675 miljoonan euron koneisto – Suomi on maailman lobatuin maa
Eduskunnan on säädettävä lobbausta säätelevä laki, vaatii lobbari.
Vaalit on käyty, kansanedustajat valittu ja seuraavaksi jaetaan valta hallitusneuvotteluissa. Ne ovat ehkä Suomen lobatuin tapahtuma, hallitusohjelman sisältö ratkaisee, mitä asioita Suomessa edistetään seuraavan neljän vuoden aikana. Ja mitä ei edistetä.
Lobbaus on vaikuttamista poliittisiin päätöksiin. Suomi on maailman kärkimaita, kun arvioidaan, paljonko rahaa lobbaukseen käytetään kansalaista kohden. Laskelmieni mukaan Suomessa lobbaukseen kuluu jopa 120 euroa kansalaista kohden vuodessa, kun Yhdysvalloissa summa on kymmenen euroa ja Brysselissä kaksi euroa.
Suomessa toimii tuhansia lobbareita, joita ei yleensä edes tunnisteta lobbareiksi. Systeemi on kallis. Pääosan kustannuksista aiheuttavat korporaatiot eli työmarkkinajärjestöt, lobbauksen sisäpiiri. Nämä rahat ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.
Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa lobbaus on tarkoin säädeltyä siksi, että lainsäätäjät myöntävät, että poliittiseen päätöksentekoon kohdistuu massiivisia vaikutuspyrkimyksiä. Suomessa sääntely on kehittymätöntä, koska yhteisymmärrystä ei ole edes siitä, mikä on ”tavanomaista lobbausta”.
Yleensä politiikassa pidetään ihanteena päättäjien riippumattomuutta eturyhmistä. Riippuvuutta kutsutaan korruptiiviseksi, kun valtaa käytetään väärin yksityisen edun tavoitteluun.