Eduskunnan kerhot: Tällainen on Arkadianmäen puuhamaa

Arja Alho
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Eduskunnan urheilukerho
Eduskunnan urheilukerhon jalkapallojoukkue kansainvälisessä parlamentaarikkojen jalkapalloturnauksessa Helsingissä toukokuussa 2008. Kuva Pekka Sakki / Lehtikuva.

Urheilukerhon kavallus pisti eduskunnan kaikki yhteisöt syyniin. Mutta millainen kerhoverkko Arkadianmäellä oikein toimii?

Juttu julkaistu alun perin SK:ssa 6/2005.

Lännenratsastusta. Moottoripyöräkruisailua. Futista. Sählyä. Karaokea…

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Arja Alho koki keväällä 2003 elämänsä kulttuurisokin. Neljä vuotta aikaisemmin eduskunnasta pudonnut konkari pääsi komealla äänivyöryllä takaisin ja aloitteli innokkaasti uutta työrupeamaa. Pian hän kuitenkin huomasi, että jotain oli vialla. Eduskuntatyö ei ollut enää samanlaista kuin ennen.

Alhon mielestä kansanedustajia vaivaa identiteettikriisi. Eduskunta on viime vuosina menettänyt valtaansa sekä ylös että alas: EU-jäsenyyden mukana Brysseliin ja kotona omasta tahdostaan kunnille. Lakeja kyllä säädetään liukuhihnalta, mutta monetkaan niistä eivät juuri muuta maailmaa.

“Paremman puutteessa me haalimme tänne hirveästi kaikenlaista sälää, jotta meidän ei tarvitsisi pohtia, mitä merkitystä on enää valtiolla ja kansallisella lainsäädännölla. Huuhaatulva on kasvanut koko ajan. Kun sille antaa pikkusormen, se vie koko käden.”

Sillä välin kun Alho oli poissa eduskunnasta, demarien nuoret naiset olivat muodostaneet Kuusikoksi nimitetyn sketsiryhmän, joka parodioi iltamissa politiikan huippunimiä. “Heidän hupailunsa olivat ihan hauskoja, mutta vähän kyllä ihmettelin, missä välissä heillä oli aikaa treenata”, Alho muistelee.

Hänen mukaansa kansanedustajan pitäisi käyttää yksi kolmasosa ajastaan kansainvälisiin tehtäviin, toinen lainsäädäntötyöhön ja kolmas kansalaisten palvelemiseen. Käytännössä tämä nyrkkisääntö ei enää päde.

“Lainsäädäntötyö nielaisee kansanedustajien ajankäytöstä ja energiasta hirveän paljon enemmän kuin kolmasosan. Lakeja tehdään ehdottomasti liikaa. Jos uuden perustuslain tarkoitus oli antaa eduskunnalle mahdollisuus keskittyä olennaiseen, on käynyt juuri päinvastoin.”

Samaan aikaan poliitikkojen pitäisi antaa äänestäjille kuva, että he tekevät tärkeää ja arvokasta työtä. Useimmat asiat ovat kuitenkin niin monimutkaisia, ettei niitä pysty millään saamaan mediassa kiinnostavaan muotoon. Eivätkä ne edes mahdu sinne, sillä politiikka saa lehdistössä koko ajan vähemmän palstatilaa.

“Tavallinen rivikansanedustaja ei saa enää Helsingin Sanomiin nimeään, ellei sano jotain huvittavaa. Meidän systeemimme toimii niin, että puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajilla ja ministereillä on esikoisoikeus julkisuuteen. Kaikkien muiden täytyy hakea muita väyliä.”

“Eduskunta ei ole Nokia”

Maakuntien kansanedustajat pääsevät vielä paikallislehtiin olemalla aktiivisia omien vaalipiiriensä asioissa, mutta valtakunnalliseen julkisuuteen varmin tie käy viihdeohjelmien kautta, Alho pohtii.

