Miksi Venäjän valheista kannattaa kiinnostua, Pekka Kallioniemi?
Informaatiosota voi olla esiaste konventionaaliselle sodalle, sanoo tietojenkäsittelytieteilijä.
8
MIN
Yläasteen toiseksi viimeisenä päivänä Pekka Kallioniemi meni kaverinsa kanssa opettajanhuoneeseen, otti pannusta kahvia ja istui sohvalle juomaan sitä.
Kun opettaja saapui huoneeseen, tämä raivostui, heitti kaksikon ulos ja uhkasi jättää heidät vaille päästötodistusta.
Tutkijatohtori Kallioniemi sanoo olleensa pienestä pitäen auktoriteettivastainen.
”Ehkä sen takia minua ei nykyäänkään pelota kritisoida ketään, jos aihetta on. Pelkääminen tekisi työni mahdottomaksi”, hän sanoo työpaikallaan Tampereen yliopistolla.
Kallioniemi on tutkinut viime vuodet Venäjän informaatiovaikuttamista. Hän on myös tehnyt suosittua englanninkielistä Vatniksoup-ketjua Twitterissä, nykyisessä X:ssä. ”Vatnik” viittaa Kremlin kertomusten levittäjään tai kannattajaan, ”soup” siihen, että tieto on keiton tavoin helposti lusikoitavaa.
Kallioniemi esittelee X:ssä Kremlin propagandaa levittäviä ihmisiä patriarkka Kirillistä kielitieteilijä Noam Chomskyyn ja saksalaispoliitikko Gerhard Schröderistä näyttelijä Russell Brandiin.
Ylen selvityksen mukaan Kallioniemi on Sanna Marinin jälkeen seuratuin suomalainen sosiaalisen median vaikuttaja. Ketjunsa vuoksi hän on saanut osakseen häirintää ja jopa tappouhkauksia. Saksalais-suomalainen liikemies, miljonääri Kim Dotcom myös uhkasi haastaa hänet oikeuteen.
”Turvallisuussyistä yliopistokin on häivyttänyt minut julkisista tiedoistaan. Tietojani ei saa antaa kellekään eikä täällä missään näy nimeäni.”
Syyskuussa ilmestyi tietokirja Vatnik Soup – The Ultimate Guide to Russian Disinformation, jonka Kallioniemi kirjoitti tanskalaisen kustantajansa Morten Hammekenin avustuksella. Siinä Kallioniemi erittelee laveammin, miten Kremlin propagandakoneisto toimii, mitä tarinoita se toistaa, ketkä valheita levittävät ja miksi he tekevät niin.
”Tahdon havahduttaa ihmiset valtiojohtoa myöten huomaamaan, että olemme jo informaatiosodassa Venäjän kanssa”, hän sanoo.
Venäjän informaatiosota alkoi Kallioniemen mukaan viimeistään, kun Putinin lähipiiriin kuulunut liikemies Jevgeni Prigožin perusti 2010-luvun alkupuolella Internet Reseach Agency -yrityksen. Se maksoi työntekijöilleen siitä, että nämä keksivät ja levittivät Kremliä tukevaa disinformaatiota.
IRA tunnetaan parhaiten Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa vuoden 2016 vaaleissa puoltavista informaatio-operaatioistaan. Sittemmin Venäjä on perustanut monia uusia trollitehtaita ja ulkoistanut osan niistä englantia puhuviin Afrikan maihin.
Venäjän disinformaatioarmeija on Kallioniemen mukaan tällä hetkellä maailman suurin, mutta ei ainoa. Vähintään kolmellakymmenellä valtiolla on oma infosota-armeijansa.
Venäjän propagandamallia hän nimittää ”valheiden paloletkuksi”. Kun trollitehtaat syöttävät valtavalla paineella valheita kaikille sosiaalisen median kanaville, kukaan ei ehdi torjua niitä ja totuus hukkuu niiden alle. Tyypillisimmillään Venäjän disinformaatio keskittyy hänen mukaansa neljään teemaan:
Venäjä on historiallisesti aina ollut voittaja ja sankari.
Venäjä on lännen, Yhdysvaltojen ja Naton uhri.
Länsi on rappeutunut.
Yhdysvallat sponsoroi vallankumouksia ympäri maailmaa.
Suomella on vielä suhteellisen paljon puolustuskykyä Venäjän valheille, Kallioniemi sanoo. Luottamus vapaaseen mediaan ja instituutioihin on toistaiseksi korkealla eikä disinformaatio siksi uppoa niin otolliseen maaperään kuin monissa muissa maissa.
Venäjän valheilta meitä suojaa Kallioniemen mielestä myös kollektiivinen muisti.
Vuonna 1939 Neuvostoliitto lavasti Mainilan kylässä välikohtauksen, jossa neljä Neuvostoliiton sotilasta kuoli. Neuvostoliitto syytti sotilaiden ampumisesta Suomea, purki maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi Suomeen. Todellisuudessa sotilaat ammutti Neuvostoliitto itse.
