Onko maailmanpolitiikassa sijaa toiveikkuudelle, Heljä Ossa?
Historiallisesti tarkasteltuna maailma on rauhallisempi kuin koskaan, sanoo London School of Economicsissa työskentelevä turvallisuuspolitiikan tutkija.
8
MIN
Valtiot toimivat itsekkäästi kansallisten etujensa pohjalta. Kansainvälisen järjestyksen luo voimatasapaino, eivät yhteiset säännöt.
Nämä klassisen realismin opinkappaleet tuntuivat vanhan maailman tuulahduksilta, kun Heljä Ossa opiskeli viime vuosikymmenen puolivälissä kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa.
Vallitseva käsitys oli, että valtiot käyvät mieluummin kauppaa kuin sotaa, mikä luo perustaa rauhalle, yhteistyölle ja keskinäiselle riippuvuudelle.
”Monet opiskelukaverini olivat kiinnostuneita kansainvälisistä järjestöistä ja ihmisoikeuksista. Minä kuljin omia polkujani, kun tein tutkielmani Natosta ja Saksan turvallisuuspolitiikasta”, Ossa sanoo.
Venäjä oli miehittänyt Krimin pari vuotta aikaisemmin. Se oli alkua voimapolitiikan paluulle ja klassisen realismin renessanssille, vaikka harvat sitä tuolloin halusivat nähdä tai tunnustaa. Ossakaan ei opiskelijana hahmottanut maailman muuttumista, vaan valitsi gradunsa aiheen siksi, että se kiinnosti häntä.
”Nykyisin realismi on vallitseva näkökanta olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi meidän suomalaisten olisi vaikea tarkastella ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa idealistisesti.”
Valmistuttuaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi Ossa lähti harjoittelijaksi Lontoossa toimivaan tutkimuslaitokseen Chatham Houseen. Hän viihtyi siellä niin hyvin, että hyllytti suunnitelmat virkaurasta ja päätti suunnata tutkijaksi.
Viime maaliskuussa Ossa aloitti turvallisuuspolitiikan tutkijan työt maailman parhaiden yliopistojen joukkoon rankatussa London School of Economicsissa.
Sitä ennen hän oli runsaat neljä vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa ja väitteli sotatieteiden tohtoriksi Euroopan strategisesta autonomiasta. Hän on Suomessa ensimmäinen strategian oppiaineesta väitellyt nainen.
