Michael Moore kapitalismista: "Epäreilu, epäoikeudenmukainen, epädemokraattinen"
Kiistelty dokumenttiohjaaja haukkuu uusimmassa elokuvassaan Yhdysvaltain talousjärjestelmän. Capitalism: A Love Story ensi-illassa tänään.
Michael Moore Torontossa marraskuussa 2009. Kuva Colin Perkel / AP / Lehtikuva.
Michael Moore alkoi puolitoista vuotta sitten valmistella elokuvaa Yhdysvaltojen kiikkerästä taloustilanteesta ja velkaantumisesta. Pankkikriisi tuli kuin tarjottimella. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi.
Capitalism: A Love Story sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla syyskuun alussa, Lehman Brothers -pankin romahduksen vuosipäivänä.
”Talousjärjestelmämme on epäreilu, epäoikeudenmukainen, epädemokraattinen ja täysin ristiriidassa niiden periaatteiden kanssa, joihin väitämme uskovamme”, Moore kertoi Venetsiassa.
Uusi dokumentti on poliittisesti Mooren rohkein. Sosialismista ei puhuta suoraan kuin pari kertaa, mutta nykyjärjestelmän vaihtoehdoiksi tarjotaan osuuskuntamalleja sekä läpimädäksi kuvatun pankkijärjestelmän romuttamista.
Moore pitää pankeille myönnettyä 700 miljardin dollarin elvytyspakettia vallankaappauksena. Rahat antoi valtio, mutta niiden käytöstä ei tarvitse raportoida. Elvytyssuunnitelman laatinut Henry Paulson ojensi varat Goldman Sachsille, jossa oli tehnyt pitkän uran, sekä sen suosimille pankeille, jotka jakavat miljardeja pankkiireille bonuksina, Moore vihjaa.
Samaan aikaan konkurssiin menneiden pienempien yritysten työntekijät jäävät vaille palkkaa, jonka ovat tienanneet.
”Kapitalismi on pahuutta. Sitä ei voi säädellä, koska pahuutta ei voi säädellä. Se on korvattava demokratialla”, Moore toteaa elokuvansa loppujulistuksissa.
Ronald Reagan syypää
Mooren sanoma on yksinkertainen: yläluokalla menee hyvin, koska tavallista amerikkalaista huijataan.
Keinotkin ovat Mooren aiemmista elokuvista tuttuja. Vaikka huumoria on hieman aiempaa vähemmän, pelaa populisti taitavasti kansanmies-imagollaan ja nostalgialla.
Capitalism: A Love Story alkaa levottomilla amatöörivideokuvilla, joissa tavallinen perhe jossain Yhdysvaltojen maaseudulla odottaa häätöä kotoaan. Koti on siirtynyt pankin haltuun, ja sheriffi apulaisineen tulee kirjaimellisesti heittämään asukkaat ulos. Siitä siirrytään Condo Vultures (Asuntokorppikotkat) -nimiseen firmaan. Lipevä pukumies kertoo ostavansa asuntoja pankeilta ja myyvänsä ne moninkertaisilla hinnoilla.
Heti perään Moore muistelee perheensä kaitafilmien ääressä 1950-lukua: silloin rikkaiden veroprosentti saattoi olla 90, ja niillä rahoilla maksettiin USA:n infrastruktuuri ja kuumatkat. Vuosilomaa oli neljä viikkoa ja duunarin palkalla oli mahdollista maksaa lasten yliopistokulut.
Henry Paulsonin ohella elokuvan roisto on Ronald Reagan, joka Mooren mukaan antoi Yhdysvallat pankkien haltuun. Taulukot näyttävät, kuinka työntekijöiden ostovoima on jäänyt 1980-luvun tasolle rikkaiden rikastuessa.
Rappiosta tarjotaan tuoreita käytännön esimerkkejä. Pennsylvaniassa lahjottu tuomari lähetti lapsia yksityiseen nuorisovankilaan mitättömistäkin syistä, jotta vankilan täyttöaste pysyisi
korkeana ja sen omistajat rikastuisivat. Suuryritykset ottavat työntekijöilleen salaa henkivakuutuksia, joissa ovat itse edunsaajina, ja näiden kalmanhajuisten sopimusten voitto-odotuksista on tarkat laskelmat. Lentäjien palkat ovat niin kehnoja, että monet joutuvat tekemään kahta työtä, jopa luovuttamaan veriplasmaa rahasta – ja matkustajat ovat vaarassa.
Ihmisistä on tullut kauppatavaraa, pankit rakentavat velka-ansoja ja poliitikot on ostettu suuryritysten kätyreiksi, kuuluu huuto.
Moorea tukevat kotiosavaltio Michiganin papit. He ovat samaa mieltä siitä, että rikkaat ovat siepanneet Jeesuksen omiin tarkoituksiinsa. Jeesus ei ollut kapitalisti.
Obama on pettymys
Showmies Moore saapui Venetsian lehdistötilaisuuteensa punaisessa pikeepaidassa. Viikkoa myöhemmin hän lauloi Jay Lenon keskusteluohjelmassa Bob Dylanin protestikappaletta The Times They Are A-Changin’. Elokuvassa ei puhuta Marxista, vaan Theodore Rooseveltin ja Thomas Jeffersonin ihanteista. Moore tietää, millaisiin keinoihin tämän päivän profeetan kannattaa turvautua.
Yllättäviäkin vetoja on nähty. Moore on myös ilmaissut pettymystä presidentinvaaleissa kannattamaansa Barack Obamaan. Dokumentissa näytetään, kuinka Goldman Sachsista tuli juuri vaalien alla Obaman tukija.
Nyt Moore on ärhennellyt Obamalle myös hänen ratkaisustaan olla vetämättä joukkoja Afganistanista.
”Jos hän ei pidä meidän puoltamme vaan siirtyy heidän riveihinsä, seuraava elokuvani saa Bush-elokuvani (Fahrenheit 9/11) näyttämään Disney-leffalta”, Moore sanoi Ariana Huffingtonin haastattelussa.
”En suostu elämään tällaisessa maassa – enkä ole lähdössä minnekään”, Moore julistaa dokumentin lopussa. Se on vinoilua konservatiivien autojen puskuritarroissa nähdylle iskulauseelle ”Amerikka – rakasta sitä tai jätä se”. Mutta myös kutsu vastarintaan.
Venetsiassa Moore totesi, että 20 viime vuoden aikana on maailmanpolitiikassa nähty yllätyksiä: Berliinin muurin kaatuminen, Nelson Mandelan nousu vankilasta maansa johtoon.
”Kaikki on mahdollista. Ihmiset voivat kapinoida suotuisilla tavoilla.”
Capitalism: A Love Storyn ensi ilta Suomessa 27.11.