”Kaikki täällä tietävät, että talvisota käynnistyi valheella. Siksi ymmärrämme, että Venäjän valheet voivat johtaa sotaan, kuolemaan ja kärsimyksiin ja että niiden aiheuttama uhka on otettava vakavasti”, Kallioniemi sanoo.
Talvisota vaikutti dramaattisesti myös hänen omaan sukuunsa. Hänen isoäitinsä joutui lähtemään kymmenvuotiaana Kuusamosta ja vaeltamaan vieraiden ihmisten kanssa Ouluun, toiselle puolelle maata.
”Olen asunut lapsuuteni itärajalla Kuusamossa ja kuullut näitä tarinoita. Siellä Venäjä miellettiin välttämättömäksi pahaksi. Kotona Venäjästä ei puhuttu kauniisti.”
Sairaanhoitajaisä oli innostunut teknologiasta ja antoi pojalleen ensimmäisen Commodore 64:n, kun tämä oli nelivuotias.
”Olin siitä alkaen intohimoinen tietokoneharrastaja. Pyörin verkkoympyröissä niiden alusta asti ja käytin sosiaalisen median esiversioita jo 1990-luvulla.”
Kallioniemi haki Tampereen yliopistoon opiskelemaan vuorovaikutteista teknologiaa ja väitteli siitä tohtoriksi 2018.
”Toinen intohimonkohteeni on ihmismieli. Siksi aloin tutkia informaatiovaikuttamista ja sitä, miten algoritmiikka nostaa haitallista sisältöä ja koukuttaa somealustoille.”
Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022, Kallioniemi huomasi, että Kreml-myönteiset tarinat toistuivat päivästä toiseen. Ukrainaa hallitsevat natsit, Nato uhkaa Venäjää, Ukrainan ei pitäisi puolustautua…
”Venäjän informaatiosodan skaala on ollut suurimmillaan Ukrainassa. Päätin tehdä Twitteriin arkiston, johon kokoan nämä tarinat ja niitä levittävät ihmiset. Niin Vatniksoup sai alkunsa.”
Tällä hetkellä Kallioniemellä on yli 160 000 seuraajaa X:ssä ja kovaa vauhtia kasvava määrä seuraajia Blueskyssä.
Kremlin valheet uppoavat hyvin kirjavaan joukkoon äärivasemmistosta äärioikeistoon.
”Sekalaisia ovat myös näiden valheiden levittämisen motiivit. Osaa motivoi raha, osaa egoistiset syyt, osaa ideologia, osaa kompromettoiva materiaali.”
Kompromettoivalla materiaalilla Kallioniemi viittaa esimerkiksi seksivideoihin, joilla voidaan kiristää poliitikkoja toimimaan halutulla tavalla.
Erityisen hyvin Venäjän propaganda on uponnut Magaan, Trumpia tukeviin republikaaneihin. Kallioniemen kirjassaan esittelemistä ”Kremlin ilosanoman levittäjistä” häkellyttävän moni on noussut esiin, kun on uutisoitu Yhdysvaltain tulevasta hallinnosta: Donald Trump, Elon Musk, J. D. Vance, Robert F. Kennedy Jr., Matt Gaetz, Tulsi Gabbard, Vivek Ramaswamy, Mike Johnson… Monien heistä tiedetään myös pitäneen tiivistä yhteyttä Venäjän edustajiin.
”On todella huolestuttavaa, miten venäjämielinen johto USA:ssa kohta on ja mihin suuntaan se alkaa viedä maan ulkopolitiikkaa. Normalisoiko se suhteet autoritaarisen valtion kanssa, joka käy hyökkäyssotaa, ja heittää Euroopan bussin alle?”
Viestipalvelu X:n roolia disinformaation ekosysteemissä ei voi Kallioniemen mukaan korostaa liikaa. Twitterissä oli disinformaatiota vastaan taisteleva työryhmä, joka onnistui karsimaan peräti 90 prosenttia valheista. Kun Elon Musk osti alustan ja muutti sen X:ksi, hän lopetti ryhmän ja antoi disinformaation levittäjille vapaat kädet.
Ennen Yhdysvaltain tämän vuoden vaaleja X:ssä levitettiin valtavasti Trumpia tukevaa, Kamala Harrisin ja Tim Walzin vastaista disinformaatiota.
Kallioniemen mukaan Trump ja Maga harjoittavat totuudenjälkeistä politiikkaa.
”Poliitikon ei tarvitse kertoa totuutta menestyäkseen, pitää vain herättää tunteita.”
The Washington Post piti kirjaa Trumpin valheista tämän ensimmäisellä kaudella. Lehden mukaan Trump valehteli yli 30 000 kertaa. Se ei estänyt häntä asettumasta ehdolle uudestaan ja tulemasta valituksi.
