Kuilu välillämme
Tuuli Orasmaa on ympäristöaktiivi ja maatalouspolitiikan asiantuntija, jonka vanhemmat ovat 11. polven viljelijöitä.
Helsingin lähiliikenteen bussi Itäkeskuksesta ajaa perille 20 minuutissa. Majvikin tila Sipoossa on urbaanin elämän kyljessä mutta täyttä maaseutua. Tuuli Orasmaa perheineen on asunut tilan vieressä lokakuun alusta. Puoliso käy töissä tilalla, Orasmaa hoitaa vauvaa vanhempainvapaalla.
Vaikka Orasmaa ei itse työskentele tilalla, hän viihtyy yhteisöllisessä miljöössä, jossa käy palkatun väen lisäksi vapaaehtoisia biodynaamisesta viljelystä kiinnostuneita. Kaupungista hän ikävöi lähinnä tanssitunteja.
Orasmaa esittelee pienen navetan, jossa kymmenkunta alkuperäisrotuista nautaa, kyyttöä, ahmii rehua. Eläimillä on tärkeä tehtävänsä, vaikka maatilan varsinainen tuote ovat kasvikset, etenkin juurekset.
”Kyytöt tuottavat ensisijaisesti lantaa biodynaamista viljelyä varten. Ne laiduntavat ja ylläpitävät luonnonlaitumen biodiversiteettiä.”
Muutto maalle oli puolison haave jo pidempään, mutta Orasmaan on vielä vaikea mieltää itsensä muuksi kuin helsinkiläiseksi.
Orasmaa on kirjoittanut kirjan Maaseudun tulevaisuus (Vastapaino, 2023), jossa perusasetelma on se, että hän, kaupunkilainen, tapaa maaseudun yrittäjiä ja yrittää synnyttää keskustelua vaikeista kysymyksistä.
Orasmaa työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä erityisasiantuntijana. Hän on myös toiminut aktiivisesti ympäristöliikkeissä. Hän on kiinnostunut talouskasvun pakkoa kritisoivasta ajattelusta ja kohtuutaloudesta, jossa talous toimii maapallon kantokyvyn rajoissa.
Työssään ja kansalaisaktiivina hän on törmännyt ilmastonsuojelun ja ruoantuotannon vastakkainasetteluun. Osapuolet eivät kuuntele toisiaan. Ilmastonmuutoksesta kertova lehtiartikkeli, joka Orasmaalle näyttäytyy toteavana, saattaa maatalousyrittäjien mielestä syyllistää heitä. Hänestä tuntui, että hänen oli kirjoitettava aiheesta kirja.
”Ilmastokeskustelussa on paljon sanoittamatonta ja minulle selittämätöntä ohipuhumista, jota halusin lähteä tutkimaan.”
Maatalous aiheuttaa huomattavan osan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Ruoantuotantoa kuitenkin tarvitaan. Orasmaa halusi pohtia, voiko tämän ristiriidan ratkaista kestävästi ja reilusti.