Pimeää öljyä
Venäjän sotatalous käy öljyllä. Sen tärkein vientireitti kulkee Suomenlahdella 40 kilometrin päässä Helsingin keskustasta.
13
MIN
Taivas on harmaa, ja suuria vaahtopäitä vaeltaa verkkaisesti mereltä kohti rantaa. Helmikuinen myrsky Suomenlahdella ei näytä kovin vaikuttavalta, kun sitä katsoo taulutelevision kokoisesta monitorista.
Nyt ei olla merellä eikä edes satamassa vaan Helsingin Sörnäisissä. Siellä sijaitsee Suomenlahden meriliikenteen valvontakeskus. Sörnäisten metroaseman kupeessa, samassa korttelissa kuin napolilaistyyppinen pizzeria ja Lidl.
Aallot vaeltavat monitorissa, joka näyttää videokuvaa sadan kilometrin päästä Hangon satamasta. Tärkeämpi tieto on pienemmässä ruudussa, siinä lukee Hanko Russarö ja 21,4 metriä sekunnissa. Hangossa itätuuli yltää myrskylukemiin, laivojen luotsaus satamaan on keskeytetty.
”Kova tuuli ja pakkanen on laivalle hankala yhdistelmä”, sanoo Suomenlahden meriliikennekeskuksen päällikkö Samu Koski. ”Jäätä alkaa kertyä kannelle ja rakenteisiin heti, ja sen poistaminen on hyvin vaativa urakka.”
Radiopuhelimesta kuuluu kohisevaa englanninkielistä puhetta. Kaikkien Suomen valvonta-alueelle tulevien laivojen on ilmoittauduttava merivalvontakeskukseen. Keskus seuraa laivoja ja antaa tarvittaessa ohjeita, jos alus on esimerkiksi ajamassa pois väylältä.
Yhdellä ruuduista musta kolmio liikkuu kohti Suomenlinnan saarta ja Helsingin länsisatamaa. Sen vieressä lukee nimi: Silja Serenade. Ei ehkä kaikkein mukavin risteilyilma.
Suuren osan seinää peittävällä karttanäytöllä näkyy pohjoisessa Suomen rannikko ja etelässä Viro. Niiden välissä on Suomenlahti ja merialueen keskellä katkoviivoilla merkittynä rahtilaivojen käyttämä syväväylä.
Ruudun oikeassa laidassa on katkoviiva, josta alkaa Venäjän valvonta-alue.
Parinkymmenen kilometrin levyinen syväväylä on jaettu kahteen kaistaan, ylempää eli pohjoista kaistaa käyttävät Suomenlahdella länteen kulkevat laivat ja sitä valvotaan Helsingistä. Alempi, eteläinen kaista on itään päin ajavia laivoja varten. Sen valvonnan hoitaa Viro.
Tänä aamuna itään vievällä kaistalla on vilkkaampaa, kolmioita on jättiruudulla pikaisesti laskettuna kolmekymmentä.
Länteen päin on liikkeellä vain kourallinen nuolia.
Yksi niistä on näytön oikeassa laidassa, se liikkuu 12 solmun nopeutta idästä länteen. Nuoli on jättinäytölläkin pikkuruinen mutta laiva ei, se on 243 metriä pitkä öljytankkeri Bay Grammy. Suuri laiva Suomenlahdelle, tankkeri ui täydessä lastissa yli 15 metrin syvyydessä.
Liberiaan rekisteröity laiva on lähtenyt yhdeksän tuntia aiemmin Primorskin eli suomalaisittain Koiviston öljysatamasta. Reittitietojen mukaan se on matkalla kohti Suezin kanavaa, jonne sen pitäisi saapua 1. maaliskuuta.
Reitti tuo mieleen koulun maantiedontunnin karttatehtävän. Itämerta Baltian maiden editse Tanskan salmien kautta Pohjanmerelle. Sieltä Englannin kanaalin kautta Atlantille ja Gibraltarin salmen läpi Välimerelle. Lopulta Välimeren kaakkoiskulmasta Suezin kanavaan.
