Analyysi: Hallituksen arvoriita ei ole uusi, mutta Stubbin mukaantulo lisää jännitteitä

Hallituspuolueet ovat viime viikkoina kinanneet näyttävästi ulkopolitiikasta.

MTV:n uutiset kertoi viime viikon perjantaina, että Suomi ei liittynyt Ukrainan jälleenrakentamista koskevaan tasa-arvoliittoumaan.

Virkamieslähteiden mukaan päätöksen teki ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps), koska liittouman kohteisiin kuuluivat muiden ihmisryhmien ohella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Liittouman jäseniä kehotettiin asettamaan etusijalle ”pakolaisnaisten, paluumuuttajien, vammaisten naisten, veteraanien, maaseudun naisten ja LGBTIQ+-ihmisten tarpeet”. Lopun kirjainyhdistelmä viittaa sateenkaarivähemmistöihin.

Oppositio parahti, mutta ratkaisua kritisoivat myös monet hallituksen kansanedustajat. Kokoomuksen Aleksi Jäntti ja Sofia Vikman vetosivat siihen, että naisten ja tyttöjen tukeminen kuuluu Suomen ulkopolitiikan keskiöön. Rkp:n Henrik Wickström toivoi, että päätös käytäisiin vielä hallituksessa läpi.

Perussuomalaisten ohella Taviota puolusti Päivi Räsänen (kd). Jakolinja kulki hallituksen sisällä arvokonservatiivien ja -liberaalien välillä.

Pian vuorostaan konservatiivileiri lähti haastamaan liberaaleja.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) nosti esille Israelia koskevan äänestyksen YK:ssa.

Äänestyksessä Israelia vaadittiin vetäytymään miehittämiltään palestiinalaisalueilta vuoden sisällä. Vetoomus hyväksyttiin selvin luvuin. Suomi äänesti sen puolesta.

Useat kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset alkoivat kritisoida ratkaisua julkisesti, ja keskustelu on jatkunut tälle viikolle. Konservatiivipuolueissa on selvää sympatiaa Israelia kohtaan.

Ulkoministeri Elina Valtosta (kok) on vaadittu selittämään äänestyspäätöstä. Vilhelm Junnila (ps) henkilöi päätöksen ”Valtosen ratkaisuksi”.

Hallituspuolueet päätyivät siis syyttämään toistensa ministereitä sooloilusta. Koston makua lisäsi, että YK-äänestys oli tapahtunut jo paria päivää aiemmin. Siihen tartuttiin vasta, kun Tavion Ukraina-ryhmää koskeva linjaus nousi julkisuuteen.

Kiistelyyn puuttui lopulta tasavallan presidentti Alexander Stubb.

Stubb kritisoi julkisesti Tavion ratkaisua. Ulostuloa voi perustella sillä, että ulkopolitiikka kuuluu presidentin toimivaltaan, eikä Stubb ollut asiasta tietoinen ennalta.

Presidentti kuitenkin arvosteli myös päätöksen sisältöä. Hän kertoi, että Suomi jatkaa tukea Ukrainalle tasa-arvoasioissa kuten ennenkin.

”Tulemme huomioimaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt osana meidän ulkopolitiikkaa ja arvoja”, Stubb sanoi Ylen haastattelussa.

Julkinen ripitys oli myös sikäli poikkeuksellinen, että Stubb ja Tavio olivat samaan aikaan YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa. Palautteen olisi voinut antaa vain kahden kesken, kaukana kotimaan parrasvalloista.

Presidentti asettui myös puolustamaan Valtosta. Stubbin mukaan äänestyspäätös YK:ssa oli oikea, sillä Suomi kunnioittaa kansainvälistä oikeutta.

”Jos kansainvälinen tuomioistuin on ollut sitä mieltä, että Israelin siirtokunnat ovat laittomia, niin silloin me sitä äänestyksessä tuemme. Se on Suomen linja”, Stubb sanoi.

