Kahta kastia
Hyvätuloiset ja työssä käyvät pääsevät nopeasti lääkäriin, muut juuttuvat hoitojonoihin. Miksi terveydenhuollon järjestelmää ei muuteta?
Johtaja Mika Salminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sen sanoi:
”Suomessa on hyvin erikoinen järjestelmä. Meillä on julkinen terveydenhuolto ja sitten puolijulkinen työterveyshuolto erillisenä systeeminä, se on älyttömän tehoton, tätä ei saisi sanoa ääneen. Sehän on suosittu mutta ihan typerä. Se pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan. Kaikille samanlainen riippumatta siitä, oletko töissä vai et. Tätä ei kukaan halua kuulla mutta niin se kyllä on.”
Terveydenhuollon oikeudenmukaisuudesta oli puhuttu vuosikymmeniä, mutta tuskin niin suoraan kuin Salminen Ylen dokumentissa Korona-ajan tilinpäätös huhtikuussa 2022.
Syntyi kiivasta keskustelua. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, Työterveyslaitos ja yksityinen terveysala tyrmäsivät Salmisen näkemykset. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Ilkka Oksala kiteytti tviitissään järjestöjen yhteisen kannan: ”Salminen on väärässä. Työterveyshuolto on erittäin hyvä ja toimiva järjestelmä.”
Syyskuussa 2022 Salminen siirtyi THL:ssä johtajaksi hyvinvointivaikuttajat-osastolle, joka edistää väestön terveyttä ja yhdenvertaisuutta. Tammikuussa 2023 julkinen perusterveydenhuolto siirtyi kunnilta hyvinvointialueille, ja kohta sen jälkeen THL julkaisi selvityksensä Työterveyshuollon sairaanhoitopalvelut – näkökulmia suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän oikeudenmukaisuuteen.
THL:n mukaan selvitys oli ”keskustelunavaus”.
Ja poruhan siitä syntyi. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt moittivat THL:n selvitystä ”puutteelliseksi ja osin harhaanjohtavaksi”. Niiden kanta oli ehdoton: työterveyshuolto on säilytettävä.
Äänenpainot kovenivat, olihan hallituksen muodostaja Petteri Orpo (kok) vaatinut sosiaali- ja terveydenhuollon tehostamista.
Suomen terveydenhuolto on eurooppalaisittain erikoinen, sillä rinnakkaisia järjestelmiä on peräti neljä. On hyvinvointialueiden perusterveydenhuolto ja työterveyshuollon sairaanhoito, ja niiden lisäksi yksityiset terveyspalvelut ja YTHS korkeakoulujen opiskelijoille.
Niistä julkiset ja yksityiset palvelut ovat avoimia kaikille.
Työterveyshuoltolaki vuodelta 1979 määrää, että työterveyden täytyy kattaa työhön liittyvät terveystarkastukset, työkyvyn tukeminen ja työperäisten sairauksien selvittely. Lakisääteisten palvelujen lisäksi monet työnantajat tarjoavat sairaanhoitoa, joihin kuuluvat yleislääkärin käynnit laboratorio- ja röntgentutkimuksineen ja usein myös laajemmat palvelut hammaslääkäristä fysioterapiaan.
Vuonna 2021 lakisääteisessä työterveyshuollossa oli reilut 1,97 miljoonaa kansalaista, joista 1,85 miljoonaa sai myös sairaanhoidon palveluja.
Valtaosa muusta kansasta, arviolta kolme miljoonaa, käyttää julkista terveydenhuoltoa. Joukossa on esimerkiksi eläkeläisiä, työttömiä, yrittäjiä, äitejä lapsineen ja ne reilut 120 000 palkansaajaa, joille työnantajat tarjoavat vain lakisääteisen terveydenhuollon.
Julkinen perusterveydenhuolto ja YTHS:n palvelut rahoitetaan pääosin verovaroin.
Työterveyshuollon sairaanhoidosta 87 prosenttia maksaa työnantaja ja lopun työntekijä.
Vuonna 2021 työterveyshuolto maksoi 899 miljoonaa euroa. Vapaaehtoisen sairaanhoidon osuus oli 435 miljoonaa, josta Kansaneläkelaitos korvasi työnantajille 121 miljoonaa. Kelan korvaukset maksetaan työtulovakuutuksesta, joka kerätään työnantajien sairausvakuutusmaksuilla sekä palkansaajien ja yrittäjien sairausvakuutuksen päivärahamaksuilla.
Jokainen palkansaaja rahoittaa työnantajan tarjoamaa sairaanhoitoa, vaikkei sitä saisikaan.
Kelan korvausten jälkeisen osan maksaa työnantaja, joka saa vähentää sen verotuksessaan. Vuonna 2021 sairaanhoidosta jäi vähennettäväksi 314 miljoonaa euroa, joten myös valtio rahoittaa epäsuorasti työnantajien tarjoamaa sairaanhoitoa.
Työterveyshuolto on erittäin hyvä ja toimiva järjestelmä.
EK:n Oksala on oikeassa, sillä yksityisellä lääkäriasemalla vastaanotolle pääsee yleensä nopeammin kuin terveyskeskuksessa.
Myös lähetteen erikoissairaanhoitoon saa ripeämmin.
EK:n asiantuntijalääkäri Auli Rytivaara toteaa, että ”eihän työnantaja voi laittaa työntekijöitään odottamaan”. Muuten työkyky laskee, sairauspoissaolot pitkittyvät ja työn tuottavuus kärsii.
”Työterveyshuollon sairaanhoitoa on järjestettävä niin kauan kuin julkinen perusterveydenhuolto ei toimi riittävällä tasolla. Työnantaja joutuu tukemaan sairaanhoitoa.”
”On siis pakotettu siihen.”
Lääkäritkin hyötyvät rinnakkaisista järjestelmistä. Voi valita työn yksityisellä lääkäriasemalla, jossa palkka on julkista parempi, potilaat helppohoitoisempia eikä päivystyspakkoa ole. Työtä voi tehdä myös osa-aikaisesti. Esimerkiksi Rytivaara on työterveyslääkäri, jolla on päivätyön lisäksi ”pieni iltavastaanotto” yksityisessä lääkärikeskuksessa Aavassa.
Hyvillä sairaanhoidon palveluilla voi myös houkutella osaajia töihin.
THL:n tutkimusprofessorin Ilmo Keskimäen mukaan vapaaehtoisen sairaanhoidon tarjoaminen on työnantajille ”suht edullinen tapa saada ylimääräistä palkkaa työntekijöille”. Työnantajan ei tarvitse maksaa sairaanhoitopalveluista arvonlisäveroa eikä työntekijän veroa.
THL:n selvityksen mukaan verotulot kasvaisivat, jos työnantajan tarjoamia sairaanhoidon palveluja verotettaisiin luontaisetuina, kuten puhelinta tai autoa.
Työterveyshuolto on älyttömän tehoton, suosittu mutta typerä.
