Juha Sipilä hävitti politiikasta Urho Kekkosen viimeisetkin jäljet
Uusi pääministeri hylkäsi korporaatiot ja valitsi kansanvallan, arvioi Jarmo Virmavirta Kanava-lehdessä.
Kansa on äänestänyt, valinta tehty. Pulinat pois! Näinhän sitä sanotaan. Todellisuus on silti jotakin muuta. Siitä se pulina vasta alkaakin, viimeistään kun jaetaan ministerinpaikkoja. Elleivät muut niin media huolehtii siitä, että spekulaatioita riittää.
Jos toimittajien omat voimat eivät riitä – aika pitkälle ne kyllä riittävät, toimittajathan haastattelevat nyt toimittajia – haetaan apuun tutkimuslaitoksia.
Tutkijoiden mielipiteistä tehdään uutisia, siis totta. Kansainväliset kriisit, joita riittää, ovat tehneet monista tutkijoista lausuntoautomaatteja. Trendi on levinnyt myös sisäpolitiikkaan. Media saa tätä kautta päätösvaltaa. Poliitikot haistelevat lausunnoista suuntaa ja toistavat jo sanottua. Tässä olisi medialla itsekritiikin paikka. Ja poliitikoilla.
Eduskuntavaalien tulos oli harvinaisen selvä. Oppositio voitti, hallitus johon kukaan ei uskonut hävisi. Konservatiivinen peruskepulainen ajattelu otti selkävoiton Brysseliin nojaavasta eliitistä. Demokratia toimi hyvin.
Parlamentarismi astui kuvaan ja hallituksen muodostaminen jäi voittajan tehtäväksi. Vaalivoittajien lisäksi hallitukseen kaivattiin vain jompaakumpaa, demareita tai kokoomusta.
