Dogmi joka mureni

Talvivaaran tapaus osoittaa, että passiivinen omistaja on huono omistaja.

Pekka Haavisto
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Syksyllä 2008 finanssikriisi romahdutti pörssikurssit. Hallitus säikähti, että ulkomaiset kaapparit valtaisivat halvalla suomalaisia pörssiyhtiöitä, ja perusti Solidiumin torjumaan tätä uhkaa.

Sitten valtio siirsi finanssisijoituksensa Solidiumin hoitoon. Yhtiö on veronmaksajan edustaja 11 yhtiössä. Ne ovat Elisa, Kemira, Metso, Outokumpu, Outotec, Rautaruukki, Sampo, Stora Enso, Talvivaara, TeliaSonera ja Tieto. Salkun arvo oli 25. marraskuuta kahdeksan miljardia euroa.

Valtion omistajapolitiikka nojaa ideaan, että maan hallitus ei sorki pörssiyhtiöiden asioita, jotta politiikka ei vaikuttaisi negatiivisesti pörssikurssiin. Tämä periaate näkyi esimerkiksi silloin, kun Stora Enso lopetti Kemijärven sellutehtaan. Massaliike mellasti, mutta ministerit eivät puuttuneet yhtiön toimiin.

Solidiumin käsitys omistajuudesta on samaa maata: antaa mennä, laissez faire. Suuri yksityinen omistaja ottaa yleensä hallituspaikan pörssiyhtiöstä, kun taas Solidium jättää ujosti yhtiöt yritys- tai hallitusammattilaisten hoitoon, satoi tai paistoi.

 

Solidium sai toteuttaa omistajuusideoitaan lähes ilman julkista kritiikkiä, kunnes äkkiä tänä syksynä alkoi tulla lunta tupaan. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) kyllästyi Solidiumin ”vaisuuteen” ja ”passiivisuuteen”. Talvivaaran kriisi sai kärjistyä, ilman että Solidium olisi ottanut johdon käsiinsä.

Kuitenkin Solidium on Talvivaaran suurin osakkeenomistaja. Sillä on yhtiöstä 16,7 prosentin osuus.

”Vastuulliselta omistajalta voidaan ja pitää vaatia voiton maksimointipyrkimystä kokonaisvaltaisempaa otetta”, Vapaavuori sanoi (Helsingin Sanomat 19.11.2013).

Talvivaaran mittakaavaa edustavat ympäristö- ja työllisyyskysymykset ovat väistämättä niin poliittisia, että ne kaatuvat maan hallitukselle.

”Työ- ja elinkeinoministeriön pitää kriisitilanteissa katsoa Solidium-vetoisten yhtiöiden perään siinä missä yksityistenkin yhtiöiden perään. Seuraava kysymys on sitten oikeutetusti: onko tässä mieltä ja järkeä?” Vapaavuori kysyi.

 

Taustalla Solidiumissa oli tosin tapahtunut jo aikaisemmin pientä kurinpalautusta. Valtioneuvoston kansliaan sijoitetun omistajaohjausosaston finanssineuvos JarmoVäisänen nimitettiin Solidiumin hallitukseen Heidi Hautalan (vihr) ollessa omistajapolitiikan vastuuministeri. Lähes viime töinään syksyllä 2013 Hautala nosti Solidiumin hallitukseen omistajaohjausosaston päällikön Eero Heliövaaran.

Nykyinen omistajaohjausministeri Pekka Haavisto (vihr) toimii vähintään yhtä aktiivisesti. Talouselämän haastattelussa hän kertoi vallanneensa itselleen huoneen omistajaohjausosaston tiloista ja osallistuvansa viikoittain osaston johtoryhmän kokoukseen.

Ministerit ovat varmaan valppaita ja vahvoja, mutta kansalaisen näkökulmasta maan hallituksen työnjako on hiukan hämärä. Kun puhe on Talvivaarasta, Haavisto ei edusta julkisuudessa valtiota, vaan päärooli onkin elinkeino­ministeri Vapaavuorella.

Haaviston mukaan näin on sovittu hallituksessa, kun Talvivaara neuvottelee rahoittajien kanssa.

Talvivaaran kohtalonhetki on ennakkotietojen mukaan perjantaina, 29. marraskuuta. Espoon käräjäoikeus päättää silloin mahdollisesta yrityssaneerauksesta.