Mitä euron kohtalonkokous todella päätti? "Nytkähdys, ei tiikerin loikka"
Ei elettykään EU:n historian tärkeimpiä hetkiä. Ei pelastettukaan euroa. Tosin ei tuhottukaan sitä. Jäädään odottamaan seuraavaa huippukokousta.
Pääministeri Jyrki Katainen (vas.), Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, Saksan liittokansleri Angela Merkel sekä EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso EU-maiden huippukokouksessa Brysselissä 9. joulukuuta. Kuva Eric Feferberg / AFP / Lehtikuva.
Talouskomissaari Olli Rehn sanoi 30. marraskuuta, että EU:lla on kymmenen päivää aikaa pelastaa euro. H-hetken piti olla tänään, 9. joulukuuta, jolloin unioni päättää huippukokouksensa Brysselissä.
Mutta kun on tänään nähnyt huippukokousuutiset, tuntuu siltä, että odotukset olivat mitoitettu liian korkealle.
”Spekulaatio kävi mielestäni epärealistisen kuumana”, arvioi eläkevakuutusyhtiö Varman varatoimitusjohtaja Risto Murto. Hän vastaa Varman sijoitustoiminnasta.
”Ei ollut käytännössä edes mahdollista, että yhdessä viikonlopussa olisi saatu aikaan ratkaiseva paketti. Lopputulos on nytkähdys eteenpäin, ei tiikerin loikka”, Murto sanoo.
Osakemarkkinat vastaanottivat myönteisesti Brysselin huippukokouksen päätökset. Joukkolainamarkkinoilla reaktiot olivat ristiriitaisia.
Kolmen kärjen taktiikka
Murto arvioi, että toisaalta EU-huippukokouksen päätökset vastasivat suurelta osin markkinoiden spekulaatioita.
”Tärkeä asia on se, että euroalueen kriisin hallinnassa yritetään toteuttaa kolmen kärjen taktiikkaa, jossa vakauttamista rahoittaisivat IMF, ERVV ja EVM.”
Lyhenne IMF tarkoittaa Kansainvälistä valuuttarahastoa, ERVV euroalueen väliaikaista pelastusrahastoa (Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi) ja EVM euroalueen tulevaa pysyvää pelastusrahastoa (Euroopan vakausmekanismi).
Murron mukaan taktiikan tekniset yksityiskohdat jäivät näiltä osin paljolti auki.
Kaksi raidetta EU:lle
Brysselin keskeinen poliittinen uutinen oli se, että tästä lähtien EU etenee tosiasiassa kahta raidetta pitkin: Britannian ja euroalueen tiet erkaantuvat toisistaan.
Kokouksessa tehtyyn ”finanssipoliittiseen sopimukseen” osallistuvat nimittäin vain eurovaltiot ja osa muista EU-maista. Sen sijaan Britannia ja Unkari jäävät sen ulkopuolelle. Ruotsi ja Tsekki harkitsevat osallistumistaan siihen.
Murto pitää merkittävänä myös sitä, että varsinaiseen perussopimukseen ei tehdä muutoksia, vaan euromaat tiivistävät yhdentymistään hallitusten välisin sopimuksin.
”Se on aiemmasta poikkeava tapa toteuttaa integraatiota”, hän sanoo.
Myös integraation syventäminen budjettipolitiikan ja julkisen talouden vakauden alueella jää monilta osin avoimeksi. ”Sitäkään ei ollut mahdollista sopia tarkkaan yhdessä päivässä”, Murto kommentoi.
Mistä IMF:n uusi rahoitus?
Huippukokouksen julkilausuman mukaan IMF:n roolia vahvistetaan kriisin hoitamisessa. EU-maat antavat IMF:lle yhteensä 200 miljardin lainat. Euromaiden osuus summasta on 150 miljardia euroa.
Alun perin oli spekuloitu, että Euroopan keskuspankki EKP alkaisi rahoittaa IMF:n eurokriisioperaatiota. Murron mukaan kokouksen jälkeen on tulkittu, että rahoitus voisi tulla euromaiden kansallisista keskuspankeista.
Mikäli tämä tulkinta pitää paikkansa, se merkitsisi aivan uutta askelta euroajan keskuspankkitoiminnassa.
Tässä järjestelyssä IMF nimittäin olisi vain välikäsi, kun taas valtioiden alijäämien varsinainen rahoittaja olisi mukana olevien keskuspankkien ryhmä.
”En ole kuitenkaan nähnyt vahvistusta tälle tulkinnalle. Toinen vaihtoehto on se, että rahoitus tulisi budjettivaroista”, Murto korostaa.
Sijoittajan eli yksityisen sektorin vastuuta EVM:ssä on tarkoitus toteuttaa IMF:n periaatteiden mukaisesti. Pääministeri Jyrki Kataisenmukaan se merkitsee Suomen ajamien tavoitteiden toteutumista, toisin sanoen sitä, ettei sijoittajan vastuu poistu EVM:stä, mitä monet ovat ajaneet.
Murron mukaan tilanne on kuitenkin epäselvempi. ”Kataisen tulkinnalle ei ole tullut vahvistusta.”
Sijoittajan vastuun korostaminen on Murron mukaan periaatteessa oikein. Käytännössä sen korostaminen on viime aikoina heikentänyt rahoituksen saatavuutta myös euron ydinvaltioissa.
Uusi ”vakauden liitto”
Huippukokouksessa euroalueen maat päättivät tiivistää yhdentymistä budjettipolitiikan alueella. Menettely on hallitusten välinen sopimus. EU:n perussopimuksen uudistamisesta luovuttiin.
Jäsenmaiden perustuslakeihin kirjataan sääntö, joka velvoittaa niitä julkisen talouden tasapainoon; ylijäämä toki on sallittu. Nykyisiin EU-sopimuksiin sisältyvää ”liiallisen alijäämän” menettelyä tiukennetaan ja jäsenmaiden budjettien ennakkovalvontaa terästetään EU-komission 23. marraskuuta esittämien suuntaviivojen pohjalta.
Jäsenmaille, joiden alijäämä on ”liiallinen”, aiheutuu rikkomuksesta automaattisia seuraamuksia, ”ellei euroalueen jäsenvaltioiden määräenemmistö vastusta sitä”. EU-sääntöjen mukaan julkistalouden vaje saa olla korkeintaan kolme prosenttia bkt:sta. Myös julkisen velan vähentämisestä enintään 60 prosentin viitearvoon laaditaan uudet säännöt.
Vakausmekanismi voimaan 2012
Huippukokous päätti aientaa vuodella Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamista, joten sitä koskeva sopimus tulisi voimaan jo heinäkuussa 2012.
EVM on euroalueen pysyvä pelastusrahasto, jonka jäseniä ovat nykyiset 17 euromaata. Toisaalta EVM:n perustamista nopeutetaan. EVM:lle ei anneta pankkioikeuksia eikä suoraa oikeutta pääomittaa pankkeja.
Suomi piti kiinni vaatimuksestaan, jonka mukaan EVM:n pitää tehdä päätökset yksimielisesti. Muut olivat valmiit määräenemmistöpäätäntään: EVM voisi tehdä hätärahoituspäätöksiä 85 prosentin enemmistöllä EU-komission ja EKP:n aloitteesta. Suomen lopullinen kanta riippuu eduskunnan päätöksestä.