Tankkerin perustietojen mukaan Bay Grammyn säiliöihin mahtuu yhteensä 792 464 barrelia öljyä. Öljykaupan lempimittayksikkö barreli on noin 159 litraa eli yhteen laivaan voidaan lastata yli 125 miljoonaa litraa öljyä.
Yksi barreli Urals-laadun venäläistä raakaöljyä maksaa tänään 13. helmikuuta maailmanmarkkinoilla 68 dollaria ja 46 senttiä. Bay Grammyn lastin markkinahinta on siis runsaat 54 miljoonaa dollaria.
Venäjällä valtio verottaa luonnonvarojen kauppaa ankarasti, länsimaisten tietojen mukaan raakaöljyn viennistä kerätään erilaisina veroina ja maksuina noin 70 prosenttia myyntihinnasta. Sadan dollarin öljykaupasta siis 30 dollaria jää myyjälle ja 70 dollaria katoaa Venäjän valtion kassaan.
Karkean ruutupaperilaskelman perusteella Bay Grammyn kuljettama laivalastillinen öljyä tuottaa Venäjän valtiolle noin 38 miljoonan dollarin tulot. Ja venäläistä öljyä kuljettavia tankkereita kulkee Suomenlahdella vuodessa satoja.
Valvomon kartalla erottuu parikymmentä ankkurissa olevaa laivaa syväväylän eteläreunassa noin 50 kilometrin päässä Suomen rannikosta.
”Ne odottavat pääsyä itään ja lastaamaan”, meriliikennekeskuksen päällikkö Samu Koski sanoo. ”Laivat odottavat ankkurissa, ja venäläiset päästävät ne aluevesilleen vasta, kun lastauksen alkamisajankohta on selvillä.”
Ankkurissa lastausvuoroaan odottaa kansainvälinen joukko laivoja. On Beks Rose, Marshalinsaarille rekisteröity säiliölaiva. On Zeynep ja SCF Neva, kaksi Gabonin rekisterissä olevaa öljytankkeria. On Mona-niminen rahtialus Barbadokselta. On yhteensä viisi liberialaista laivaa.
Suomenlahdella talvisena tiistaiaamuna kelluvat tankkerit ovat osa niin sanottua varjolaivastoa, jonka Venäjä on rakentanut helmikuun 2022 Ukraina-hyökkäyksen jälkeen.
Laivaston tarkoituksena on kiertää raakaöljyn hintakattojärjestelmää, jolla länsimaat yrittävät pienentää Venäjän raakaöljystä saamia vientituloja. Hintakatto kieltää länsimaisia laivanvarustamoita kuljettamasta venäläistä öljyä ja vakuutusyhtiöitä vakuuttamasta venäläisiä öljylasteja, jos öljystä on maksettu yli 60 dollaria tynnyriltä.
Rajoituksia ei ole, jos öljystä on maksettu katon alle jäävä hinta. Katto koskee yhtiöitä, joiden kotipaikka on EU-maissa, G7-maissa tai Australiassa.
Venäjä haluaa öljystään mahdollisimman paljon rahaa, joten se on Ukrainaan hyökättyään rakentanut kuumeisesti järjestelmää, jolla öljy saadaan myytyä hintakaton ohitse.
Öljylasteja välittävät esimerkiksi Arabiemiraatteihin rekisteröidyt pikkuyhtiöt. Niitä kuljetetaan vanhoilla tankkilaivoilla, jotka on siirretty esimerkiksi Gabonin lipun alle. Suurten varustamoiden sijaan varjotankkereita omistavat pikkuyhtiöt, joilla on omistuksessaan vain yksi tai kaksi laivaa. Laivoja sekä niiden lasteja ei välttämättä vakuuteta lainkaan.
Esimerkiksi keskiafrikkalainen Gabon ei varsinaisesti ole merenkulun perinteikäs suurvalta. Sen lipun alla purjehtivien öljytankkerien määrä on yhdessä vuodessa kymmenkertaistunut, kun Venäjä on rakentanut varjolaivastoaan.
