”Sotilaspuolen asiakkaita alkoi tulla pikkuhiljaa”
Siviilikeksinnöt kiinnostavat nyt armeijoita. Perinteisen puolustusteollisuuden rinnalle on syntynyt uudenlainen joukko teknologia-alan startupeja ja isompia kasvuyrityksiä.
9
MIN
Helsingin Vuorikadulla voi lentää F-16-hävittäjää – käännellä kaasukahvaa ja ohjaussauvaa ja navigoida virtuaalisessa maisemassa.
Virtuaalilaseja suunnittelevan Varjon simulaattori sijaitsee yhtiön pääkonttorilla. Aloittelijan näpeissä kone pysyy niin kauan kuin se etenee ilmassa, mutta alastulo päättyy hallitsemattomaan syöksyyn.
Simulaatio tuntuu peliltä. Silti jo noin 40 maan hävittäjälentäjät harjoittelevat suomalaisyrityksen virtuaalilaseilla. Ukraina sai ensimmäiset liittolaisten lahjoittamat F-16-hävittäjät elokuussa, ja Varjon laseja käytetään sielläkin koulutuksessa.
Varjon lasit ovat tuoneet virtuaalitodellisuuden ja tehostetun todellisuuden ihmissilmän tarkkuudelle. Niille on käyttöä vaativassa suunnittelussa, muun muassa autoteollisuudessa sekä terveydenhuollossa, jossa silmänliikkeiden seuranta auttaa esimerkiksi tunnistamaan aivosairauksia.
”Sotilaspuolen asiakkaita alkoi tulla pikkuhiljaa. Se oli aluksi vain yksi asiakasryhmä, eikä meillä ollut visiota ryhtyä sotilaspuolen toimijaksi”, sanoo toimitusjohtaja Timo Toikkanen.
Nyt puolustus on Varjon suurin liiketoiminta-alue. Liikevaihto kymmenkertaistui neljässä vuodessa 23,8 miljoonaan euroon. Henkilöstöä on yli 200. Espoossa korkean turvaluokituksen tehtaalla valmistetaan virtuaaliteknologiaa puolustusteollisuudelle.
Toikkasen mukaan perinteiset puolustusvoimien lentosimulaattorit vaativat ympärilleen suuren ja kalliin rakennuksen. Simulaattorin hinnaksi voi tulla 10–20 miljoonaa euroa, ja ylläpidon kustannukset voivat olla yli miljoonan vuodessa.
”Virtuaalilasien avulla koulutus voi mennä koulutettavan luo.”
Yhä useampi puolustusalan keksintö nousee siviilipuolelta ja yrityksistä, jotka eivät alun perin tähdänneet puolustusalalle.
Vuonna 2016 perustettu Varjo on tästä esimerkki. Perustajien tausta on Nokialla, Microsoftilla ja Nvidialla. Toikkanen oli aikoinaan Nokian johtoryhmän jäsen ja matkapuhelinyksikön johtaja.
VTT:n puolustusteknologiatoiminnan johtaja Sauli Eloranta kirjoitti kesäkuussa VTT:n sivuilla ilmiöstä, josta hän käyttää termiä New Defence, uusi puolustus. Elorannan mukaan muutama vuosikymmen sitten olisi ollut vaikea kuvitella, että siviilialan yritykset nousevat puolustusteknologian eturintamaan.
Perinteisesti puolustusteknologiaa on kehitetty ylhäältäpäin määritellyin lopputuloksin. Siviilipuolen tuotekehitys taas on evoluutiota, joka etenee kokeilujen kautta.
Samantapainen ilmiö on Elorannan mukaan näkynyt avaruusteknologiassa, jossa yksityiset yritykset ovat tulleet valtiojohtoisten ohjelmien rinnalle.
Siviilituotteet eivät usein sovi sellaisenaan puolustukseen, mutta raja hämärtyy. Ukrainassa sotilaskaluston rinnalla on pörrännyt myös tavallisia kaupallisia drooneja.
Virtuaaliteknologialle on puolustuksessa monia käyttökohteita tulenjohdosta droonin lennättämiseen. Timo Toikkasen mukaan näkökulma puolustusteknologian kehittämiseen on muuttunut.
”Ennen puolustushallinnoissa ajateltiin, että kaikki pitää suunnitella salassa, ja sitten tositilanteessa vedetään laboratoriosta esiin salainen ase. Tähän ei usko enää kukaan.”
