Kaikki tiet
vievät
ympyrään
On vielä sen verran valoisaa, että nukkumapaikan näkee valita. Nousen kukkulan korkeimmalle tasanteelle.
Kalliolta voi tähystää autojen letkaa Pitäjänmäkeen ja Vihdintielle. Jääkausi on hionut kivirinteeseen hiidenkirnun, joka voisi sopia ulkokäymäläksi.
Perjantairuuhkassa minua kiertää nelisenkymmentä autoa minuutissa. Raitiovaunu lävistää kummun paljon harvemmin; uuden pikaratikan kiskot halkovat saarekkeen pohjoisreunaa.
Tungen teltan kiinnityskoukut ohueen sammaleeseen ja nostan oranssin kuvun tukikaarilla pystyyn. Vallattu!
Nämä ovat viimeisiä aikoja miehittää Helsingin harvinainen erämaa: Haagan liikenneympyrä.
Suomen suurin kiertoliittymä on ollut kauhunkierros tiellä liikkujille ja turvapaikka satunnaisille yöpyjille. Kaupungistuminen loi teiden sisään suljetun metsäsaarekkeen ja sen se myös pian hävittää.
Ympyrässä kohtaavat loputtomat kiistat kalliista raitioteistä, city-luonnosta, sotekeskittämisestä, asumistiiviydestä, tieturvallisuudesta, autoilun hankaloitumisesta ja niin edelleen, mutta ensin täytyy ratkaista, miten täällä selviää yön yli.
Vaikka ratikkakiskot ovat pienentäneet vanhaa metsäpinta-alaa, pöheikköä kasvaa silti riittämiin. Kiinteistönvälittäjä korostaisi upeita mahdollisuuksia ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen. Moderni ja urbaani perhetelttani sijaitsee loistavalla paikalla hyvien liikenneyhteyksien varrella, palveluiden välittömässä läheisyydessä.
Mustamaija pysähtyy liikennevaloissa katse-etäisyydelle, mutta ei jää kyselemään uudisasutuksesta.
Saari on ylimääräistä epätilaa.
Rinki humisee ympärillä kuin parempikin surround-äänentoisto. Desibelimittari näyttää korvaturvallista viittäkymmentä, kun autokolonna ohittaa teltan. Luontoääntä täydentää pilluralliautojen bassonjytke.
Haagan liikenneympyrä luetaan jättiläisten luokkaan. Normaalikokoinen on kolme kertaa pienempi.
Ei tällaista kannattaisi enää rakentaa, nykytiedon valossa. Kuskit eivät osaa hahmottaa kokoa eivätkä näe reittiä etukäteen. Keskimetsä haittaa liikenneturvallisuutta.
Ehkä siksi, suojaavien näköesteiden takia, Haagan ympyrä on toiminut pakopaikkana koko sen historian ajan.
Tänne päätyi stressaantunut uraohjus vuoden 1976 lyhytelokuvassa Robinson Crusoe Jr. Pentti Siimeksen esittämä pukumies hyppäsi ulos autostaan, tarpoi läpi horsmien ja kasasi mapeista linnoituksen. Seuraan liittyy kolarin ajanut Perjantai.
Oikeassa elämässä täällä pitivät majaa ne, joilla ei ollut mihin mennä.
Käyskentelen tiluksilla mutta pysyttelen näkösuojassa. Lumi peittää pientä, puutonta kaistaletta. Pikaraiteiden rakentamisen aikaan sieltä löytyi vanhaa Vihdintietä ajalta ennen ympyrää. Sen pinnassa näkyivät edelleen yli 60-vuotiaat kaistamerkinnät.
Vanhan, tavanomaisen risteyksen ongelma oli ”miten-tahansa-ajelu”, 1960-luvulla kirjoitettiin. Haagan ympyrän uskottiin ratkaisevan ”liikennekarusellin”, joka tukki Pitäjänmäentien, Huopalahdentien, Vihdintien ja Eliel Saarisen tien risteyksen.
Sotien jälkeen oli käynnistynyt oikea liikenneympyräbuumi.
”Muiden sivistysmaiden tapaan olemme päättäneet olla alistumatta liikennekuoleman armoille”, kertojaääni valisti uutisfilmissä Liikennevaarat vähemmiksi vuonna 1954.