Varjolaivasto mahdollistaa öljynviennin ilman rajoituksia. Joissain tapauksissa pimeänä viety öljy ujutetaan takaisin virallisille öljymarkkinoille. Öljylasti viedään ulos Venäjältä varjotankkerilla ja siirretään merellä esimerkiksi turkkilaiseen laivaan, jonka vakuutukset ovat kunnoissa.
Öljyn hintakatto ei olekaan ainakaan toistaiseksi osoittautunut kovin teräväksi talousaseeksi. Venäläisten oman arvion mukaan vuonna 2023 vain yksi prosentti maan viemästä raakaöljystä myytiin alle 60 dollarin tynnyrihintaan.
Katon valvontaa on kiristetty loppuvuodesta 2023. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Britannia ovat rankaisseet useita yhtiöitä, jotka ovat sekaantuneet hintakaton kiertämiseen.
Helmikuussa Ukrainan sodan alkamisen vuosipäivänä Britannia ilmoitti pakotteista turkkilaista Beks-laivanvarustamoa vastaan, koska yhtiön laivat ovat rikkoneet hintakattoa kuljettaessaan venäläistä raakaöljyä. Beksin öljytankkerit ovat vierailleet ahkerasti myös Venäjän Suomenlahden öljysatamissa.
Pakotteet eivät kuitenkaan estä turkkilaisvarustamoa jatkamasta venäläisen öljyn kuljettamista.
Varjolaivasto kuulostaa salamyhkäiseltä, mutta siitä ja Venäjän sodan ajan öljynviennistä on saatavilla varsin tarkkaa tilastotietoa. Sellaista keräävät esimerkiksi yksityiset konsulttiyhtiöt sekä Kiovan kauppakorkeakoulun perustama Venäjän öljynviennin seurantaryhmä.
Nykyään suurin osa Venäjän ulkomaille myymästä raakaöljystä viedään kahdesta Suomenlahden itäisessä pohjukassa olevasta satamasta, Primorskista ja Ust-Lugasta. Putket tuovat Siperiassa ja Uralilla poratun öljyn satamiin, joissa se lastataan tankkereihin.
Raakaöljyn vienti Suomenlahden kautta on kasvanut vuodessa 35 prosenttia ja Windward-konsulttiyhtiön keräämien tietojen mukaan Primorsk ja Ust-Luga ovat nykyään kaksi suurinta venäläistä öljyä kuljettavien varjotankkerien lähtösatamaa.
Kiovan kauppakorkeakoulun seurantaryhmä arvioi, että tammikuussa 2024 venäläiset yhtiöt veivät raakaöljyä ja öljyjalosteita yhteensä 15,6 miljardilla dollarilla eli runsaalla puolella miljardilla dollarilla joka päivä. Yhteensä Venäjän arvioidaan saaneen vuonna 2023 öljynvientituloja 183 miljardia dollaria.
Öljymiljardit ovat ainakin osa vastausta asiantuntijoita hämmentäneeseen talousarvoitukseen: Miten on mahdollista, että ankarien pakotteiden kurittama Venäjän talous jos ei nyt kukoista niin ainakin kasvaa?
Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Venäjän keskuspankin ulkomailla säilyttämät varat on takavarikoitu. Paikalliset pankit on irrotettu länsimaisesta rahoitusjärjestelmästä. Tavaroiden tuontia ja vientiä on rajoitettu. Lähes kaikki Venäjällä toimineet länsimaiset yritykset ovat poistuneet maasta.
Ja silti Venäjän taloutta seuraavat asiantuntijat ovat jatkuvasti joutuneet korjaamaan ylöspäin arvioitaan maan talouskasvusta.
Hyvä esimerkki on kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Se arvioi kesällä 2022, että vuonna 2023 Venäjän talous supistuu 3,5 prosenttia. Useiden korjauskierrosten jälkeen IMF arvioi nyt, että supistumisen sijaan Venäjän talous itse asiassa kasvoi viime vuonna kolme prosenttia.
IMF ennustaa, että kuluvana vuonna Venäjän talous kasvaa 2,6 prosenttia. Se päihittää esimerkiksi Yhdysvaltain 2,1 prosentin kasvuennusteen, puhumattakaan euroalueen maiden 0,9 prosentin tai Suomen 0,7 prosentin bkt-kasvusta.
