Kyllä oli kokoomuksella hankalaa: Petteri Orpo ei halunnut vastata vanhuskyselyyn, sillä kysymykset olivat vääriä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen Kuvalehti teki eduskuntapuolueille ja näiden johdolle kyselyn vanhuspalvelulain muutosten tarpeista, hoitajamitoituksesta, valvonnasta ja palvelujen rahoittamisesta.

Jokainen puolue sai eteensä kysymyspatteriston, jossa haettiin konkreettisia keinoja ja vastauksia vanhustenhoidon tilan parantamiseksi niin yksityisissä kuin julkisissakin hoivalaitoksissa.

Kysymykset nojautuivat asiantuntijahaastatteluihin ja koskivat etenkin ympärivuorokautista hoitoa, jossa esiin nousseet ongelmat ovat.

Kyselypatteriston jälkeen lehti haastatteli kaikki puoluejohtajat vielä erikseen.

Haastattelut osoittivat, kuinka poliittisesti vaikeasta aiheesta on kysymys.

Kyse on nimittäin arvoista, joita poliitikot joutuvat mittaamaan myös rahassa.

 

Etenkin kokoomukselle vastaaminen oli erittäin vaikeaa. Aluksi kokoomus ei halunnut vastata SK:n kyselyyn lainkaan. Kokoomuspomo Petteri Orpon avustajat kokivat, ettei puolueella ole voitettavaa asiassa.

Aiemmin mediassa oli käsitelty Orpon desimaaliheittoja ja ylipäätänsä sekavia hoitajamitoituslausuntoja.

Orpon esikunnasta moitittiin kysymyksiä vanhuspalvelulain muutostarpeista ja niitä verrattiin ”oletteko lakanneet hakkaamasta vaimoanne” -tyyppisiin kysymyksiin.

Toisaalta puoluetoimistolla pähkäiltiin miltä näyttää ulospäin, jos Orpo ei vastaa kysymyksiin.

Lopulta kokoomus vastasi, kun Orpon avustajille selitettiin rautalangasta vääntäen, että kyselyn lisäksi puheenjohtajat haastatellaan ja vastauksia voidaan myös avata sekä selittää lukijoille.

Muiden puolueiden kohdalla tällaista osallistumisvääntöä ei tarvinnut tehdä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) vain delegoi vastaamisen varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkiselle, joka on todennäköisesti perehtyneempi hoiva-alan asioihin kuin kiireinen Sipilä.

Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho vastasi kyselyyn ensimmäisenä, mutta kun oli haastatteluiden vuoro, Terho vastaili kuin ei olisi ikinä kyselyä nähnytkään.

Kyselyn avovastauksissa Terho oli kertonut olevansa valmis leikkaamaan”haitallisista yritystuista”, jotta hoitajien määrä saadaan nostettua 0,7:ään hoidettavaa kohti. Niinpä haastattelussa kysyttiin tarkennusta siihen, mistä haitallisista tuista hän leikkaisi.

Terho ei ollut asiaa miettynyt.

Kysymykseen siitä, miten hoitajia houkuteltaisiin alalle, Terholla ei ollut ”valmista esitystä”.

Terhon mielestä toimittajilta tulee nykyään niin paljon kysymyksiä, ettei niihin kerkeä vastaamaan.

 

Vanhustenhoidossa yksi isoimmista ongelmista on saada pidettyä osaavat hoitajat alalla, jotta vanhukset saavat hyvää hoitoa. Osaava henkilökunta maksaa, ja hoiva-alan ammattilaiset ovat tuoneet esille, ettei pelkkä ”alan arvostus” riitä.

Hoitajan palkka oli Superin mukaan noin 2 140 euroa kuussa vuonna 2017.

Kaikki poliitikot tietävät hoiva-alan pienet palkat. Mutta kun poliitikoilta kysytään, kannatatteko palkkojen nostoa, vastaus kuuluu: Poliitikot eivät päätä palkoista, annetaan työmarkkinoiden hoitaa. Näin sanaili muun muassa kristillisdemokraattien Sari Essayah.

Hoitajien palkat maksetaan kuntien varoista, ja kuntien rahat tulevat veroista ja valtiontuista. Totta kai poliitikot voivat ”päättää” hoitajien palkoista.  Vuoden 2007 vaalit muistetaan kokoomuksen Sari Sairaanhoitaja -teemasta, ja puolue saavutti erittäin hyvän vaalituloksen.

Myös vasemmistoliitto ja vihreät kompuroivat palkkakysymysten kohdalla. Kyselyssä vihreät kannattivat hoitajien palkkoihin 250 euron palkankorotusta ja vasemmistoliitto 500 euron korotusta. Mutta kun haastattelussa tuli aika puhua hoitajien palkoista, ei aiheesta haluttukaan olla tiukasti mitään mieltä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho teki päinvastaisen tempun: hän ei kannattanut hoitajien palkkojen nostoa kyselyssä, mutta haastattelutilanteessa takki oli jo kääntynyt. Ehkä Halla-aho ajatteli, että tsemppiviesti hoitajille lehdessä toisi muutaman lisä-äänen persuille.

Onhan Suomessa hoitajia yhteensä noin 200 000, ja jokainen heistä on potentiaalinen äänestäjä.

 

Jokaisella puolueella on jokin ”taikaseinä”, jolla vanhuspalvelujen lisärahoitus ja hoitajamitoitus rahoitetaan: siniset, vihreät ja vasemmistoliitto leikkaisivat ”haitallisia yritystukia” ja vasemmistoliitto myös kiristäisi osinkoverotusta.

Porvaripuolueet ja demarit luottavat työllisyyden kasvuun, mutta demarit olisivat tiukan paikan tullen valmiita myös korottamaan veroja ja leikkaamaan kuuluisia ”haitallisia yritystukia”.

Hoitamisen taso ja laatu ovat poliittisia päätöksiä siitä huolimatta, kasvaako työllisyysaste tai saadaanko rahaa yritystukia leikkaamalla. Miten hoidamme ikääntyvän Suomen, on arvokysymys, joka pitää ratkaista vaikka työllisyysaste olisi 65 prosenttia.

Tosiasia nimittäin on se, että kaikki puolueet ovat olleet leikkaamassa vanhuspalveluihin käytettävää rahamäärää. Ja että hoiva-alaa arvostetaan 2 140 euron verran kuussa.

Onkin hyvä, että vanhustenhoidon laiminlyönnit tulevat ilmi – ehkä se pakottaa muuttamaan poliitikkojen ja äänestäjien suhtautumista ikääntyvään Suomeen.