Hän lisäsi, että Valtonen oli kertonut ratkaisustaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Siellä ovat edustettuina presidentti, kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ja muut aiheiden kannalta keskeiset ministerit.

Tuore kiistely muistuttaa hallituspuolueiden eroista arvokysymyksissä.

Neljä oikeistopuoluetta ovat sopineet mittavista uudistuksista Suomen sisäpolitiikassa, jotka liittyvät esimerkiksi työmarkkinoihin, maahanmuuttoon ja sosiaaliturvaan. Niistä osapuolet eivät ole irrottautuneet.

Yhteistyö vaatii kuitenkin sietämään arvopohjien eroja. Uutisointi perussuomalaisten ministerien aiemmista kirjoituksista järkytti Rkp:n ohella useita kokoomuslaisia kansanedustajia.

Ristiriidat on saatu pidettyä kurissa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on sanonut suoraan, että hän mittaa omaa onnistumistaan hallitusohjelman toimeenpanolla.

”Olisi helpompaa, jos kaikenlaisia lausahduksia olisi vähemmän, mutta hallituksen toimintakykyä se ei ole toistaiseksi haitannut”, Orpo sanoi viime perjantaina.

Kiistely voi myös hyödyttää hallitusosapuolia. Se tarjoaa puolueille suhteellisen turvallisen tavan erottautua kumppaneistaan. Ulkopolitiikka ei ole Suomessa perinteisesti ollut syy hallitusyhteistyön päättymiselle, ainakaan kylmän sodan jälkeen.

Jännite on kuitenkin aito. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah luonnehti, että YK-päätös on tullut muille puolueille vain tiedoksi. Hän viittasi käytäntöön, jonka mukaan ulkoministeri päättää YK-linjauksista yhdessä pääministerin ja presidentin kanssa.

Kaikki tehtävät ovat nyt kokoomuksen hallussa. Julkisuudessa on puhuttu puolueen värisuorasta.

Uusia jännitteitä hallitukseen luokin presidentin osallisuus.

Stubb on perinteiseen tapaan luopunut puoluekirjastaan, kun hänet valittiin presidentiksi. Hän silti asettui presidentin arvovallalla tiukasti kokoomuksen ministerin tueksi.

Ukraina-kysymyksessä hän puolusti tasa-arvoteemaa, jota on korostanut pitkin poliittista uraansa. Pääministerinä hän vetosi sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Viime kesänä Presidentinlinna osallistui pride-liputukseen.

Stubb edustaa tunnetusti kokoomuksen liberaalia laitaa. Alkuvuoden presidentinvaalissa hän tarvitsi perussuomalaisten ääniä voittoon. Stubb kehui puoluetta rakentavaksi poliittiseksi voimaksi. Sen kansanedustajat epäröivät, mutta lopulta usea heistä kertoi äänestävänsä Stubbia.

Myös monet konservatiiviset kokoomuslaiset arvioivat tyytyväisinä Stubbin muuttuneen. Arvio nojasi välineellistettyyn maahantuloon itärajalla. Teema oli ajankohtainen vaalin aikana, ja ehdokkaiden arvoja punnittiin sen varassa.

Toinen kierros oli historian tiukin. Lopulta Stubb sai enemmistön äänistä alueilla, joilla perussuomalaisten ehdokas Jussi Halla-aho oli ollut suosituin ensimmäisellä kierroksella.

Konservatiiviedustajat ovat nyt saaneet huomata, ettei presidentin arvopohja ole täysin muuttunut käännytyslain tukemisesta huolimatta.

Essayah on kaivannut kiistojen vuoksi pelisääntökeskustelua. Orpo kestänee sellaisen järjestämisen, jotta ”isojen isänmaan asioiden” edistäminen voi jatkua.

Pääministerin eduksi kuitenkin olisi, että hallituksen kiistat eivät leviä uusiin aihepiireihin.