”En itse hirveästi pidä siitä mielikuvasta, että Venäjän talous olisi vain öljyä, yksi iso bensa-asema”, sanoo Laura Solanko Suomen Pankista. Venäjän talouteen erikoistunut Solanko on vanhempi neuvonantaja pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksessa.
”Se on vähän liian yksinkertaista. Ei Venäjä ole mikään Saudi-Arabia. Mutta jos öljyn vienti jostain syystä lakkaisi, sillä olisi valtava vaikutus.”
Venäjän valtion vuoden 2024 budjetista noin kolmannes rahoitetaan öljyn ja öljytuotteiden viennistä kerättävillä veroilla sekä maksuilla. Kolmannes on sattumalta myös se osuus valtion budjetista, jonka Venäjä aikoo tänä vuonna käyttää sotilasmenoihin.
Öljytulojen kuivuminen merkitsisi, ettei valtio voisi enää ainakaan nykyistä tahtia pumpata Venäjän taloutta kasvuun kasvattamalla julkisia menoja.
Lisäksi Venäjä menettäisi tärkeimmän valuuttatulojen lähteensä. Öljydollarit ovat olennaisen tärkeitä, kun Venäjä yrittää kiertää pakotteita ja haalia esimerkiksi nykyaikaisten aseiden valmistamiseen tarvittavia osia pimeiltä markkinoilta.
”Öljytulojen loppuminen olisi luultavasti myös valtava henkinen shokki”, Solanko arvioi. ”Tämä hiilivetyrikkaus on venäläisille ylpeyden aihe ja myös turvallisuuden tunteen kannalta tärkeä asia.”
Venäjän öljytulojen loppuminen tai edes merkittävä väheneminen ei tällä hetkellä näytä todennäköiseltä. Laura Solanko ei uskokaan, että taloudelliset tekijät pakottaisivat Venäjän etsimään rauhaa Ukrainan kanssa.
”Olen aina tilaisuuden tullen yrittänyt alleviivata, että tämä sota ei lopu siihen, että Venäjältä loppuvat rahat. Jos halutaan, että sota saadaan päättymään jollain Ukrainalle hyväksyttävällä tavalla, niin jotakin muuta täytyy keksiä.”
Venäjä käy kolmatta vuotta hyökkäyssotaa Ukrainassa ja tappaa parhaansa mukaan ukrainalaisia siviilejä. Asiantuntijat ovat erimielisiä lähinnä siitä, muodostaako Venäjä uhan itäisille Nato-maille yhden, kolmen vaiko vasta viiden vuoden päästä.
Ja samaan aikaan Venäjä myy jatkuvasti öljyä maailmalle. Satojen miljardien öljytuloilla rahoitetaan sekä nykyistä sotaa että asevoimien jälleenrakentamista mahdollisia uusia sotia varten.
Tilanne tuntuu vähemmän jakomielitautiselta, kun muistetaan öljyn erikoisasema maailmantaloudessa.
Esimerkiksi Yhdysvallat ei missään tapauksessa halua, että Venäjän öljynvienti loppuu kokonaan tai edes vähenee merkittävästi.
Viennin loppuminen merkitsisi talouskatastrofia.
Venäjä kilpailee Saudi-Arabian kanssa maailman toiseksi suurimman raakaöljyn tuottajan asemasta. Jos Venäjän vienti lakkaisi, katoaisi öljymarkkinoilta kerralla yli kymmenen prosenttia raakaöljystä, yhdeksän miljoonaa barrelia päivässä.
Tarjonnan väheneminen merkitsisi hintojen jyrkkää nousua. Raakaöljyn hinnannousu taas näkyisi suoraan esimerkiksi amerikkalaisten, suomalaisten, ranskalaisten ja saksalaisten autoilijoiden polttoainelaskuissa. Korkeat hinnat ja hintojen nopea nousu ovat viime vuosina olleet äänestäjien suurin ärtymyksen aihe rikkaissa teollisuusmaissa.
