Analyysi: Marinin bilekohu ei kerro hyvää Suomen valmiuksista kohdata informaatiovaikuttamista
Pääministeri otti tarpeettoman riskin, että joku käyttää väärin hänen luottamustaan. Myös tiedotusvälineiden on syytä katsoa peiliin.
Vuoden 2007 vaalien alla pääministeri Matti Vanhasen (kesk) entinen tyttöystävä Susan Kuronen (nyk. Ruusunen) julkaisi uudesta paljastuskirjastaan maistiaisina pelkät kannet. Paikalla oli lukuisia toimittajia, heidän joukossaan Helsingin Sanomien nyt jo eläkkeellä oleva politiikan veteraanitoimittaja Unto Hämäläinen.
Yleisradion tv-uutiset halusi ”julkistustilaisuudesta” Hämäläisen kommentin. Haastattelussa kaiken nähnyt toimittaja tunnusti, että häntä hiukan hävetti. Olemalla paikalla hän itsekin vahvisti osaltaan, että niin sanottu julkkisjournalismi ei ollut enää pelkästään Seiskan ja Hymyn kaltaisten lehtien monopoli, vaan se oli tullut jo osaksi politiikkaa ja sitä kautta perinteistenkin politiikan toimittajien työtä.
Pääministerin morsian -kirjan ilmestyessä ei ollut nykyisenkaltaista sosiaalista mediaa. Se on tuonut vielä yhden lenkin lisää julkkisjournalismin ravintoketjuun. Sanna Marinin (sd) kohuttu biletysvideo ilmestyi ensin yksityisellä Instagram-tilillä, mistä se lähti leviämään muualle someen ja sieltä lehtien uutisaiheeksi.
Eikä sosiaalisesta mediasta levinnyt vain itse video, vaan nyt jo myös tulkinta siitä, minkälaisiin juhliin Marin oli eksynyt.