Se
tapahtui
täällä

Viisi kirjailijaa esittelee uuden kirjansa keskeisen paikan. Joskus miljöö on kuin yksi päähahmoista.

kirjat 2022
Teksti
Markus Ånäs
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Kummituksia koko kaupunki täynnä

N 60° 23’ 48”
E 25° 39’ 32”

Kun Johanna Elomaa muutti Porvoon vanhaan kaupunkiin, työn alla ollut ihmissuhderomaani Kenelle naakat laulavat löysi maisemansa. Elomaa sujahti helposti sosiaaliseen yhteisöön, mutta kaikkialla kaupungissa hän ei vieläkään kulje. Ja siihen on syynsä.

”Olimme etsimässä kolmisen vuotta sitten asuntoa, kun saavuimme kevätretkelle Porvooseen. Jäimme sille reissulle. Halusimme asunnon täältä ja löysimme sen. Asumme nyt vanhassa hirsitalossa vanhan kaupungin laidalla, hieman sivussa matkailijoiden eniten vierailemilta alueilta.

Vanha kaupunki on maaginen, etenkin syksyisin ja talvisin, kun kävelee tyhjillä mukulakivikaduilla. Ketään ei näy missään, kävelyn äänet vain kaikuvat seinistä.

Silloin on helppo ymmärtää, miksi täällä kerrotaan niin paljon kummitustarinoita – onhan Porvoolla rikas historia ja paljon asioita on ehtinyt tapahtua, tragedioitakin.

Olen ristinyt tämän Suomen kummituspääkaupungiksi. Paikkoihin liittyvät tarinat inspiroivat minua kirjaa kirjoittaessa. Erityisesti Sillanmäki, jossa nuori nainen on jäänyt aikanaan hevosvaljakon yliajamaksi. Siellä voi kuulla hevosen kopsutuksen aina samana päivänä lokakuussa. Samoin läheisen vanhan sillan kupeessa näkyy ajoittain nuori nainen, joka katsoo virtaan sinne menettämänsä lapsen perään. Kohtalo päätyi Kenelle naakat laulavat -kirjaan.

Myös tuomiokirkko herättää ajatuksia. Sen yhteydessä oli aikanaan hautuumaa, ja luita löytyy sieltä vielä silloin tällöin. En ole itse nähnyt täällä kummituksia, sillä pelkään niitä: en ole mennyt kulkemaan pahimpiin paikkoihin, pahimpina aikoina.”

Johanna Elomaa (s. 1977) on Kotkasta kotoisin oleva kirjailija, joka on julkaissut ennen Kenelle naakat laulavat -romaania (Otava) seitsemän kauno-, tieto- tai lastenkirjaa. Aiem­mat teokset ovat sijoittuneet maailman eri kolkille Intiasta Aasiaan ja Afrikkaan. 


Ulla Koskinen ja Vesunnan kartano.

Rikkaudesta jäi vain kivet navettaan

N 61° 5’ 25”
E 24° 22’ 8”

Arvid Tawast nousi Suomen rikkaimpien miesten joukkoon 1500-luvulla. Soturiaateliin kuuluneen Tawastin kartano oli Hämeenlinnan lähellä sijainnut Vesunnan linna, josta on jäljellä vain kivet nykyisen kartanon navetassa.

Ulla Koskinen hyödynsi pikkutarkkaa kirjallista materiaalia ja rakensi tarkan kuvan aatelin ylellisestä elämästä.

”Vesunta on Hämeen vanhin tunnettu kartano. Ensimmäinen maininta siitä on vuodelta 1319.

Vauraimmillaan kartano oli Arvid Tawastin aikaan 1500-luvulla, jolloin siellä oli kivilinna. Siitä on jäljellä vain kivet nykyisessä komeassa navetassa.

Kivilinnoja ei enää tarvittu 1600-luvulle tultaessa, kun yhteiskunta rauhoittui. Samalla koko Suomen aateli menetti ase­miaan Kaarle-herttuan tekemässä puhdistuksessa vuonna 1599. Niissä myös Tawast ja hänen poikansa heittivät henkensä.