EU-maat kielsivät venäläisen raakaöljyn tuonnin unionimaihin joulukuussa 2022, kun Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan oli kulunut yhdeksän kuukautta. Esimerkiksi Nesteen öljynjalostamolle Porvoon Kilpilahteen tuotiin aiemmin venäläistä raakaöljyä runsaan 150 kilometrin tankkerimatkan päästä Venäjän Suomenlahden öljysatamista.
Nyt Kilpilahteen tuodaan lähinnä Pohjanmeren kentiltä porattua öljyä.
Se ei kuitenkaan merkitse, että aiemmin Porvooseen laivattu venäläinen öljy jäisi myymättä. Se käy kaupaksi uusille ostajille, öljy viedään esimerkiksi Intiaan tai Kiinaan. Kiina on nykyään maailman suurin venäläisen öljyn ostajamaa.
Kun Kiina on lisännyt öljyostoja Venäjältä, se on samalla voinut vähentää tuontia muista maista, esimerkiksi Irakista. Kiinalta markkinoille vapautuva irakilainen öljy ei kuitenkaan jää myymättä. Se käy kaupaksi uusille ostajille, vaikkapa EU-maille, jotka eivät enää tuo öljyä Venäjältä.
Nykyinen öljyn hintakatto onkin yritys samaan aikaan sekä pitää venäläinen öljy markkinoilla että leikata siitä Venäjän valtiolle koituvia tuloja.
”Se on se syy, miksi päädyttiin tällaiseen hintakattojärjestelmään. Hintakatto on kompromissi. Ja niin kuin hintasääntelyssä aina, se luo kannustimia järjestelmän kiertämiselle, niin kuin nytkin on nähty”, Suomen Pankin Laura Solanko arvioi.
Keväällä 2022 keskusteltiin muistakin vaihtoehdoista. Esillä oli esimerkiksi järjestely, jossa venäläisen raakaöljyn tuontia EU-maihin ei olisi kielletty. Sille olisi kuitenkin asetettu ylimääräinen tullimaksu, jolla kerätyt rahat olisi käytetty Ukrainan tukemiseen.
”Sellaisessa ekonomistin täydellisessä maailmassa se olisi ollut, no, ehkä jotenkin sulavampi ratkaisu.”
Televisiolähetys oli kestänyt yli puolitoista tuntia, kun päästiin kananmuniin.
Presidentti Vladimir Putin oli Vuoden tulokset -televisioesiintymisessään ehtinyt jo vastaamaan kysymyksiin muun muassa Ukrainan sotilaallisesta erikoisoperaatiosta, (rauha solmitaan, kun olemme saavuttaneet tavoitteemme), Volga-joen matalasta vedenpinnan tasosta (keskushallinto etsii ratkaisua) sekä huonokuntoisen liikuntasalin korjaamisesta Krimillä (keskushallinto rahoittaa remontin).
Eläkeläinen Irina Akopova Krasnodarin alueelta kysyi kananmunien hinnasta: kymmenen munaa maksoi kaupassa jo 180–220 ruplaa (1,8–2 euroa). Voisiko hänen lempipresidenttinsä korjata asian?
Vladimir Putinia ei tunneta ahkerana anteeksipyytelijänä, mutta joulukuisessa televisiolähetyksessä hän ensin pahoitteli ja sitten pyysi anteeksi kananmunien ja broilerinlihan nousseita hintoja.
Hintojen nousu johtui siitä, että kysyntä oli kasvanut mutta tarjonta ei, Putin arvioi. Ongelmaa oltiin jo ratkaisemassa maatalousministeriössä. Tuontia Turkista oli lisätty, myös Valko-Venäjä oli valmis auttamaan.
Venäläisten omien tilastojen mukaan kananmunien hinta on noussut vuodessa 60 prosenttia. Munat eivät ehkä ole sodankäynnin kannalta oleellinen strateginen hyödyke. Niiden hinta ei myöskään ole yhtä jämäkkä talousmittari kuin bruttokansantuote, inflaatioprosentti tai vaikkapa työttömyysaste.
Arkisen ruokatarvikkeen hinnannousu kertoo kuitenkin talouspaineista, joita esimerkiksi Venäjän vaikuttavalta kuulostava bruttokansantuotteen kasvu ei paljasta.
