Taistelu valaista
Elävä valas on Islannissa jo paljon tapettua arvokkaampi. Viimeinen valas on ehkä jo pyydetty. Norjassa ja Japanissa on toisin.
Siellä! Tummanharmaa kaareva selkä kohoaa aallokosta, pian toinen. Sitten laivan keulan eteen puhkeaa jalkapallon kokoisten kuplien vana.
Lahtivalaat lounastavat Islannin pääkaupungin Reykjavíkin edustalla Faxaflóinlahdella. Kuplavana kertoo, että lähes kymmenmetrinen merinisäkäs on siivilöinyt hetuloittensa läpi kurkkuunsa kunnon annoksen silliä, krilliä ja planktonia ja puhaltaa nyt kyytipoikana olleen veden ulos.
Eldey-aluksen kannella monikymmenpäinen turistijoukko ahmii puhelimiensa kameroilla iltapäiväretken ensimmäistä valasosumaa. Valaidenkatselumatkojen pioneereihin kuuluvan Elding-yhtiön laiva on lähtenyt merelle Reykjavíkin vanhasta satamasta tuntia aiemmin. Pian Eldeyn päästyä satamasta vedenpintaa viisti jo terävien selkäevien rivi. Delfiiniparvi räiskäytti tervehdyksensä alusta kierrellen.
”Valkokuonodelfiinejä. Seitsemän”, kuulutti retken isäntä, Eldingin luontotutkija Lasse Roggenkamp, joka tähysti kiikareillaan yläkomentosillalla.