Gallup lupasi Elisabeth Rehnistä presidenttiä – tulevan vaalin voittajaa ei kannata vielä julistaa

Jos gallupia olisi ollut uskominen, Elisabeth Rehnistä (r) olisi tullut presidentti.

Syksyllä 1999 suomalaiset valmistautuivat uuden valtionpään valintaan. Martti Ahtisaari (sd) oli ilmoittanut ennen vappua, ettei pyri jatkokaudelle. Presidenttipeli jäi apposen auki. 

Tässä tilanteessa Helsingin Sanomat julkaisi mielipidetutkimuksen suomalaisten suosikista Ahtisaaren seuraajaksi. Lokakuussa, eli runsaat kolme kuukautta ennen vaalia, gallup povasi ensimmäisen kierroksen voittoa Elisabeth Rehnille 29 prosentin kannatuksella. Riitta Uosukainen (kok) seuraisi perästä 26 prosentin kannatuksella. Toisella kierroksella heidän kisastaan povattiin hyvin tasaista: 52–48. 

Molempien menestys oli luontevaa. Edellisessä vaalissa Rehn oli tehnyt ilmiömäisen nousun toiselle kierrokselle, eikä hänet voittanut Ahtisaari ollut enää ehdolla. Rkp asetti Lillanin riemusaatossa uudelleen ehdokkaaksi. 

Uosukaisen kannatus oli puolestaan selvästi noussut heti kun hän oli lupautunut ehdolle, juuri ennen kyselyn tekoa. Samalla Uosukaisen ratkaisu lopetti kokoomuksen vaikeaksi osoittautuneen ehdokasetsinnän. Kansalaiset palkitsivat päätöksen lähes 10 prosenttiyksikön kannatusnousulla. 

Vaali oli kärjistymässä kahden kaupaksi. 

Lopulta kävi toisin. Toisen kierroksen äänet jakautuivat kyllä suhteessa 52–48, mutta toisten ehdokkaiden kesken. Presidentiksi nousi ulkoministeri Tarja Halonen (sd), ja hänet haastoi loppusuoralla entinen pääministeri Esko Aho (kesk). 

Lokakuussa molemmat olivat saaneet 19 prosentin gallupkannatuksen.

Oliko Hesarin syksyinen gallup siis väärässä? 

Ei ollut. Mielipidetiedustelut eivät ennusta tulevaa vaan katsovat menneeseen. Ne kertovat vastaajien ajatuksista tiettynä hetkenä. Teoriassa kannat voivat muuttua vaikka jo kyselyn julkistusta odotellessa. 

Kisassa Mäntyniemeen isotkin muutokset ovat mahdollisia. Äänestäjien ajattelu muuttuu, kun vuosia kestänyt spekulaatiovaihe loppuu. Vasta vaalin lähestyessä ehdokkaat oikeasti asetetaan, kampanjat todella käynnistyvät ja vaaliväittelyt alkavat. 

Presidentinvaalien historia tuntee monien ilmiöiden syntyjä ja lopahduksia kampanjoinnin aikana. Elisabeth Rehn on nähnyt molemmat: ylämäen vuonna 1994 ja pettymyksen vuonna 2000. Vuoden 2012 vaalissa taas Pekka Haaviston (vihr) nousu toiselle kierrokselle alkoi vasta vuodenvaihteessa. 

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun tähänastisia presidenttikyselyjä tulkitaan.

Useat tiedotusvälineet ovat syksyn aluksi teettäneet omia tiedustelujaan ensi vuoden alussa pidettävästä presidentinvaalista. Ylen torstaina julkaisema kysely toistaa viimeaikaista sarjaa: kärjessä kulkee entinen ulkoministeri Pekka Haavisto. 

Alexander Stubb (kok) on noussut kyselyiden kakkossijalle, vaikka hänen kannatuksensa oli pitkään vaatimatonta. Tilanne muuttui heti, kun kokoomus julkisti ehdokkaansa. Ylen edellisestä, keväällä julkistetusta kyselystä Stubbin kannatus on piristynyt lähes 15 prosenttiyksikköä. 

Kärkkyjinä kulkee kolmen oikeistoehdokkaan joukko. Olli Rehn (kesk), Mika Aaltola (sit) ja Jussi Halla-aho (ps) pyörivät kymmenen prosentin kannatuksen tuntumassa. 

Stubbin ohella heistä noususuunnassa on Halla-aho, joka on saanut kyselyissä pientä lisää ehdokkuuden julkistamisen jälkeen. Tämä jättää toivoa myös Jutta Urpilaiselle (sd), jonka ilmoitusta kisaan lähdöstä odotetaan vasta marraskuuhun mennessä. 

Jos Urpilaisen kampanja ei saa tuulta purjeisiin, entinen presidenttihautomo Sdp kisaa jo kolmatta kertaa tappiosta vasemmistoliittoa vastaan. 

Pienetkin kannatusheilahdukset voivat olla merkittäviä. Tästä pitää huolen ehdokkaiden suuri määrä. 

Vuoden 2000 vaalissa presidenttiehdokkaita oli vain seitsemän. Se on vähemmän kuin koskaan muulloin suoran kansanvaalin aikana. Nyt ehdokkaita nähdään todennäköisesti historian toiseksi suurin määrä. 

Pelkästään eduskuntapuolueiden asettamia tai tukemia ehdokkaita on kahdeksan. Huoli äänten jakaantumisesta oli syy sille, miksi Rkp päätti olla asettamatta omaa ehdokasta. 

Lisäksi moni haluaa kisaan valitsijayhdistyksen kautta. Heistä Mika Aaltola on kertonut saaneensa kasaan puolet vaadituista kannattajakorteista. 

Ehdokasmäärän vuoksi on vielä vaikea sanoa, millaisella äänipotilla toiselle kierrokselle mennään. Kannatus voi hajaantua useiden ehdokkaiden taakse. Vaihtoehtoisesti äänestäjät voivat ryhtyä taktikoimaan toiselle kierrokselle ehdokasta, jolla nähdään siellä parhaat menestymisen mahdollisuudet. 

Historia ei tietenkään ole mikään tae siitä, että nykyisten ennakkosuosikkien suosio lopahtaa ennen vaali-iltaa. 

Kuusi vuotta sitten presidentti Sauli Niinistö rikkoi normaalin kaavan, kun hän lunasti jatkokauden jo ensimmäisellä kierroksella. Perinteisesti presidentinvaalit ovat olleet tiukkoja ja yllätyksellisiä. 

Ahtisaaren ja Halosen valintoja edelsi jännittävä toinen kierros. Niissä voittaja sai korkeintaan 54 prosenttia äänistä. 

Häämöttävän vaalin voittajaa ei kannata vielä julistaa.