“Kaikki olivat kauhean onnellisia, kun pääsivät Speden Speleihin hyppimään narua ja kertomaan Iltalypsyssä harrastuksistaan. Nyt kun tällaisia ohjelmia on vähemmän, kuoroista ja kerhoista on tullut tapa kertoa, että me olemmekin ihan tavallisia ja kivoja ihmisiä.”

Samalla kansanedustajat ovat huomanneet, että harrastustoiminnan avulla he voivat luoda sellaisia sosiaalisia suhteita, joita eduskuntaryhmissä ei enää synny.

“Jokainen tässä talossa tarvitsee verkostoja. Aina pitää olla joku, jolle voi soittaa ja kysyä, mitä tykkäsit puheestani. Kun poliittiset ryhmät ovat menettäneet merkitystään, tilalle tulevat kuoro, karaokekerho, moottoripyöräkerho, urheilukerho, raamattupiiri ja mitä kaikkea täällä nyt onkaan”, Alho luettelee.

Hänen mielestään kaikki ne voivat hyvin olla eduskunnassa – mutta ensisijaisesti talossa työskenteleviä virkamiehiä, ei kansanedustajia varten.

“Me emme ole Nokia tai Shell, joka luo työpaikasta omaa brändiä, että kaikilla on siellä yhdessä niin mukavaa. Meiltä on väärä ratkaisu sulkeutua tänne graniittilinnaan. Kansanvallan pulssin kannalta on tärkeä juttu, että jos me käymme jumppaamassa tai laulamassa tai hiihtämässä, me teemme sen siellä missä ovat ne ihmiset, jotka ovat meidät tänne lähettäneet. Lakeja ei voi säätää tyhjiössä, vaan meidän pitää aina tietää, mitä varten niitä tehdään.”

Jos erilaisten harrastuspiirien määrä tästä vielä lisääntyy, eduskuntaa ei pian erota koululaisten iltapäiväkerhosta, Alho varoittaa.

“Kaikki kunnia harrastustoiminnalle, mutta minusta se tulvehtii nyt selvästi jonkin sellaisen tilalle mihin se ei kuulu. Pitää olla hirmu tarkkana, että mitään huuhaata ei tänne hirveästi tuoda.”

“Emme ole julkkiksia”

Kaikki kevyt julkisuus ei ole Alhostakaan turhaa. Aina joskus hömpän sekaan pystyy ujuttamaan oikeaakin asiaa. Eikä poliitikolla ole koskaan liikaa kuulijoita.

Alhon mielestä kansanedustajien kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan ennen kuin he lähtevät myymään yksityisyyttään.

“Vaikka poliittisen päätöksenteon pitää olla läpinäkyvää, kansanedustajien yksityiselämästä ei tarvitse tietää hirveän paljon. Meidän ei pidä yrittää olla julkkiksia. Sellaistakin harrastusta vähän on.”

Rockista Raamattuun, kalastuksesta karaokeen

Eduskunnassa ovat viime vuosina toimineet mm. seuraavat kerhot ja seurat:

  • Eduskunnan eläinsuojeluryhmä
  • Eduskunnan Eräkerho
  • Eduskunnan Hevosystävien seura
  • Eduskunnan Kalakerho
  • Eduskunnan Kamerakerho
  • Eduskunnan Karaokekerho
  • Eduskunnan Kuvataidekerho
  • Eduskunnan luomuryhmä
  • Eduskunnan Moottoripyöräkerho
  • Eduskunnan Partioparlamentaarikko-ryhmä
  • Eduskunnan Raamatturyhmä
  • Eduskunnan Rock-kerho
  • Eduskunnan Shakkikerho
  • Eduskunnan Teatteri- ja näytelmäkerho
  • Eduskunnan Urheilukerho

– golfjaosto
– maratonjaosto
– ratsastusjaosto
– sauvakävelyjaosto
– talviuintijaosto
– tanssijaosto
– lisäksi toimintaa seuraavissa lajeissa: hiihto, jalkapallo, taekwondo, koripallo, lentopallo, pesäpallo, salibandy, suunnistus, sukellus, sulkapallo, tenni

  • Eduskunnan veneily- ja vesistöjen-suojeluryhmä