Itävallan ympäristöministeri ”kantoi vastuuta” ja hyväksyi hallituksensa vastustaman EU-asetuksen – Voiko lopputulosta enää perua? 

Itävalta on ajautunut poliittiseen kriisiin niin kutsutun ennallistamisasetuksen vuoksi. 

Kiistellystä asetuksesta äänestettiin maanantaina 17. kesäkuuta Euroopan unionin ympäristöneuvostossa, jossa jäsenvaltioita edustivat maiden ympäristöministerit. Asetuksen odotettiin kaatuvan, mutta vaa’ankieliasemassa olevan Itävallan ympäristöministeri Leonore Gewessler äänesti yllättäen asetuksen puolesta. Näin asetus tuli hyväksytyksi. 

”Tämä on tärkein luonnonsuojeluun liittyvä laki tällä mantereella. Kun edessä on päätös, joka on tulevien sukupolvien kannalta tärkeä, on otettava vastuuta. Niin minä tein”, Gewessler sanoi Luxemburgissa toimittajille maanantaina. 

Itävaltalaislehtien mukaan päähallituspuolue ÖVP aikoo haastaa Gewesslerin nyt oikeuteen virka-aseman väärinkäytöstä, sillä ministerin äänestysratkaisu ei liittokanslerin mielestä vastannut Itävallan kantaa. 

Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa erilaisin sitovin velvoittein. Asetus koskee muun muassa soita, kosteikkoja, niittyjä, vesistöjä, metsiä, maatalousympäristöjä, pölyttäjiä sekä kaupunkiympäristöjä.  

EU:ssa lakien säätäminen tapahtuu Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteistyössä. Neuvoston kokouksissa ministerit edustavat nimenomaan jäsenvaltioitaan ja niiden hallituksia. Euroopan parlamentin edustajat taas saavat mandaattinsa kansalta eivätkä ole sidottuja kotimaidensa kantoihin. 

Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg Helsingin yliopistosta ei muista toista tapausta, jossa olisi käynyt juuri näin: viimeisessä, ratkaisevassa hetkessä neuvoston jäsen olisikin toiminut vastoin maansa kantaa ja siten muuttanut koko lopputuloksen. 

Voisiko sellaista lopputulosta enää perua? 

Tuskin, Leino-Sandberg arvioi. Sopimuksessa Euroopan unionista todetaan, että neuvosto ”muodostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista, joita on yksi kustakin jäsenvaltiosta ja joilla on edustamansa jäsenvaltion hallitusta sitovat valtuudet sekä sille kuuluva äänioikeus”.  

”EU-toimielimet varmasti lähtevät siitä oletuksesta, että jos ministeri neuvostossa jollakin tavalla päättää, niin hänellä on oikeus se tehdä.” 

Leino-Sandbergin mukaan myöskään neuvoston työjärjestyksestä ei löydy määräyksiä asiaan liittyen. 

”Toki työjärjestyksessä on määräyksiä, jotka koskevat esimerkiksi pöytäkirjan tarkastamista. Mutta nythän kyse ei ole siitä, että pöytäkirjaan olisi kirjattu väärä kanta.” 

Itävallan hallituksesta on toimitettu EU:n puheenjohtajamaalle Belgialle useita kirjeitä ainakin sunnuntain ja maanantain aikana. 

Sunnuntaille päivätyssä kirjeessään liittokansleri Karl Nehammer ja EU- ja perustuslakiministeri Karoline Edtstadler ilmoittivat Belgian pääministerille Alexander De Croolle, ettei ministeri Gewesslerillä ole oikeutta äänestää asetuksen puolesta. 

”Neuvoston menettelyjen mukaisesti Itävallan tasavalta on jo ilmoittanut pidättyvänsä äänestämästä. Tämä ilmoitettu kanta pohjautuu osavaltioiden yhtenäiseen mielipiteeseen, joka Itävallan perustuslain mukaisesti sitoo liittovaltion hallitusta, sekä puuttuvaan yksimielisyyteen Itävallan liittovaltion hallituksessa”, ministerit kirjoittivat. 

”Siksi haluaisimme korostaa, että ministeri Leonore Gewessler ei voi antaa suostumustaan [asetukselle], koska hänellä ei ole oikeutta sitouttaa Itävallan tasavaltaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti tällä alalla.” 

