Lottovoittajan
paluu
Ville Valo on jättänyt alkoholin ja tupakan. Musiikista hän ei luovu.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Koronan ja levynteon aikaan liittyi hirveästi haihattelua. Ajatusleikkejä ja pilvilinnoja, Ville Valo sanoo. Tammikuussa asiat muuttuvat todeksi. Silloin ilmestyy Ville Valon eli VV:n – artistinimi on typistynyt kahteen kirjaimeen – sooloalbumi ja hän esittelee uuden yhtyeensä Helsingin Tavastia-klubilla.
”On kiva nähdä, miten liha liikkuu. Pomppiiko ihmiset vai eikö pompi.”
Joskus viisi vuotta tuntuu iäisyydeltä. HIMin viimeinen keikka oli vuodenvaihteessa 2018, sekin Tavastialla. HIMin levyjä myytiin maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Dark Light (2005) on yhä ainoa suomalaisen artistin albumi, joka on myynyt kultaa Yhdysvalloissa. Venus Doom -levyn (2007) jälkeen vauhti alkoi hiipua.
Valon mukaan HIMin viimeiset vuodet olivat tekohengitystä. Yhtyeen olisi pitänyt hajota jo aiemmin.
”Pitää luottaa intuitioon. Jos ei lähde, niin ei lähde. Kyllä me yritettiin, mutta lopulta hommassa ei ollut samaa paloa ja kiinnostusta.”
Nuorista ja nälkäisistä rockmuusikoista oli tullut keski-ikäisiä miehiä. Bändi ei ollut enää elämän keskipiste. Sellainen jengi tai veljeskunta kuin Valo olisi toivonut. Siitä oli tullut työpaikka.
Useimmat asiat olivat kuitenkin hyvin. Oli mukava lopettaa yhtye sillä tavalla, että soittajat eivät olleet toistensa kurkuissa kiinni. HIMin viimeisen keikan jälkeen Ville Valolla ei ollut mitään suunnitelmia.
”Tai oli mulla Dr. Oetkerin pitsa kotona. Siinä kaikki.”
Ensin Valo lepäsi. Sitten hän ”hoisi legonsa kondikseen, lauloi Agentsin kanssa ja teki soololevyn.” Siinä kuluneet viisi vuotta pähkinänkuoressa.
Kitaristi Esa Pulliaisen ja hänen Agents-yhtyeensä kanssa Valo oli työskennellyt aiemminkin. 1990-luvun lopussa Valo esitti Laulava sydän -ohjelmassa Rauli ”Badding” Somerjoen kappaleita. Agents toimi ohjelman taustayhtyeenä.
Huhtikuussa 2019 ilmestyneellä Ville Valo & Agents -albumilla Valo tulkitsi taas Paratiisin ja Ikkunaprinsessan. Lisäksi hän lauloi pari muuta Badding-suosikkiaan sekä vanhalta demonauhalta löytyneitä kappaleita.
Sinä kesänä Valo ja Agents kiersivät yhtä lailla maakuntien tanssilavoja kuin isoimpia festivaaleja.
”Flow-festivaalin iso teltta oli ihan täynnä. Jengi lauloi täysillä mukana. Mun 15 minuuttia sen porukan sankarina oli selkeästi siinä”, Valo kertoo.
”Pori Jazzissa ihmiset nousivat seisaalleen taputtamaan. Ihan kuin olisin päässyt soluttautumaan osaksi oikeaa, kulturellia musiikkimeininkiä.”