Varjon asiakkaina ovat Nato-maiden ja kumppanimaiden puolustusvoimat. Toikkasen mukaan yritys keskittyi alun perin kaupallisista syistä länsimaihin eikä koskaan lähtenyt esimerkiksi Venäjälle tai Kiinaan.
”Se oli omalla tavallaan kaukonäköinen päätös, nyt kun bisnes kehittyi tähän suuntaan. Se, ettemme toimi näissä maissa, on ollut meille tosi vahva valttikortti.”
Aiemmin puolustusalaan liittyi stigma. Monet sijoittajat näkivät pahana asiana, jos yritys toimittaa tuotettaan sotilasorganisaatioille. Venäjän hyökkäys muutti kaiken.
Nyt on melkein päinvastoin, Toikkanen sanoo. Euroopan ja kotimaan turvallisuuden rakentamiseen jopa kannustetaan.
Hän ei lähde spekuloimaan, kuinka Yhdysvaltain ja Euroopan välille revenneet jännitteet Ukrainan tukemisessa vaikuttavat markkinoihin. Se on jo näkyvissä, että Euroopan maat investoivat puolustukseensa – myös simulaatiokoulutukseen, joka on ollut aiemmin hyvin Pohjois-Amerikka-vetoista.
”Ihan viime kuukausina suuret Euroopan maat ovat heränneet ja suunnittelevat tosi kunnianhimoisia koulutusohjelmia.”
Suomen puolustusteollisuus on vahvassa nousussa, kertoo valtion pääomasijoitusyhtiö Tesin raportti viime syyskuulta. Tesi kartoitti Suomen puolustusalan yhtiöitä ja tunnisti niitä 368, joista 144 on voimakkaasti kasvavia startupeja tai kasvuyrityksiä.
Isoimpiin puolustusalan yrityksiin kuuluvat Patrian, Sakon ja Nammon kaltaiset ase- ja sotakaluston valmistajat, ajoneuvovalmistaja Scania Suomi, räjähdevalmistaja Forcit, suojausteräksiä valmistava Miilux ja drooneja valmistava teknologiayhtiö Insta.
Tesin mukaan vakiintunut puolustusteollisuus on kannattavaa, mutta erityisen voimakkaasti kasvavat kapeammat korkean teknologian toimialat, kuten lisätty todellisuus, virtuaalitodellisuus ja robotiikka. Tuotteet liittyvät usein havainnointiin, yhteyksiin ja kyberturvallisuuteen.
Kuuma käsite on kaksikäyttöteknologia, joka sopii sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Kaksikäyttöyritysten liikevaihdon kasvu on ollut keskimäärin 30–40 prosenttia viime vuosina. Vain harva uusi yritys tekee puhtaasti puolustusteknologiaa, ja niiden kannattavuus on heikompaa.
Kaksikäyttöteknologiaa tehdään usein pienissä yrityksissä, ja merkittävä osa Tesin kartoittamista yrityksistä on syntynyt 2010-luvulla tai vasta ihan viime vuosina.
134:stä suomalaisten omistamasta kasvuyrityksestä vain 7 on suuria tai keskisuuria. 28 on pienyrityksiä (alle 50 henkeä) ja 56 mikroyrityksiä (alle 10 henkeä). 43:sta tietoa ei ole.
Kaksikäyttötuotteilla oli aiemmin pikemminkin epäilyttävä kaiku. EU on määritellyt ne tuotteiksi, joihin liittyy sotilaallisten väärinkäytösten riski.
Vientiä säännellään, koska teknologiaa on mahdollista käyttää ihmisoikeuksien loukkaamiseen, kansalaisten valvontaan tai terrori-iskuihin.
Suomen startup-yhteisön pääekonomisti Youssef Zad kirjoitti 2023 Kauppalehdessä, että ennen Suomen Nato-jäsenyyttä rahoitusta oli vaikea saada tuotteille, joiden epäiltiin soveltuvan myös puolustuskäyttöön.
Myös enkelisijoittajayhdistys Fibanin toimitusjohtaja Tiina Laisi-Puheloinen on kertonut, että aiemmin puolustusalan yritykset eivät kiinnostaneet bisnesenkeleitä eivätkä pääomasijoittajia. Useiden rahastojen säännöt ovat kieltäneet investoinnit puolustusalan yrityksiin. Nyt kiinnostusta on.
