Alas jalustalta
Vaalivoitto suli latteaan kampanjaan, hoivakotikeskusteluun ja Harry Harkimoon, uskovat kokoomuslaiset. Puheenjohtaja Petteri Orpon paineet kasvavat.
Eduskuntavaaleihin on kolmisen viikkoa. Tunnelma kokoomuksen sisällä on jännittynyt. Pääministeripuolueen paikka uhkaa jäädä haaveeksi.
Keskusteluissa kokoomusvaikuttajien kanssa toistuu sama viesti, vaikka juuri kukaan ei halua arvostella puheenjohtaja Petteri Orpoa omalla nimellään.
”Jos kokoomus jää oppositioon, hänet haastetaan”, kiteyttää yksi puolueen sisäpiiriin pitkään kuulunut.
”Jos ei tulla vaaleissa toisena maaliin, sitten varmasti alkaa tapahtua”, sanoo toinen.
Orpoa kuvataan ”äärimmäisen miellyttäväksi” henkilöksi, joka ei halua loukata ketään. Valtionhoitaja, virkamiesmäinen, erinomainen vakaan tilanteen johtaja.
Mutta tulossa on vaalit – ja tarvittaisiin jotain muuta.
Hoivakeskustelun aikana Orpo meni puhumaan paineen alla koukeroisesti siitä, että ”ihminen ei ole desimaali”. Se ärsyttää puolueväkeä. Lause tosin ei ollut Orpon itsensä keksimä.
”Kun on helvetinmoinen vauhti päällä, ei ehditä pysähtyä miettimään”, kuittaa kokoomuskoneiston työntekijä.
Helsingin Narinkkatorilla kokoomuksen ehdokkaat puhuvat sääntelyn purkamisesta, perhevapaista, alkoholista.
Orpo on mukana keskustelussa. Lava on pystytetty tummansiniseksi teipattuun ja puheenjohtajan suurilla kasvoilla koristeltuun rekan perävaunuun.
Orpon näkyvää roolia mainonnassa selittää se, että puoluetoimistolla on odotettu pääministerivaaleja, kisaa Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen ja Orpon välillä.
Kansanedustaja Ben Zyskowicz tarjoaa kettukarkkeja lavan vieressä. Torilla pyörivät myös Atte Kaleva, Arja Karhuvaara, Risto E. J. Penttilä.
Missä on pormestari Jan Vapaavuori?
”Jos hän tekisi edes jonkin kädenlämpöisen eleen tukeakseen puheenjohtajaa”, supisee kokoomusaktiivi.
Zyskowiczkään ei tiedä Vapaavuoren liikkeistä.
”Varmaan hän omalla tavallaan on mukana. Hänellä on erittäin paljon tekemistä sen Helsingin kaupungin johtamisen kanssa.”
Vapaavuori on hiertänyt kokoomusjohdon kengässä koko vaalikauden ajan. Kun puolue yritti pitää hallituksen sote-maakuntarakennelmaa pystyssä, Vapaavuori arvosteli suunnitelmia lakkaamatta pääkaupunkiseudun edun vastaisiksi.
Se loi ristiriitaa puolueen sisällä. Uudistus kaatui hallituksen mukana, mutta jäljelle jäi pelko siitä, miten taistelu vaikuttaa pääkaupunkiseudun äänestäjiin.
Paneelikeskustelun jälkeen Orpo tulee puhumaan toimittajien kanssa. Pari viikkoa aiemmin pääministeri Juha Sipilä (kesk) on kaatanut sote-uudistuksen ja hallituksensa. Kokoomus näytti jäävän haukkomaan henkeään. Orpon mukaan aloitteen jääminen Sipilälle ei kaduta häntä. Orpo vakuuttaa myös, ettei ole huolissaan asemastaan.
”En mä voi haastajia pelätä, kun olen ollut itsekin haastaja.”
Et pelkää, että sinulle tehdään samoin?
”En mä pelkää mitään.”
Osa koki lattean ”Luotamme Suomeen” -iskulauseen osoitukseksi heikosta strategisesta ajattelusta.
Keskiviikkona 8. toukokuuta selviää, että kokoomus on ulkona hallitusneuvotteluista.
Päivän päätteeksi Orpo on vähän pöllämystynyt.
