Vaalitulos uusiksi

Kun kello tuli yhdeksän, Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi: ”En voi toimia kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Oli eurovaalien ilta 9. kesäkuuta 2024. Marine Le Penin ja hänen oppipoikansa Jordan Bardellan laitaoikeistolainen Kansallinen liittouma oli saanut yli 31 prosenttia äänistä ja seitsemän uutta paikkaa parlamentissa. Macronin keskustarintama Yhdessä jäi alle puoleen siitä. Se menetti kymmenen paikkaa.

Ranskassa eurovaaleja on tyypillisesti pidetty protestivaaleina, koska kerrankin vaalialue on koko maa. Nyt protesti meni läpi.

”Olen päättänyt, että te saatte valita. Joten hajotan kansalliskokouksen tänään”, Macron jatkoi.

Uudet parlamenttivaalit hän lupasi kolmen viikon päähän. Ensimmäinen kierros viikonloppuna juhannuksen jälkeen, toinen viikko siitä. Ranskassa noudatetaan enemmistövaalitapaa. On 577 vaalipiiriä, joista jokaisesta valitaan yksi edustaja.

Toiselle kierrokselle päästäkseen on saatava 12,5 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä. Toisella kierroksella läpi pääsee se, joka voittaa piirinsä.

Se mahdollistaa taktikoinnin.

Macronin ratkaisu oli uhkapeli: hän vaikutti luottavan siihen, etteivät äänestäjät oikeasti halua laitaoikeistoa valtaan.

Seitsemän presidenttivuotensa aikana Macron oli saanut aikaan paljon. Alusta asti hän oli ollut uudistava ja bisnesmyönteinen – monien mielestä oikeistolainen. Hän oli laskenut yritysten ja varakkaimpien verotusta ja tukenut koulutusta.

Ranskassa on ennätystyöllisyys, EU:n keski­arvoa nopeampi talouskasvu ja keskimääräistä vähemmän köyhiä. Silti pitäisi tehdä enemmän. Ranska on myös EU:n kolmanneksi velkaantunein maa, jonka budjetit ovat olleet alijäämäisiä kerta toisensa jälkeen.

Ranskan vasemmiston piti olla niin hajallaan, että parlamenttivaalit olisivat Macronin Yhdessä-rintaman ja laitaoikeiston mittelö.

Toisin kuitenkin kävi.