Kallioniemi pelkää, että totuuden merkitys rapistuu tulevaisuudessa entisestään.
”Totuus on minulle hyvin merkityksellinen arvo. Kutsumukseni on valistaa ihmisiä ja toimia totuudenvälittäjänä.”
Venäjän informaatiosodan suurin onnistuminen on Kallioniemen mielestä sen kylvämä epäluulon ilmapiiri ja salaliittoteoriat.
”Venäjällä kansa ei luota instituutioihin, toimittajiin tai poliitikkoihin. Samaa epäluottamusta Venäjä levittää ulkomaille jakamalla niin paljon ristiriitaista disinformaatiota, etteivät ihmiset tiedä mihin uskoa.”
Venäjä on rahoittanut ja kouluttanut lännen äärioikeistoryhmiä. Sen päämääränä on myös polarisaation syventäminen, Kallioniemi sanoo. Jos valtio on sisäisesti jakautunut, sen ulkopoliittinen päätöksenteko vaikeutuu.
Länsimaiden lisäksi Venäjä on suunnannut disinformaatiota Lähi-itään ja Afrikkaan. Lähi-idässä se on tukenut terroristijärjestöjä Hamasia ja Hizbollahia sekä teokraattista Iranin islamilaista tasavaltaa. Muun muassa Burkina Fasossa ja Malissa se on rohkaissut kapinallisryhmiä vallankaappauksiin.
”Venäjän tavoitteena on kylvää kaaosta ja entropiaa maan rajojen ulkopuolelle. Silloin huomio keskittyy vähemmän Ukrainaan.”
Eurooppa on laiminlyönyt varustautumisen Venäjän informaatiosotaan, Kallioniemi sanoo.
”Mutta niin kuin sanotaan, paras aika istuttaa omenapuu oli kolmekymmentä vuotta sitten, toiseksi paras tänään.”
Nyt pitäisi Kallioniemen mielestä nopeasti tutkia, miten voimme puolustautua Venäjän ja Kiinan aggressiota vastaan. Venäjä esimerkiksi valehtelee, että Suomella olisi ollut Karjalan alueella Saksan tuhoamisleirien kaltaisia keskitysleirejä ja että Suomen kaakkoisosa ja Maarianhamina kuuluisivat Venäjälle.
”Positiivista on, että Ukraina on opettanut meille, miten tätä disinformaatiota vastaan voi taistella tehokkaasti. Se kumoaa väärät huhut, näyttää videoilla, miten sen sotilaat pelastavat ihmisiä ja eläimiä, ja viljelee huumoria.”
Kallioniemen mukaan ensimmäiseksi pitää suunnitella lyhytaikaisia ratkaisuja disinformaation aggressiivisen leviämisen ehkäisemiseksi.
”Olen sananvapauden kannattaja, mutta sodassa valeuutissivustojen sensuroiminen on hyvä väliaikaistoimenpide.”
Toinen hätäapu on sellaisten yhteisöjen luominen, jotka voivat tarkkailla informaatiokenttää ja reagoida siihen nopeasti. Ukrainan sodan aikana vapaaehtoiset ovat muodostaneet somessa NAFO-joukon, joka toimii vastavoimana Venäjän disinformaatiokoneistolle. Kallioniemi on osallistunut NAFO-aktivismiin itsekin.
”NAFO tehtailee meemejä ja tekee Venäjän propagandan levittäjät naurunalaisiksi.”
Lisäksi yhteiskuntaa tulee tervehdyttää pitkällä aikavälillä, Kallioniemi sanoo.
”Suomi tarvitsee informaatioarmeijan, jolla on teknologiataitoja ja tekoälyosaamista, kykyä analysoida kriittisesti tietoa ja etsiä oleellista tietoa avoimista lähteistä.”
Lisäksi tarvitsemme lisää tutkivaa journalismia, strategisen viestinnän osaamista ja mediakriittistä koulutusta, joka lävistää kaikki yhteiskunnan tasot, Kallioniemi sanoo. Kasvatuksessa ja koulutuksessa tulisi hänestä keskittyä medialukutaidon opettamiseen paljon nykyistä enemmän. Sen lisäksi pitäisi tavoittaa vanhemmat ikäpolvet.
”Jos meillä ei ole uskottavaa puolustusta Venäjää ja Kiinaa vastaan, häviämme informaatiosodan ja annamme ulkoisen vallan vaikuttaa päätöksentekoomme”, Kallioniemi sanoo.
”Informaatiosota voi olla esiaste konventionaaliselle sodalle.”
Oikaisu 12.12.2024 kello 16.41: Lauseeseen ”Venäjä esimerkiksi valehtelee, että Suomella olisi ollut Karjalan alueella keskitysleirejä” on lisätty tarkennus: ”Saksan tuhoamisleirien kaltaisia”.