Kun kirjoittaa Googleen hakusanoiksi ”ihana kesäkaupunki”, löytyy osumia, joissa mainitaan Kuopio, Hanko, Jyväskylä, Turku, Naantali, Lappeenranta, Porvoo, Pori, Savonlinna, Hyvinkää, Tampere, Heinola ja lista jatkuu.
Mielikuva kesäisin eloon heräävästä suomalaiskaupungista on väkevä: on vilkas tori, peruna- ja hernekauppias, lokkien kirkuna, lettujen tuoksu, haitarimusiikkia, miellyttävä puutalomiljöö, torin vieressä välkehtivä vesi ja satamassa siipiratas- tai höyrylaiva ja ravintola.
Todellisuudessa suomalaisia kesäkaupunkeja yhdistää romanttisten puukeskustojen ja eläväisten iltatorien sijaan aivan toisenlainen asia: frisbeegolfrata.
Se kävi ilmi, kun Suomen Kuvalehti lähetti 46 suomalaiselle kaupungille listan, jossa kysyttiin, millaisia kesäpalveluita niistä löytyy.
Lista lähetettiin alle 50 000 asukkaan suomalaiskaupunkeihin, joille löytyi matkailuinfon yhteystieto. Lisäksi kaupungista piti löytyä internethaulla ainakin yksi kesäkaupunki-maininta. Joukosta ennakkokarsittiin pois suurimmat kaupungit, koska ne pysyvät tavalla tai toisella elävinä ympäri vuoden.
Uimavalvonta on katoavaa suomalaista kaupunkiperinnettä: vain 10 kaupungissa 29:stä on uimaranta, jossa on uimavalvoja.
Määräaikaan mennessä kysely palautettiin 28 kaupungista. Vastauksissa luotettiin kaupunkien omien matkailu- tai viestintätyöntekijöiden sanaan.
Jokaisesta listassa mainitusta palvelusta, nähtävyydestä tai erikoisuudesta sai pisteen. SK kysyi myös, käytetäänkö kaupungin matkailumarkkinoinnissa termiä ”kesäkaupunki”, siitä sai pisteen.
Lisäksi vastaajat saivat vapaamuotoisesti kertoa, millaisia erityisiä kesäkaupunkimaisia ominaisuuksia kaupungissa on.
Joissakin vastauksissa yritettiin spinnata pistettä omalle kaupungille hieman tulkinnanvaraisesti. Esimerkiksi Imatralta vastattiin, että kyllä, kaupungissa on oma paikallinen ruoka, karjalanpiirakka. Siitä ei saanut pistettä, koska karjalanpiirakka ei ole erityisesti juuri imatralainen ruoka.
Sen sijaan Karkkilan perunamakkara hyväksyttiin, samoin Rauman lapskoussi.
12
MIN
