Yy, kaa, koo, nee... ja pfiuuu

Moukarinheittäjä Silja Kosonen nostaa metallilangan päässä roikkuvan rautapallon maasta ja pyöräyttää heittovälinettä kolme kierrosta päänsä ympäri. Sitten hän alkaa pyöriä itse moukarin tahdissa.

Tum-tum-tum-tum. Jokaisen kierroksen puolivälissä hän iskee vasemman jalkansa voimalla betoniseen heittoalustaan.

Pyörähdyksiä seuraa loppuveto, ja ote irtoaa kahvasta.

Pfiuuu. Yli 27 metriä sekunnissa lentävä moukari ujeltaa, kun se nousee montusta korkealle Raision taivaalle. Ilmalennon lopussa se katoaa sorakentällä olevan kummun taakse.

Kohouman alla on kallionnyppylä, jota ei ole katsottu aiheelliseksi räjäyttää. Heittopaikalta ei näe, kuinka pitkälle heitot kantavat.

Kososen harjoitusolosuhteet eivät muutenkaan ole aivan viimeisen päälle. Betonialustaan ei ole valettu heittorinkiä. Suojaverkkoa pitää maassa kiinni pari kivenmurikkaa. Moukarihäkin sisälle on hivuttautunut kenttää reunustavilta penkereiltä heinää ja kaikennäköistä joutomaan kasvia.

Jos tänään olisi helteen sijasta ankara pakkanen, Kosonen harjoittelisi kentän vieressä entisen jätevedenpuhdistamon onkaloissa. Syvällä maan alla moukaria voi viskoa pressua vasten kymmenen asteen lämmössä.

Kosonen on 77,07 metrin ennätysheitollaan tämän vuoden tilastossa maailman seitsemänneksi paras heittäjä. Hänen edellään on neljä pohjoisamerikkalaista ja yksi kiinalainen sekä hyvä ystävä Krista Tervo, joka on heittänyt seitsemän senttiä pidemmälle.