen kyseiselle paikalle.
Demariryhmä äänesti valiokunnan uudesta johtajasta Kimmo Kiljusen, 72, ja Koskisen, 69, välillä. Kiljunen valittiin. ”Veteraani voitti veteraanin”, Ilta-Sanomat otsikoi uutisensa.
Olisiko tehtävään pitänyt saada joku nuorempi kasvo?
”Siinä tilanteessa vain me olimme siihen käytettävissä. Kyllähän sitä varmaan jatkossa pitää katsoa, etteivät kaikenlaiset tehtävät uraudu liikaa samoille henkilöille”, Koskinen vastaa.
Sdp:n kolmea epäonnistumista presidentinvaaleissa yhdistää vastaehdokas Pekka Haavisto. Urpilainen luonnehti tappionsa jälkeen, että Haavisto on ollut ei-porvarillisen Suomen kärkiehdokas 12 vuoden ajan.
Vaan onko Haavisto riittävä selitys sille, miksi Sdp:n omat ehdokkaat eivät ole menestyneet? Millainen on puolueen ulkopoliittinen sanoma?
Sdp joutui monen puolueen tavoin päivittämään ulkopoliittista linjaansa nopeasti vuonna 2022 sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.
Puolue oli kannattanut vankasti Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Viime kevääseen asti eduskunnassa istunut Tuomioja hallitsi ulkopoliittista keskustelua puolueessa.
”Kyllähän meidänkin pitäisi päivittää analyysia ja näkemystä Suomen turvallisuusympäristöstä ja oikeastaan koko maailmasta”, sanoo Jani Kokko. Hän on vuonna 1987 syntynyt ensimmäisen kauden kansanedustaja Keski-Suomesta.
Ennen nousuaan eduskuntaan Kokko tuli tunnetuksi historiantutkijana, joka kommentoi Yhdysvaltain politiikkaa.
Hän sanoo pitävänsä käsittämättömänä vanhoja toiveita Venäjän länsimaistumisesta ja siitä, että taloudellinen yhteistyö pitäisi maan aisoissa. Viimeistään Georgian sota vuonna 2008 paljasti Venäjän harjoittaman politiikan, Kokko sanoo.
Silti samana syksynä entinen demaripääministeri Paavo Lipponen lähti neuvonantajaksi Nord Stream -kaasuputkihankkeeseen.
”Olemme olleet puolueena hyvin pitkään perinteinen vakauspolitiikan kannattaja. Se on ollut edelleen vahva meillä sisäisessä keskustelussa.”
Kokko kaipaa analyysia siitä, mihin Suomen aiempi turvallisuuspoliittinen linja pohjautui.
Hän toivoo, että maan keskeiset päättäjät ovat pitäneet esimerkiksi päiväkirjoja, joiden perusteella historioitsijat voisivat arvioida asiaa.
”Onko tämä ollut vanhaa suomettumisajattelua, joka on sitten vähän päivittynyt? Se kiinnostaisi itseäni tutkijana ja olisi edellytys sille, miten pystymme uutta ulkopoliittista linjaa muovaamaan.”
Kokko ei kuitenkaan näe, että Sdp:llä olisi puolueena uskottavuusongelmaa menneisyyden painolastin vuoksi. Hän sanoo, että suhtautumisessa Venäjään kaikki puolueet ovat olleet yhtä väärässä.
”Jokaisessa puolueessa oli ehkä yksittäisiä edustajia, jotka osasivat analysoida Venäjän kehityksen.”