Tesin selvityksen mukaan kaksikäyttötuotteita tarjoavista yrityksistä yli kolmanneksella on omistajissaan pääomasijoittajia.
Kaksikäyttö on muuttunut riskistä mahdollisuudeksi. Yrityksiä houkutellaan puolustusmarkkinoille esimerkiksi Naton ja EU:n rahoitusinstrumenteilla. Business Finlandilla on 120 miljoonan euron ohjelma Defence and Digital Resilience.
Fibanilta on hakenut rahoitusta yleensä alle viisi puolustusalan startupia vuodessa. Viime kesänä sen järjestämään Pitch Finland DefSec -kisaan niitä ilmaantui peräti 80. Harhautuslaitteita kehittävä oululainen Dobbelgänger voitti myyntipuheellaan 100 000 euron sijoituksen.
Viime marraskuun Slushissakin yksi sivutapahtuma oli nimeltään Dual-use curious, ”kaksikäyttöä kokeilunhaluisille”.
Yksi Fibanin pitchaustapahtuman finalisteista oli ReLoc. Se irrotettiin viime vuonna espoolaisesta Gim Roboticsista. ReLoc kehittää paikannusta, joka kestää gps-häirinnän.
Gim Roboticsin toimitusjohtaja Jari Saarinen sanoo, että he eivät ole aktiivisesti suunnanneet puolustusalalle. Yritys kuitenkin haki ja pääsi Naton himoittuun Diana-kiihdyttämöön ensimmäisenä ja vuonna 2023 ainoana suomalaisyhtiönä.
”Kiihdyttämöstä tuli aika iso mediahuomio, ja se osui meille hyvään aikaan. Emme silti ole aktiivisesti profiloitumassa puolustusteollisuuteen. Tuotamme palveluita, ja jos pystymme myös tukemaan kotimaista puolustusteollisuutta niin hyvä.”
Vuonna 2014 perustettu Gim Robotics on erikoistunut 3D-paikannukseen, joka toimii eri ympäristöissä ja sääoloissa. Toissa vuonna liikevaihto oli 3,2 miljoonaa euroa, ja henkilöstöä on noin 40.
Yritys tuottaa paikannus- ja havainnointiteknologiaa pääasiassa autonomisiin työkoneisiin ja palvelurobotteihin. Naton kiihdyttämössä yritys kehitti vastaavaa ratkaisua puolustuskäyttöön.
”Ensimmäiset käyttökohteet ovat miehistönkuljetustehtävissä. On tärkeää tietää, missä liikutaan ja pystyä viestimään omille, että täällä olemme ja emme ole vihollinen.”
Puolustusvoimat hakevat nykyään ratkaisuja, jotka ovat paljon aiempaa lähempänä siviiliteknologiaa ja siten edullisempia ja käytettävämpiä.
Saarinen on silti sitä mieltä, että tarkasti ottaen kaksikäyttöteknologiaa ei ole. Puolustusvoimilla on omat vaatimukset, ja jos sille puolelle lähdetään tekemään, kehitystyö eriytyy väistämättä.
Gim Robotics näki järkeväksi erottaa puolustusalan tuotteen omaksi startupikseen, joka ”elää tai kuolee ulkopuolisen rahoituksen myötä”.
”Tuntuma on se, että nyt on tarjolla ainakin alkuvaiheen rahoitusta. Isänmaallisuutta huokuvaa sijoittajaa löytyy huomattavasti enemmän kuin kolme vuotta sitten.”
ReLocin toimitusjohtaja Tatu Lyytinen kertoo, että kiihdyttämön tärkein anti oli se, että sen kautta avautuivat ovet Naton testikeskuksiin ja testaustapahtumiin.
ReLoc on kehittänyt teknologiaansa Suomen puolustusvoimien kanssa ja tehnyt jo pienen sopimuksen, mutta isommat hankintaprosessit vievät aikaa.
Lyytisen mukaan yritys haluaa jalansijaa kotimaasta ja lähtee sitten hyödyntämään Nato-verkostoja. Alalla on kirjoittamaton sääntö, että ulkomailla pääsee etenemään, kun on näyttöä, että tuote kelpaa oman maan puolustusvoimille tai kotimaiselle toimijalle.
”Kun olemme käyneet Amsterdamissa ja Washingtonissa demoamassa, ensimmäinen kysymys on ollut aina, onko teillä omat puolustusvoimat asiakkaana. Kun sanoimme, että ei vielä, vastaus oli, että palataan asiaan, kun saatte Suomesta referenssin.”