Tarjontapuolella kananmunien hintaa on nostanut ulkomailta tuotavan kananrehun hinnannousu. Ruplan kurssi on Ukrainan sodan alkamisen jälkeen romahtanut, joten kanafarmari saa yhdellä ruplalla aikaisempaa vähemmän tuontirehua. Broileritilalla tarvittavien koneiden tuonti erityisesti EU-maista on joko loppunut kokonaan tai kallistunut, kun tuonti täytyy järjestää pakotteita kiertäen epävirallisten kanavien kautta.
Myös kanatilan tarvitseman työvoiman hinta on noussut. Venäjällä vallitsee käytännössä täystyöllisyys. Tuotantoaan kiihdyttävä aseteollisuus haalii väkeä töihin, ja muutkin alat joutuvat nostamaan palkkoja yrittäessään pitää kiinni työntekijöistään.
Samalla työvoiman tarjonta pienenee, kun osa työikäisestä väestöstä on rintamalla hyökkäämässä Ukrainaan, osa taas on sodan alkamisen jälkeen paennut maasta pysyvästi.
Uutistoimisto Bloombergin laskelmien mukaan palkat Venäjällä nousivat vuonna 2023 alasta riippuen 7–20 prosenttia. Virallinen venäläistilasto kertoo keskipalkkojen nousseen tammi–marraskuussa 7,6 prosenttia, kuudessa vuodessa palkat ovat nousseet yli 33 prosenttia. Kyse on talouskielellä reaalipalkoista. Tilasto siis kertoo, paljonko venäläisten palkansaajien ostovoima on kasvanut, hintojen nousun vaikutus on siivottu pois.
Kysyntäpuolella taas työssä käyvillä venäläisillä on muhkeiden palkankorotusten takia entistä enemmän rahaa käytettävissä vaikkapa kananmunien ostamiseen. Munanostajien käytettävissä olevia tuloja lisäävät myös valtion käynnistämät tuetut lainaohjelmat.
Valtio tukee tällä hetkellä käytännössä kaikkia Venäjällä otettavia asuntolainoja. Tuki on tarpeen, sillä maan keskuspankki on yrittänyt hillitä talouden ylikuumenemista nostamalla korot 16 prosenttiin.
Vaaleilla valittavalle poliitikolle hintojen nopea nousu eli inflaatio on uhka työpaikan pysyvyydelle. Presidentti Vladimir Putinin ei tarvitse olla vaaleista huolissaan, mutta Venäjälläkin hintojen ja erityisesti ruoan hintojen nousu voivat aiheuttaa kansalaisissa tyytymättömyyttä.
Pian Vuoden tulokset -televisiolähetyksen jälkeen Venäjän viranomaiset ilmoittivatkin sekä poistavansa kananmunien tuontitullit että tutkivansa kotimaisten kananmunantuottajien epäiltyä kartellia.
Viranomaiset ovat vuoden sisällä puuttuneet Venäjällä myös esimerkiksi dieselin ja bensiinin hinnannousuihin.
Dieselin vienti kiellettiin syyskuussa 2023, mutta kieltoa lievennettiin nopeasti lokakuussa. Maaliskuun alussa 2024 Venäjä ilmoitti kieltävänsä bensiinin viennin puoleksi vuodeksi ”hintatason vakauttamiseksi”.
On epäselvää, kuinka vakavissaan Venäjä todellisuudessa olisi kieltämässä esimerkiksi bensiinin vientiä. Sotatalous tarvitsee valuuttatuloja, ja jalostamattoman raakaöljyn lisäksi myös öljyjalosteiden vienti ulkomaille on tärkeä valuutan lähde.
Vuoden tulokset -lähetys jatkui ja presidentti Putin totesi anteeksipyyntönsä jälkeen vielä syövänsä mielellään munakokkelia aamuisin, nuorempana saattoi mennä jopa kymmenen munan annos. Seuraava kansalaiskysymys koski sähkön hintaa Novosibirskissä. Putin lupasi selvittää asiaa.