Yllätysten keväät

Hallitusneuvotteluissa vain yksi asia on varmaa: joka kerta niissä tapahtuu jotain odottamatonta.

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Harvoin on ennustus mennyt pahemmin metsään kuin Suomen Kuvalehdessä kevään 1987 eduskuntavaaliyönä.

Vaalit olivat tuolloin vielä kaksipäiväiset – äänestämään pääsi sekä sunnuntaina että maanantaina. SK meni normaalisti painoon maanantai-iltapäivällä, mutta vaalien takia toimitus oli saanut lisäaikaa seuraavaan aamuun. Niin tulos ehti vielä saman viikon lehteen.

Kiireen keskellä, sen hetken parhaan tiedon varassa, kanteen laitettiin kuva keskustan puheenjohtajasta Paavo Väyrysestä. Vieressä luki: Tulevan hallituksen pääministeri?

Älyttiin sentään laittaa kysymysmerkki perään.

Vaalien aikaan ei vielä tiedetty kassakaappisopimuksesta, jonka Väyrynen, kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen ja Rkp:n Christoffer Taxell olivat solmineet edellisenä syksynä. Sen tarkoituksena oli varmistaa, että kaikkien kolmen puolueet tulisivat uuteen hallitukseen, jos vain vaalitulos antaisi myöten.

Kolmikon aikeet olivat silti käyneet riittävän selviksi ilman tarkkaa tietoakin. ”Pääministerin virka-asunnon uusi isäntä on Paavo Väyrynen ja pääministerin sijainen yhtä todennäköisesti Ilkka Suominen”, Kauko Holopainen kirjoitti omassa arviossaan.

Turun Sanomista Kuvalehteen tullut Holopainen oli 1980-luvulla yksi Suomen kokeneimmista politiikan toimittajista. Hänellä oli luottamukselliset suhteet lähes kaikkiin keskeisimpiin vallanpitäjiin. Silti hänkään ei aavistanut, mitä seuraavina viikkoina tapahtuisi. Eivät sitä tienneet Väyrynen ja Suominenkaan.

Poliitikoilla on ennen vaaleja tapana hokea, että tulos ratkaisee hallituspohjan. Kevät 1987 on hyvä muistutus, että sanontaa ei kannata ottaa kirjaimellisesti.

Tulos kyllä näyttää suuntaa ja sulkee pois joitakin vaihtoehtoja, mutta jättää Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa myös tilaa yllätyksille.

Keväällä 1987 sellaisen järjesti presidentti Mauno Koivisto, joka asettikin hallitus­tunnustelijaksi oman luotettunsa Harri Holkerin (kok) ja tavoitteeksi ensisijaisesti Sdp:n ja kokoomuksen varaan rakentuvan pohjan.

Mauno Koivisto nimesi yllättäen hallitustunnustelijaksi kokoomuksen Harri Holkerin 1987. © HANNU LINDROOS / SKOY

Vuodesta 1987 lähtien olen seurannut toimittajana hallituksen muodostamista yhdeksien vaalien jälkeen. Tämä kevät on kymmenes.

Tuona aikana Suomi on saanut uuden perustuslain ja hallitusneuvottelujen pelisäännöt ovat menneet uusiksi. Puolueiden voimasuhteetkin ovat muuttuneet.

Nyt tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, että pääministeriksi valittaisiin – niin kuin 1987 – henkilö, joka ei ole puoluejohtaja eikä kansanedustaja eikä ole edes ollut ehdolla vaaleissa. Holkerin jälkeen pääministeriksi on joka vaalikevät tullut suurimman puolueen puheenjohtaja. Käytäntö on vakiintunut niin, että puolueet ovat itsekin alkaneet puhua pääministerivaaleista.