”Kun katselin Juha Sipilää siellä niiden ihmisten keskellä, jotka olivat haukkuneet meitä yötä päivää neljä vuotta, niin mietin, että jännä paikka tämä maailma”, hän sanoo.
Eduskuntavaaleissa kokoomus sai kolmanneksi eniten ääniä ja yhden lisäpaikan eduskuntaan. Rinne halusi ja sai keskustan mukaan neuvotteluihin.
”Emme voi lähteä hallitukseen, jonka talouspolitiikan perusta on vino”, Orpo selittää.
Rinteen valintaa vauhditti kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kalle Jokisen ilmoitus, jonka mukaan puolue ei mahdu hallitukseen vasemmistoliiton kanssa.
Orpo ei ollut yhtä ehdoton. Hän sanoo, että ovi yhteiseen hallitukseen oli ”kolme senttiä auki”. Kompromissihalu jäi tiukan linjan alle.
Miksi kokoomus ei saanut havittelemaansa suurimman puolueen paikkaa?
Alkuvuonna 2018 näytti vielä lupaavalta. Puoluekannatusmittauksessa kokoomus oli ykköspaikalla, pari prosenttiyksikköä Sdp:n edellä. Sitten alkoi kompurointi.
Kansanedustaja Harry Harkimo lähti ja perusti Liike Nytin. Kokoomuksen johto esitti ulospäin urhoollista, koska ei halunnut antaa Harkimolle yhtään ylimääräistä huomiota. Todellisuudessa puoluejohdossa tajuttiin saman tien, että käsillä oli suuri ongelma, kun ero demareihin oli niin pieni.
Liike Nyt sai lopulta vajaat 70 000 ääntä. Se saattoi ratkaista pelin.
Entä jos Harkimolle olisi annettu hänen haluamansa ministeripesti, taustakeskusteluissa jossitellaan. Kaikki eivät vieläkään ymmärrä Harkimon irtiottoa.
”Mehän yritettiin pitää häntä eduskuntaryhmässä tyytyväisenä”, ihmettelee yksi kansanedustaja.
Kokoomuksen suunnitelma pääministerivaaleista lässähti Antti Rinteen sairauslomaan, ja Sipilän erotemppu vei keskustelun suunnan vääriin asioihin, arvioi puoluesihteeri Janne Pesonen.
”Vasta aivan loppuvaiheessa saimme kannatustasoa nostettua.”
Pahiten kuviot kuitenkin sotki tammikuun lopussa alkanut hoivakotikeskustelu.
Jo sote-valmistelun aikana oli puhuttu ”pörriäisten” vaikutusvallasta. Hoivakotien väärinkäytösten myötä huomio kiinnittyi jälleen henkilöyhteyksiin puolueen ja hoivayhtiöiden välillä.
Vuonna 2015 entinen kansanedustaja ja helsinkiläinen kuntapoliitikko Lasse Männistö siirtyi Mehiläisen johtotehtäviin. Sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Laura Räty puolestaan lähti Terveystalon johtajaksi 2016.
”Kyllä sen voi ääneen todeta, että muutamat henkilöhahmot ja heidän uravalintansa antoivat aika herkullisen aseen poliittisille vastustajille”, Pesonen sanoo.
”Ei tarvitse paljon pintaa itsessään raaputtaa, että sieltä löytyy ne elementit, joista oppositiopolitiikkaa tehdään.”
Arvostelijat löytävät moitittavaa myös puolueen käytännön johtamisesta.
Osa koki lattean ”Luotamme Suomeen” -iskulauseen ja kohua herättäneen ”Autot kuuluvat teille” -tienvarsikampanjan osoituksiksi heikosta strategisesta ajattelusta.
Puoluekoneiston työntekijä sanoo, että puoluesihteeri Pesonen ”kulkee muualla flaikuttamassa [jakamassa esitteitä], kun pitäisi johtaa”, mikä johtaa tyhjäkäyntiin ja asioiden tekemiseen päällekkäin.
Pesonen myöntää olevansa paljon kentällä.
”Se on tapani toimia, ja olen saanut siitä kiitosta. Jos olisin ollut vähemmän kentällä, sitä olisi taatusti kritisoitu.”
Osa kokoomuslaisista kaipaa Taru Tujusta. Vuoteen 2014 puoluesihteerinä toiminut Tujunen oli vahva johtaja, ”kova spindoctor”. Rempseä Pesonen on toisenlainen.
