Leijonan potenssi
Kiinalaiset uskovat tiikerin luujauhon parantavan mieskuntoa. Tiikereitä on enää niin vähän, että korvikkeeksi on keksitty leijona.
Näky eteläafrikkalaisella Olivia Lodgen leijonafarmilla oli kammottava. Eläimet hoippuivat nahka roikkuen ja kylkiluut törröttäen ahtaissa häkkiaitauksissa, joissa leijui sietämätön lemu. Siellä täällä lojui ulosteita ja mädäntyneitä ruhonosia.
Leijonat olivat niin sairaita ja nälkiintyneitä, että olivat päätyneet syömään toisiaan.
Etelä-Afrikan pohjoisosissa syyskuussa 2021 paljastunut eläinsuojelurikos kuuluu maan pahimpiin, eläinsuojelujärjestö SPCA:n edustaja Reinet Meyer sanoi toimittajaverkosto OCCRP:lle. Tarkastusviranomaiset joutuivat lopettamaan yli 30 leijonaa.
Useilla Etelä-Afrikan leijonatarhoilla on kurjat olot. Pentujen ei ole edes tarkoitus elää pitkään, saati hyvin. Ne ovat arvokkaampia luujauhona kuin elävinä.
Valtaosa Etelä-Afrikassa tarhatuista leijonista teurastetaan noin kolmivuotiaina, kun ne ovat kasvaneet täysikokoisiksi. Luurangot myydään Aasiaan yhtiöille, jotka pyörittävät villieläinten salakauppaa.
Yhtiöt jauhavat luut raaka-aineeksi kiinalaisille perinteisten luonnonlääkkeiden valmistajille. Lopulta luujauhon nielevät miljoonat kiinalaiset, jotka hakevat rohdoista mieskuntoa ja terveyttä.
OCCRP selvitti leijonatehtailua ja sen yhteyksiä villieläinten salakauppaan raportissaan lokakuussa vuonna 2022.
Korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta tutkiva verkosto seurasi kasvattajia tuotannon alkulähteillä Etelä-Afrikassa ja tukkumyyjiä jakeluketjun loppupäässä Itä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Leijonien tehokasvatus on esimerkki siitä, kuinka uhanalaisten villieläinten ruumiinosilla käytävässä salakaupassa muodostuu jatkuvasti uusia tuotantoketjuja.
Tilastojen mukaan leijonanluuta ei ole viety Etelä-Afrikasta Kaakkois- ja Itä-Aasiaan käytännössä lainkaan ennen vuotta 2007. Sen jälkeen vienti alueelle on noussut jyrkästi.
Johannesburgin lentokentän kautta vietiin vuosina 2008–2019 yhteensä ainakin 10 000 leijonan luurankoa, eläinsuojelujärjestö African Wildlife Foundationin laskelmat ja OCCRP:n raportti osoittavat. Määrään sisältyy todennäköisesti myös naapurimaista Namibiasta, Zimbabwesta ja Mosambikista vietyä luuta. Nämä maat itse eivät salli leijonanluun vientiä.
Syntynyt kysyntä johtuu toisen suuren kissaeläimen, tiikerin ahdingosta. Tiikerinluu on perinteisesti kiinalaisten potenssirohtojen kysytyimpiä ainesosia. Sen hankinta on kuitenkin käynyt kalliiksi ja vaikeaksi, sillä salametsästys ja elinalueiden hävittäminen ovat ajaneet Aasian tiikerikannat sukupuuton partaalle.