Maan sankarit
Tulimaito Virroilla on menestyvä, 150 lehmän lypsytila. Aluksi EU oli siunaus kasvaville maatiloille, nyt tukijärjestelmästä on tullut rajoite.
14
MIN
Traktorit vyöryivät talvella ympäri Eurooppaa.
Mitta oli täysi Kreikasta Hollantiin, Portugalista Puolaan ja Saksasta Ranskaan. Maanviljelijät tukkivat moottoriteitä, sulkivat rajanylityspaikkoja, kippasivat lantakuormia ja heiluttivat banderolleja suurkaupunkien sydämessä. Vihaiset tuottajat syyttivät EU:ta liian tiukoista ympäristö- ja ilmastotavoitteista. Kansallisilta hallituksilta vaadittiin tukea kohonneisiin kustannuksiin.
Maaliskuussa suomalaiset viljelijät ajoivat traktorit kolmeen kaupunkiin. Ruokamarssit olivat sopuisia, ei lietteen katkua tai häiriötä liikenteelle. Viestin kärki oli kotimaassa. Iskulauseissa julistettiin: Kauppa kuorii kermat. Halpuutus on hanurista. Omaa ruokaa – kuinka kauan?
Toukokuussa Fendtin vihreä traktori seisoo pellonlaidalla Virroilla Pohjois-Pirkanmaalla. Maatalousyhtymä Tulimaito on 150 lypsylehmän maitotila. Nuori isäntä Kalle Koivunen suhtautuu kielteisesti valtion tukipaketteihin, joilla maatalouden kriisiä on yritetty ratkaista viime vuosina.
”Kriisituesta tulee vain mainehaitta”, Koivunen sanoo. ”Nimellisellä tuella ei ole mitään merkitystä meidän taloudelle.”
Hannu Koivusen, vanhan isännän, ei tee mieli lukea Maaseudun Tulevaisuutta, tuottajien äänitorvea.
”Siellä on pelkkiä negatiivisia uutisia”.
Isä ja poika keskittyvät oman tilan arkeen. Pian kylvöt alkavat. Vanha isäntä kertoo, miten entisaikoina määritettiin oikea hetki.
”Kun paljaalla pyllyllä pystyi istumaan pellolle, oli aika kylvää.”
Suomessa on vaiettu salaisuus: kannattavat, kasvavat ja kehittyvät maatilat.
On totta, että alan yleinen kannattavuus on heikko. Joukossa kituuttaa paljon tappiollisia viljelijöitä. Mutta maatalous ei ole 42 000 tilan kollektiivi, on katsottava keskiarvojen taakse.
Viidennes tiloista tuottaa lähes 60 prosenttia maataloustuotannon arvosta, käy ilmi Luonnonvarakeskuksen tilastoista. Menestyjät erottuvat vielä selvemmin yrittäjätulossa, eli siinä mitä jää viivan alle viljelijäperheen palkaksi ja oman pääoman koroksi. Paras viidennes kerää kolme neljäsosaa noin miljardin euron yrittäjätulosta.
Myös maitotiloissa jyvät erottuvat akanoista.
Heikoin viidennes ei saa juuri yrittäjätuloa, tuntiansio jää alle euroon. Parhaassa viidenneksessä, myös Tulimaidossa, yrittäjätuloa kertyy hyvänä vuonna reilusti yli satatuhatta euroa.
EU-aikana ääripäät ovat erkaantuneet kauemmas toisistaan. Heikot ovat yhä heikompia, vahvat yhä vahvempia. Takana on pitkä aikakausi, jolloin maataloutta tasapäistettiin.
Silloin pieni oli kaunista, suuria tiloja vieroksuttiin.
Ruosteisia maitotonkkia päivystää punaisella maitolaiturilla, kuin muistona tilan vanhoista navetoista.
Olympiavuonna 1952 Hannu Koivusen isovanhemmat omistivat neljä lehmää. Kun Hannun vanhemmat ottivat tilan haltuun, he rakensivat uuden yhteisnavetan sioille ja lehmille. Laajennukset olivat maltillisia; lypsylehmien pääluku kasvoi vähitellen viidestätoista kolmeenkymmeneen.
Tilalta myytiin maitoa ja metsää. Pieni karja riitti elättämään perheen, kun valtio korvasi kustannusten nousun täysimääräisesti. Maidon hinta ei määräytynyt markkinoilla, vaan sen sopivat maa- ja metsätalousministeriö ja etujärjestö MTK.
Hannun lapsuudessa kuusikymmentäluvun alussa maatiloja oli yli 300 000, enemmän kuin koskaan. Evakkoon joutuneille siirtokarjalaisille oli lohkottu pientiloja leivän pitimiksi.
”Virroilla oli tuhat kaksisataa maidonlähettäjää”, Koivunen kertoo. ”Nyt meitä on parikymmentä.”
Sotien jälkeen maatalous alkoi koneellistua. Seurasi valtava ylituotanto, voi- ja kananmunavuoret, joita vietiin maasta ulos valtion tuella. Tuotantoa myös rajoitettiin. Peltoja paketoitiin, perustamisluvat ja kiintiöt otettiin käyttöön.
Myöhemmin myös Koivusten oli maitokiintiön takia vähennettävä lehmämäärä 30:stä 25 lypsävään.
Suomen linja oli, että suurten tilojen synty estettiin perheviljelmien turvaamiseksi. Maatalous miellettiin enemmän asutus- ja sosiaalipolitiikaksi kuin elinkeinopolitiikaksi, jossa tärkeintä olisi tilojen kannattavuus.
