Telttani on linnani

Lentäminen kallistuu ja pilaa ilmaston, kaupunkilomailu herättää paikallisten vihan. Olisiko aika jo kypsä telttailun paluulle?

essee
Teksti
Virpi Salmi
Kuvitus
Tuomas Kärkkäinen
9 MIN

Pariisissa on luteita. Matkatoimisto vaihtaa sen vuoksi pakettimatkan hotellin, joskin puhuu ”terveydellisistä syistä”. Kolme yön matka rakkauden kaupunkiin sesongin ulkopuolella maksaa kahdelta hengeltä 1 400 euroa. Hotellin taso on kolme tähteä miinus.

Matkailun kurjistuminen näkyy muual­lakin: Venetsia alkaa periä päiväturisteil­ta maksua. Málagassa haistatellaan turis­teille tarrakampanjassa. New York rajoittaa kovalla sakolla asuntojen lyhytaikaista vuokrausta, kuten Berliinikin. Ateenassa Akropoliksen päivittäistä vierailijamäärää on rajoitettu.

Massamatkailu suosittuihin kohteisiin on saatu kuulostamaan syntiseltä ja ikävältä. Se on itsekeskeistä toimintaa, joka pilaa ympäristön ja paikallisten asukkaiden elämän. On kauhisteltu kuvia, joissa kymmenien metrien levyinen ihmismassa tungeksii Fontana di Trevin edessä Roomassa.

Sama pätee reppureissaamiseen. Onko eltaantuneempaa kuin valkoinen länsimaalainen turisti etsimässä ennen kokemattomia paikkoja ja virnistelemässä omituisille ruoil­le? Silti monen meistä tekee mieli nähdä uusia maita, saada uusia ajatuksia ja elää jotenkin toisin kuin arkena. Ainainen samoissa nurkissa nysvääminen ei tee ihmismielelle hyvää.