Muille maille
1980-luvulla lähdettiin opiskelemaan Ruotsiin, 1990-luvulla muodissa oli Yhdysvallat. 2010-luvun suosikki oli Britannia, mutta brexitin jälkeen suosio on hiipunut. Ulkomaille opiskelemaan lähtevien määrä on pienessä laskussa.
5
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
Helsingin Esplanadilla, asianajotoimisto Hannes Snellmanin ylimmän kerroksen kokoushuoneessa, on koolla noin kolmekymmentä lukiolaista.
Valkokankaan edessä puhuu Kalle Heikkinen. Hän on keski-ikäinen kotkalaislähtöinen konsultti, joka johtaa Harvardin yliopiston hakijahaastatteluita.
Heikkinen jututtaa itse kaikki yliopistoon hakevat suomalaiset.
Hän on Harvard-alumni. Hän aloitti opintonsa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, jatkoi Texasin yliopistoon opiskelemaan journalistiikkaa ja päätyi Harvardiin tekemään liiketoimintajohtamisen maisteritutkintoa.
Hänen luentonsa otsikolla Acing admission interviews on osa Project Access -järjestön kaksipäiväistä valmennustapahtumaa. Järjestö luotsaa nuoria ulkomaalaisiin huippuyliopistoihin.
”Kuinka moni teistä aikoo hakea Harvardiin?” Heikkinen kysyy englanniksi. Aksentti on, lohdullista kyllä, vahvan suomalainen.
Noin puolet paikallaolijoista viittaa. Yksi heiluttelee kättään epäröiden. Mistä epäröinti, Heikkinen kysyy, ja saa vastauksen: 54 000 dollarin lukuvuosimaksut mietityttävät.
Heikkinen lietsoutuu pitämään tunnin mittaisen palopuheen. Kenenkään ei pidä olla huolissaan opintojen rahoituksesta, hän vakuuttaa. Jos opiskelijan vanhemmat eivät ole varakkaita, saa stipendejä.
Lukiolaiset kuulevat esimerkin ”Jonnesta Rovaniemeltä”, jolle opiskelu Harvardissa oli lopulta edullisempaa kuin opiskelu Lapin yliopistossa. Harvardin yliopisto maksoi opinnot, majoituksen ja muut elinkustannukset. Päälle vielä matkan Suomeen kerran vuodessa.
Jotta voisi käydä kuten Jonnelle, pitäisi ensin tulla valituksi. Harvardiin hakevista noin kolme prosenttia valitaan.
Heikkinen kertoo, mitä painotetaan. On oltava hyvät arvonsanat ja mielenkiintoisia harrastuksia. Niin kuin Jonnella, esperanto. Sellainen jää mieleen.
