Nimeni on Markku
Olympiavuonna 1952 Suomen suosituin etunimi huokui jämäkkyyttä. Viime vuonna nimeä ei annettu yhdellekään lapselle.
8
MIN
Söör! Söör! Söör!
Huuto kajahtaa kuin tykin suusta. Miesten habituksessa on paljon samaa. Harmaita hiuksia ja vanhanaikaisia silmälaseja, sinisiä farkkuja ja tummia tikkitakkeja. Joukosta erottuu muutama nelikymppinen.
Tässä mieskuoro avaa ääntään matkalla konserttiin. Niin sitä voisi kuvitella.
Väärä arvaus.
Kahden bussin letka kulkee Porista pohjoiseen. Penkeillä sorisee jälleennäkemisen ilo. Pian miehille jaetaan lisää ilolientä, tölkki olutta tai lonkeroa.
Ensimmäinen pysähdys on erikoisen taideteoksen, Ukk’ramin, luona. Värikäs luomus muistuttaa avaruusalusta.
”Tuolla me lennetään pois”, yksi miehistä sanoo salaperäisesti.
Matka jatkuu kohti juhlapaikkaa. Tänä päivänä, 25. huhtikuuta, vietetään nimipäiviä urakalla. Nämä satakaksikymmentä miestä ovat keskenään kaimoja.
He ovat Markkuja.