”Olen enempi järjestömies. Ei minua tähän tehtävään valittu minään strategikkona. Poliittisen suunnittelun puoli on vastuutettu muualle, minun duunini on johtaa vaalikampanjoita.”
Vaikka puolueen yhteyksistä viestintätoimistoihin on puhuttu paljon, puolueen mukaan se ei käytä viestintäkonsultteja.
”Ja sen kyllä huomaa”, pitkäaikainen taustavaikuttaja sanoo.
Yksi nimi Orpon haastajaksi nousee poikkeuksetta esiin: puolueen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen.
”Moottorit ovat jo käynnissä”, kuvaa kokoomusvaikuttaja.
Etelä-Savosta Mäntyharjulta lähtenyt Häkkänen nousi vuonna 2012 kokoomusnuorten johtoon ja jo vuotta myöhemmin pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi.
Orpo nosti 32-vuotiaan Häkkäsen oikeusministeriksi perussuomalaisten luovuttua salkusta.
Häkkänen keräsi vaaleissa Suomen kolmanneksi suurimman potin, yli 20 000 ääntä. Se on tuplasti enemmän kuin Orpon äänimäärä. Nyt arvuutellaan, milloin Häkkänen lähtee tavoittelemaan puheenjohtajuutta.
Kokoomuslaiset kuvaavat häntä taitavaksi esiintyjäksi, julkisuuskuvaansa tarkasti vaalivaksi poliitikoksi. Kerrotaan, että Häkkäsellä on ”erinomainen poliittinen pelisilmä”. Yksi taustavaikuttaja tosin arvioi, että Häkkänen käyttää pelisilmäänsä enemmän oman uransa kuin politiikan sisältöjen edistämiseen.
Häkkänen on konservatiivisten kokoomuslaisten suosikki, maakuntien mies.
Margaret Thatcheria ja Angela Merkeliä ihaileva oikeusministeri on nostanut suosiotaan muun muassa ajamalla rikollisille kovempia rangaistuksia.
”Tällä hetkellä se henkilö, joka voisi kerätä eniten kannatusta eri puolilta maata”, arvioi kansanedustajakollega.
Pelisilmästä kertoo useiden lähteiden mukaan myös se, miten Häkkänen väisti likapyykin sote- ja maakuntauudistuksen epäonnistumisesta. Maakunnat olivat keskustan palkinto hallituspuolueiden lehmänkaupoissa.
Häkkäsellä oli ministerinä seurantavastuu uudistuksesta sen loppusuoralla.
”En jää kaipaamaan”, Häkkänen kommentoi maakuntia uudistuksen kaaduttua.
Kokoomuksen sisäpiirissä osa väestä kuunteli kommenttia ihmeissään.
Häkkäsen kerrotaan puolustaneen uudistusta voimakkaasti sekä ministeri- ja eduskuntaryhmässä aivan viime metreille asti.
Oliko Häkkänen todellisuudessa maakuntamallin ystävä?
Hän itse kuittaa väitteen ”höpöpuheeksi” ja sanoo puolustaneensa uudistusta asemansa puolesta niin pitkään, kunnes aikataulu osoittautui mahdottomaksi.
”En voi vetää sellaisia johtopäätöksiä kuin joku muu, joka sanoo, että ’eiköhän tää ala näyttämään siltä, ettei ehdi’. Tällaisessa tilanteessa minä jouduin puolustamaan sitä.”
Orpon haastamisaikeet Häkkänen kiistää.
”En usko, että on olemassa keitään realistisia haastajia, jotka oikeasti pohtisivat asiaa. Petteri tunnetaan asiaosaajana, johon luotetaan.”
Häkkänen myöntää kuulleensa spekulointia omasta tulevaisuudestaan.
”Se ei tarkoita, että olisin mihinkään tällä hetkellä pyrkimässä.”
Myös Orpo kehuu Häkkästä eikä halua ottaa kantaa haastajapohdintoihin.
”On mahtavaa, että kokoomuksessa on nuoria, hyviä ja kunnianhimoisia poliitikkoja.”
Kansanedustaja Elina Lepomäki tavoitteli puheenjohtajuutta jo vuonna 2016, mutta hävisi selvästi.