Äänestyksen jälkeen oman kirjeensä toimittivat myös Gewessler ja hänen kanssaan vihreitä edustava varaliittokansleri Werner Kogler. He pahoittelivat, että belgialaiskollegat ovat joutuneet osaksi ”kotimaan politiikan kiistaa”. 

”Liittokanslerin kirjeessä esitetyt väitteet ovat virheellisiä eivätkä heijasta tarkasti Itävallan oikeudellista tilannetta”, he kirjoittavat. 

Gewessler sanoi maanantaina myös toimittajille, ettei ole huolissaan mahdollisesta oikeusjutusta. 

”Olen saanut laajasti lainopillista neuvontaa ja sanonut, että jos meillä on laillinen tapa sanoa ’kyllä’ tälle laille, niin teen sen. Etsimme sellaista, löysimme sellaisen ja siksi äänestin näin”, hän sanoi. 

”Muistutan myös, että maatalousasioista vastaava kollegani äänesti neuvoston kokouksessa muutama viikko sitten ympäristönormien heikentämiseksi maataloustuotannossa, selkeää tahtoani vastaan. Itävallan hallituksessa on pitkäaikainen käytäntö, että ministerit päättävät neuvostojen kokouksissa. Niin minäkin tein tänään.” 

Pääministeripuolue ÖVP on ilmoittanut vievänsä asian itävaltalaisen tuomioistuimen lisäksi myös Euroopan unionin tuomioistuimeen. 

Leino-Sandberg muistuttaa, että kyseessä on kaksi eri asiaa: Itävallassa voidaan tutkia, onko ministeri toiminut lain mukaan vai ei. Euroopan unionin tuomioistuin taas ottaa kantaa EU-päätöksentekoon. 

”Kansalliset ministerivastuukysymykset ovat tietysti asia erikseen. Mutta EU-oikeudessa ei oikein ole selkeää sääntöä, joka mahdollistaisi tämän päätöksen purkamisen. Joskus EU-tuomioistuin voi soveltaa Wienin valtiosopimusoikeutta koskevaa yleissopimusta apukeinona, mutta miten se tulisi tähän sovellettavaksi, niin sekin on kyllä kysymysmerkki. Ei sieltäkään oikein löydy sopivaa kohtaa”, Leino-Sandberg arvioi. 

Wienin sopimuksessa todetaan, ettei valtio voi mitätöidä antamaansa suostumusta vetoamalla siihen, että suostumus on annettu loukkaamalla valtion sisäisen oikeuden määräyksiä – ellei loukkaus ole ”ilmeinen”. 

Leino-Sandberg kuitenkin muistuttaa, että tämä sopimus koskee enemmän valtiosopimuksia kuin EU:n lainsäädäntötilannetta. 

 ”EU-tuomioistuin on myös hyvin integraatiomyönteinen. Harvoinhan siellä mikään kumoon menee.” 

Mitä tapahtuisi, jos suomalainen ministeri äänestäisi vastoin hallituksen kantaa EU:n neuvostossa? 

”Siinä oltaisiin todella isojen kysymysten äärellä”, Leino-Sandberg sanoo. 

Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston toiminnan lainmukaisuutta. Jos ministeri neuvoston kokouksessa esimerkiksi linjaisi vastoin eduskunnan suuressa valiokunnassa ja yhdessä sovittua kantaa, voisi oikeuskansleri tutkia asiaa ja viedä eteenpäin – vakavimmassa tapauksessa valtakunnanoikeuteen saakka. 

Suomalaisten ministereiden toiminnasta EU-tasolla on kanneltu oikeuskanslerille viime vuosina. Toukokuussa 2021 oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoi, ettei silloinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) rikkonut keväällä 2020 lakia hyväksyessään Euroopan vakausmekanismin hätärahoituksen euroryhmän kokouksessa. Kesäkuussa 2021 Pöysti taas katsoi, ettei pääministeri Sanna Marin (sd) tai muut ministerit menetelleet lainvastaisesti niin kutsuttuun elvytyspakettiin liittyvässä asiassa. 

Kantelijat olivat arvioineet, ettei ministereillä olisi ollut toimivaltaa asioissa.