vankeinhoito

Onnellisten saari

Suomenlinnan avovankila oli paikka, johon vangit halusivat. Nyt moni toivoo, että sijoittuisi mihin tahansa muualle. Mitä viime kesän jälkeen on tapahtunut?

Teksti
Aurora Rämö
Kuvat
Marjo Tynkkynen
11 MIN

Suomenlinnan lauttasatamasta kävelee Ison-Mustasaaren eteläpäähän kymmenisen minuuttia. Lelumuseon ohi, sitten sotamuseon taakse.

Avovankilaa reunustaa keltainen viistopäinen aita. Se on sievä kuin siirtolapuutarhassa ja niin matala, että lapsikin pääsisi yli.

Portille johtavan mukulakivikadun alussa on kyltti, jossa toivotaan vierailijan palaavan turistireitille: täällä ei ole palveluita, asukkaat toivovat rauhaa.

Viereisen asuintalon pihassa nököttää rivillinen polkupyöriä. Yhden etukorissa on kukkia. Valkoposkihanhet hakeutuvat hellettä pakoon harvojen autojen varjoon.

Vankila on ollut täällä yli viisikymmentä vuotta. Se perustettiin työsiirtolaksi 1970-luvun alussa. Se on keskikokoinen, 90 asukkaan talo.

Rakennuksia on useita. Vanhemmannäköisiä keltaisia ja ruskeita, uudempia valkoisia. Kuin tavallisessa, mielikuvituksettomassa uudislähiössä. Moottoriveneiden ääni kuuluu mereltä vallin takaa.

Maailmalla nauretaan tällaisille vankiloille.

Ennen kaikki halusivat tänne.

Uusille vangeille sanottiin, että Suomenlinna on paras paikka. Yritä päästä sinne. Ansaitse päästä sinne.

Nyt moni sanoo, että toivoisi sijoittuvansa minne tahansa muualle.

Suomenlinna on avoimempi kuin monet muut avovankilat.

Valvontaa on vähemmän, vapauksia enemmän. Siviilitöihin ja opiskelemaan pääsee helposti. Tarkoitus on kuntouttaa, opetella takaisin normaaliin elämään. Harjoitella rikoksetonta arkea.

Esimerkiksi Huittisissa, Keravalla ja Naarajärvellä turvataso on korkeampi. Vankilan alueelta saa poistua harvemmin kuin Suomenlinnassa. On erityisosastoja, jollaisia Suomenlinnassa ei ole.

Kun Suomenlinnan vankila perustettiin, Suomessa oli eniten vankeja koko Länsi-Euroopassa.

Meillä oli harjoitettu erilaista kriminaalipolitiikkaa kuin muissa Pohjoismaissa: vankeja oli kaksi tai kolme kertaa enemmän. Silloin ei puhuttu kuntoutumisesta.

1960-luvulla työsiirtoloissakin käytettiin vielä vankipukuja.

Nykyään vankimäärä on EU:n alhaisimpia, mutta kasvussa. Viime vuonna vankeja oli keskimäärin 3 140, edellisenä 3 060. Vankiloita on 28. Niistä 15 on suljettuja, 13 avolaitoksia.

Suomenlinnassa päivärytmi on tyypillinen. Herätys kuudelta, töihin kello 6.40. Poimimaan tupakantumppeja, rakentamaan vessoja, remontoimaan ravintolaa. Yhden työmaan viereisessä pizzeriassa oluttuoppi maksaa lähes kaksi kertaa enemmän kuin vangit tienaavat tunnissa. Syömään vankilalle kello 10.40, takaisin töihin 11.20. Työpäivä päättyy puoli neljältä.

Vangit saavat käydä saaren ainoassa K-kaupassa kaksi kertaa viikossa. Panevat vain nimen listaan ja hakevat omat aamu- ja iltapalansa.

Sunnuntaisin on saanut mennä messuun Suomenlinnan kirkkoon. Muslimit ovat päässeet moskeijaan Punavuoreen.

Iltaisin saa ulkoilla, kuntoilla ja katsella televisiota. Hiljaisuus tulee kymmeneltä. Yön ajan pitää pysyä omassa huoneessaan.

Ongelmat alkoivat kesällä 2023.

Vankilassa oli jonkin aikaa ollut uusi johtaja. Viime kesän jälkeen Rikosseuraamuslaitokselle, Riselle, on tehty kahdeksan kantelua Suomenlinnan tiukentuneista käytännöistä ja henkilökunnan toiminnasta.