Hänen tiedetään tähtäävän yhä puolueen johtoon. Kannattajat ajattelevat, että Lepomäki voisi tuoda takaisin menetettyjä kaupunkien äänestäjiä.
Suuret kaupungit ovat tärkeitä, sillä väestö niissä kasvaa. Nuoria kaupunkilaisia on siirtynyt erityisesti vihreiden taakse.
Helsingissä vihreät nousi eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi kokoomuksen ohi. Vaikka kaupungin kokonaisäänimäärä kasvoi reilusti, kokoomuksen potti putosi lähes kymmenen prosenttia edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.
Myös Lepomäen kotikaupungissa Espoossa on tultu alas. Kun vuonna 2011 eduskuntavaaleissa kokoomuksen kannatus oli yli 40 prosenttia, tämän kevään vaaleissa se oli lähes kymmenen prosenttiyksikköä matalampi.
Lepomäki oli Uudenmaan äänikuningatar lähes 20 000 äänellään. Hänen mahdollisuuksiensa puheenjohtajaksi arvioidaan parantuneen muun muassa onnistuneiden vaaliesiintymisten myötä. Lepomäki nousi keskeiseen rooliin myös hallitustunnusteluissa.
Markkinaliberaali Lepomäki on ”huippuälykkääksi” arvioitu asiaosaaja, tiukan talouslinjan puolestapuhuja.
Kokoomuslaisten keskuudessa kuitenkin epäillään, onko kannatusta vieläkään tarpeeksi – ja onko etäiseksi koetusta poliitikosta tiimipelaajaksi.
Lepomäki kertoo, ettei ole ehtinyt edes pohtia kysymystä puheenjohtajan haastamisesta.
”On ollut hirveä hässäkkä siitä päivästä alkaen, kun äänet on laskettu. Se on tulevaisuuden kysymys, eikä meillä lähiaikoina mitään tilannettakaan ole. Ryhmä on ollut erittäin yhtenäinen ja Petterin tukena.”
Kyse ei lopulta ole vain henkilöistä, vaan linjasta.
”Ollaan menossa repivään linjavaaliin”, ennustaa puolueen pitkäaikainen sisäpiiriläinen.
Puolue on sovittanut historiansa ajan yhteen erilaisia ajatuksia: liberaaleja, konservatiivisia, sosiaalireformistisia. Perussuomalaisten kaltaisten liikkeiden nousu saa yleispuolueet eri puolilla maailmaa pohtimaan tarvetta profiloitua.
Kokoomuksen sisällä selkein jakolinja näyttää olevan maahanmuutossa ja suhteessa perussuomalaisiin. Vaaleissa kokoomuksen ohi kiilannut perussuomalaiset keräsi aiemmin kokoomusta äänestäneiden ääniä.
Orpo ilmoitti perussuomalaisten hajottua, että yhteistyö Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa ei hänelle käy. Tämän kannan hän on toistanut myöhemmin.
Iltalehden kyselyssä tammikuussa 2019 peräti 60 prosenttia kokoomuksen puolue-eliitistä piti yhteistyötä mahdollisena.
”Moni ajattelee, että kyllä perussuomalaisten kanssa taitaa olla helpompi saada kokoomuksen tavoitteita läpi kuin punavihreiden puolueiden kanssa”, sanoo kansanedustaja Wille Rydman.
”Petterille asetelma on tietysti vaikea, kun hän vuonna 2017 tuli linjanneeksi perussuomalaisista niin voimakkaasti. Mutta ennemmin tai myöhemmin se linjaus on vain pakko kumota.”
Paineita on, mutta kukaan ei odota nopeaa puheenjohtajan vaihdosta. Orpolla on vielä tilaa näyttää.
Seuraava puoluekokous järjestetään Porissa kesällä 2020.
Kysytään Orpolta vaalien ja hallitusneuvottelujen oven sulkeuduttua vielä uudestaan: pelottaako haastaminen?
”Vastaukseni on sama. Ei pelota.”
On sanottu, että et sovi oppositiopoliitikoksi?
”Kukaan ei tiedä, millainen oppositiopoliitikko olen. Tämän hallituksen muodostamisessa tullaan näkemään sellaista takinkääntöä, että ei tarvitse paljon pintaa itsessään raaputtaa, että sieltä löytyy ne elementit, joista oppositiopolitiikkaa tehdään.”