Vastavirtaan

Veli-Pekka Tynkkysen näkemyksille Venäjän energiapolitiikasta on nyt kysyntää. Aina niin ei ole ollut.

hän
Teksti
vaula Helin
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Kun Veli-Pekka Tynkkynen oli kolmen, hänet vietiin päivähoitoon moskovalaiseen lastentarhaan. Vuosi oli 1975, ja Tynkkynen varttui neuvostoliittolaisen varhaiskasvatuksen huomassa peruskouluikään saakka.

Tynkkynen oppi muutamassa kuukaudessa pärjäämään venäjän kielellä.

Päiväkodista jäi mieleen erityisesti kaksi hoitajaa. Toinen oli tiukka täti, joka esiintyi kunnollisena kommunistina ja Leninin linjan kannattajana. Toinen oli pulska ja äidillinen tyyppi, josta Tynkkynen tykkäsi todella paljon.

Siinä oikeastaan tiivistyykin se, miten Tynkkynen näkee Venäjän ja venäläisyyden.

”On tämä lämmin, sydämellinen puoli ja sitten väkivaltaisella tavalla kontrolloiva puoli.”

Aleksanteri-instituutin Venäjän ympäristöpolitiikan professori on valinnut tapaamispaikaksi Tammerkosken partaan. Vesi ja virtaukset ovat hänelle tärkeitä sekä konkreettisesti että metaforina.

Tynkkynen viihtyy vedessä vuodenajasta riippumatta. Tärkeä hänelle on myös Saimaalla sijaitseva, suvun omistuksessa oleva saari. Sinne Tynkkynen on lähdössä ystäviensä kanssa viikonlopuksi juhlimaan etukäteen 50-vuotispäiväänsä.

”Märkäpuvussa ja liiveissä, kypärä päässä.”

Tynkkystä ovat pitkään kiinnostaneet globaalit energia-, raaka-aine- ja resurssivirrat. Esimerkiksi se, miten kaasu virtaa Venäjän periferiasta kyliin ja kaupunkeihin, myös Eurooppaan, ja miten tämä vir­taus liittyy laajempiin kysymyksiin Venäjän kehityksestä, vallankäytöstä tai Euroopan ja Venäjän suhteesta.

Haastattelupäivänä energiayhtiö Fortum ilmoitti tytäryhtiönsä Uniperin 12 miljardin euron tappioista, jotka kytkeytyvät suoraan Venäjän geopoliittisiin ratkaisuihin.

Tynkkysen puhelin vilkkuu, niin kuin se on tehnyt yhä tiheämmin Ukrainan sodan eskaloitumisen jälkeen. Mitä ajatuksia Fortumin ilmoitus Tynkkysessä herättää?

”Tietysti sen, miten Fortum on myös ollut tässä keskinäisriippuvuuden utopiassa niin vahvasti sisällä, että kaikki kriittiset äänet on haluttu tukahduttaa.”

”Jos tämä olisi poliittinen kysymys, kyllä he olisivat entisiä poliitikkoja. En tiedä onko se oikein, että samat kaverit jatkavat siellä. Valtion pitäisi enemmistöomistajana käyttää tässä valtaansa.”

Tynkkysen mielestä ajatus Venäjän ja EU:n keskinäisriippuvuudesta perustuu harhaan. Venäjä on saanut EU-maat ja energia-alan yritykset kilpailemaan keskenään hyödyntämällä pehmeitä vaikuttamisen keinoja, kuten energian hintaeroja ja korkean tason suhteita eurooppalaisiin päättäjiin. Markkinavetoinen energiapolitiikka ei ole kannustanut EU:ta luomaan yhteistä rintamaa.

”Silmät on ummistettu vastakkaiselta todistusaineistolta silloinkin, kun se on ollut ilmeistä.”

Keväällä suomeksi käännetty kirja Venäjä, energiavalta. Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen (Gaudeamus, julkaistu alun perin englanniksi 2019) tiivistää Tynkkysen tutkimusperustaisen käsityksen Venäjästä.