Miksi vetävä juoni ei kiinnosta sinua, Antti Salminen?
Antti Salmisella on Suomessa harvinainen kaksoisrooli. Kirjailijana hän pyrkii sanoittamaan kulttuurin kerrostumien liikkeitä, filosofina luo käsitteistöä luonnontuhon ymmärtämiseksi.
Suuri yleisö ei ehkä tunne kirjailija Antti Salmista, mutta taideproosaan vihkiytyneet ihastelevat hänen teoksiaan.
Tästä kertoo esimerkiksi se, että Salmisen romaanit Lomonosovin moottori (Poesia, 2014) ja Mir (Poesia, 2019) nousivat lähelle kärkeä, kun Helsingin Sanomat pyysi kirjallisuuden ammattilaisia äänestämään sata parasta 2000-luvun suomalaista kirjaa.
Vanha ilmaisu kirjailijoiden kirjailijasta istuu Salmiseen kuin nakutettu. Hän vitsailee, että on maalannut itsensä nurkkaan. Kokeellisia romaaneja tekevälle vaatimaton myynti tulee kaupanpäällisenä.
”Haluan pitää kiinni itselleni merkityksellisistä tavoista lähestyä kirjallisuutta. Sellaiset valtavirtaproosan hyveet kuin vetävä juoni ja uskottavat henkilöhahmot eivät puhuttele minua”, Salminen sanoo.