Venymistä ja pitkiä päiviä
Joogaohjaaja Liisa Hanén johtaa mikro- ja yksinyrittäjiä.
Ohuet ranteet ja kämmenet liittyvät yhteen. Sitten ne suoristuvat rinnalta kohti kattoa.
”Kerronko mitä teen?”
Siitä vaan.
”…ja sivukautta kädet uloshengityksellä alas. Nosta katsetta ylös, peruuttele nelinkontin taaksepäin ja uloshengityksellä pyöristä selkää. Sisäänhengityksellä notkista…”
Pian Liisa Hanén on polvillaan studion lattialla. Komentosarjat tulevat rutinoituneen joogaohjaajan kokemuksella, vaikka nyt ne ovat vain itseä varten. Asiakkaat ovat tulossa vasta myöhemmin.
”Lämmittelen muutamalla omalla sarjalla aina ennen tunteja.”
Joogaohjaaja Hanén on luotsannut viime vuoden lopulta saakka Suomen tuoreinta työmarkkinoilla toimivaa järjestöä, Mikro- ja yksinyrittäjiä, eli Myryä.
Kun katsoo notkeana venyttelevää Hanénia, ei voi olla ajattelematta, että hän olisi pärjännyt takavuosina Etelärannassa järjestetyissä tupo-neuvotteluiden yön yli -kokouksissa takamus puutumatta.
”Olisin kyllä laittanut siellä kaikki välillä venyttelemään”, Hanén sanoo ja naurahtaa.
Mutta mikä Myry on?
Hanén itse ei miellä sitä perinteiseksi työmarkkinajärjestöksi.
”Työmarkkinoilla on perinteisesti ajateltu palkansaajia ja työnantajia, mutta se ei ole tämän päivän koko kuva. Laajassa mielessä Myry on ehdottomasti myös työmarkkinajärjestö, vaikka ensisijaisesti se on yrittäjäjärjestö.”
Viime kesänä yksinyrittäjien keskustelufoorumit kuumenivat. Yrittäjien eläkejärjestelmää oli kaavailtu uudistettavaksi jo vuosia, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Nyt tuli tieto, että vaikka uudistus ei ollut ilmestynyt lausuntokierrokselle, asia olisi tulossa eduskuntaan.
”Asiaa seuranneet olivat liki paniikissa. Pelko oli, että nyt tämä nuijitaan läpi sellaisenaan”, Hanén sanoo.
Eniten närää herätti, että pakollisen eläkevakuutuksen työtuloksi määriteltäisiin aiempaa kaavamaisemmin vastaavanlaisen työsuhteisen tekijän mediaanipalkka. Vakiintuneen käytännön mukaan yrittäjä oli alarajan ylittävältä osalta saanut määritellä työtulonsa melko vapaasti itse.