”Nokia pois, jos kaupaksi”

Suunnitelma Nokian myymisestä Ericssonille eteni huomattavasti pidemmälle kuin tähän asti on kerrottu. SK julkaisee otteen Esko Ahon kirjasta 1991 – Mustien joutsenten vuosi (Otava).

talous
Teksti
Suomen Kuvalehti

Vuonna 1987 Nokia kirjasi historiansa kaikkien aikojen tuloksen. Pääjohtaja Kari Kairamon kunnianhimoinen strategia alkoi ajautua karille jo seuraavana vuonna. Suurinvestoinnit kulutuselektroniikkaan jauhoivat tappiota. Vanha tukijalka, Neuvostoliiton kauppa, alkoi sekin kangerrella. Tummia pilviä alkoi nousta Nokian ylle. Epävarmuus yhtiön tulevaisuudesta vain kasvoi, kun Kairamo teki itsemurhan joulukuussa 1988.

Nokian alamäki herätti huolta omistajissa. Peter Fagernäs palasi Suomeen ja siirtyi KOP:n johtokunnan jäseneksi syksyllä 1988. Hän muistaa ajatuksen irrottautua Nokian omistuksesta heränneen jo silloin. Yhtiön riskit näyttivät suurilta ja tuloskehitys huonolta. Lopulta tammikuussa 1990 Kansallispankin johtoryhmä kirjasi strategiakokouksen päätökseksi: ”Nokia pois, jos kaupaksi.”

Martti Häikiön Nokian historia kertoo vuoden 1991 myyntihankkeesta kaunistellun tarinan. Sen mukaan vakava uhka yhtiön olemassaololle syntyi siitä, että toinen pääomistaja eli Kansallispankki liittolaisineen oli valmis myymään Nokia-osakkeensa, ”mahdollisesti jopa yhdelle Nokian pahimmista kilpailijoista eli ruotsalaiselle L M Ericssonille”.

Häikiön tulkinnan mukaan keskustelut Ericssonin kanssa eivät johtaneet vakaviin neuvotteluihin. Hän arvelee, että ruotsalaiskilpailija oli liikkeellä ”enemmän tiedustelu- kuin ostomielessä”.