Kokoomuksen kujanjuoksu – patruunoiden ja demarien välissä
Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyö oli kompastua verotukseen ja työelämän uudistamiseen jo 1980-luvulla, selviää tuoreesta kirjasta.
Vuoden 1988 alussa kokoomus ja elinkeinoelämä ajautuivat todelliselle törmäyskurssille.
KOP:n pääjohtaja Jaakko Lassila valitti Kauppakamarilehdessä, että elinkeinoelämän ja hallituksen yhteistyö sujui paremmin jopa silloin, kun kommunistit olivat hallituksessa. Presidentinvaaleissa [Harri] Holkerin valitsijamiesehdokkaana ollut Lassila piti kokoomuksen linjaa niin epäselvänä, että sitä ei aina erottanut sosialidemokraattien linjasta. Ilkka Suominen kehotti Lassilaa perustamaan oman puolueen.
Keskustan Suomenmaa otti riidasta ilon irti ja kirjoitti, että elinkeinoelämän ja kokoomuksen johdon välirikko iskee kiilaa kokoomuksen sisälle. Suominen vastasi Uudessa Suomessa, että kokoomus on keskustaoikeistolainen puolue, jossa on sekä liberaaleja että konservatiiveja ja joka noudattaa jäsentensä puoluekokouksessa muotoilemaa politiikkaa. Lassilan väitteet Suominen torjui asiattomina ja arveli, että Lassila oli vain julkisuudenkipeä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tapani Mörttinen oli huolissaan kokoomusjohdon ja talouselämän välirikosta. Hänen mielestään sanasota olisi saanut jäädä käymättä, koska se ei edistänyt kokoomuksen, elinkeinoelämän eikä yhteiskunnan etua.
Elinkeinoelämää närkästyttäneistä työelämän uudistamissuunnitelmista Mörttinen sanoi Suomenmaan haastattelussa, että lainsäädännöstä pitää tehdä sellainen, jonka elinkeinoelämä voi hyväksyä tai ainakin sietää. Mörttinen epäili, että kiistan taustat ulottuivat kokoomuksen pitkään oppositiokauteen, jolloin puolueen ja elinkeinoelämän suhteet laiminlyötiin.