Uusimmat yritykset ovat syntyneet suoraan nykyiseen sotailmapiiriin. Varhaisvaiheen keksintöjä avitetaan Riihimäen veturitalleille perustetussa DEFINE-kiihdyttämössä, johon 12 ensimmäistä startupia osallistui syksyllä.
Riihimäen kaupunki pyrkii rakentamaan ekosysteemiä alan toimijoille ja aloittaville yrittäjille. Riihimäellä on useita Suomen puolustusvoimien tutkimus- ja koulutuslaitoksia. Se on myös asetehdas Sakon kotipaikka ja yksi puolustusvoimien kalustosta huolehtivan Millogin toimipaikoista.
DEFINE tukee varhaisvaiheen yrityksiä, joista osa on jo kaupallistamassa tuotettaan, osalla on vasta prototyyppi tai minimum viable product, jonka tuotekehitys on kesken.
Yksi kutsumuksensa löytänyt yrittäjä on Andreas von Koskull, viisikymppinen mobiilipelialan konkari. Hän aktivoitui maanpuolustuksessa kolmisen vuotta sitten, pääsi ampumaan singolla ja huomasi parantamisen varaa koulutusratkaisuissa.
Panssarintorjunta-aseilla harjoittelu on kallista. Yksi ampuminen kertasingolla eli kessillä maksaa tuhansia euroja. Korvaavat simuloidut ratkaisut ovat vanhanaikaisia.
”Törmäsin rajoitettuun käyttäjäkokemukseen. Palaute oli pelkästään vilkkuva valo kohteen päällä, jos siihen osui”, von Koskull sanoo.
Hän sai idean virtuaalisesta singolla harjoittelusta. Perustajakollegoiksi hän sai toisen pelialan ammattilaisen Hannu Saarisen, jonka kanssa hän teki aiemmin toisen maailmansodan strategiapeliä, ja Matti Lindrothin, ballistiikan osaajan.
Atle Defence Technologies kehittää teknologiaa, jossa käytetään oikeita sinkoja maastossa mutta simuloidaan laukauksia digitaalisesti. Tulos näkyy tabletilta. Teknologia perustuu digitaalisiin kaksosiin eli reaaliajassa luotuun kopioon ympäristöstä. Sinkoon liitetyt sensorit tunnistavat kulman lentoradan laskemista varten.
”Oli todella vahva tunne, että tämä täytyy tehdä. Olen nauttinut mobiilipelialasta, mutta en ole ikinä ennen kokenut näin vahvaa tarkoitusta siinä, mitä teen.”
Alku ei ollut helppo. Jopa pankkitilin avaaminen puolustusalan yritykselle teki tiukkaa. Yksi pankki ei vastannut, toinen hyväksyi selvitysten jälkeen.
Von Koskullin mukaan sijoittajia kiinnostaa kaksikäyttöteknologia, mutta täysin puolustukseen keskittyvä yritys on hankalampi. Kesällä Atle sai kuitenkin mukaan pohjoismaisia yksityissijoittajia ja Business Finlandin rahaa.
Tarkoitus on myydä tuotetta Suomen puolustusvoimille ja lisäksi muihin Nato-maihin. Aloittelevalle yritykselle tärkeä apu ovat henkilökohtaiset kontaktit, joita von Koskull on etsinyt muun muassa puolustusalan messuilta. Yritys koettaa saksalaisen neuvonantajan avulla päästä Saksan asevoimien pilottihankkeeseen. Kotimaisen neuvonantajan tuella he ovat päässeet esittäytymään Suomen puolustusvoimille.
”Puolustusvoimia on kritisoitu siitä, että heidän kanssaan on vaikea päästä testailemaan, mutta meillä on täysin päinvastainen kokemus. Olemme kiitollisia, että vaikka kaksi kertaa epäonnistuimme demossa, he ovat silti kutsuneet meidät takaisin.”
Helmikuussa demo Parolan panssariprikaatissa onnistui. Seuraavaksi virtuaalisinkoa on tarpeen testata vaativissa maasto-oloissa pohjoisessa Lapissa.
Tulevaisuus on avoinna ja epävarma, mutta von Koskull sanoo olevansa hyvin yrittäjähenkinen riskinottaja.
”Varasuunnitelmaa ei ole. Tämän on pakko onnistua.”