Miten lukijan saa kiinnostumaan ympäristöasioista, Petja Pelli?

Ekaluokkalaista ei näkynyt missään, kun vanhemmat tulivat töistä kotiin. Puhelinpöydällä lojui lappu, jossa luki horjuvin kirjaimin: Olen sienesä.

Petja Pelli oli luontoihminen jo silloin, 1990-luvun alussa.

Nykyään hän seuraa ympäristöaiheita Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa. Hän on kertonut lukijoille Grönlannin sulavista jäätiköistä, Hukkajoen raakkutuhosta ja naalien paluusta Lapin tuntureille. Suomen Kuvalehti myönsi hänelle marraskuussa lehden 50. journalistipalkinnon laadukkaasta ja kunnianhimoisesta ympäristöjournalismista.

Palkintoperusteiden mukaan Pelli vai­nuaa­ uutiset kuin politiikan toimittaja ja lähtee paikan päälle kuin kirjeenvaihtaja. Hän katsoo aihetta monesta suunnasta ja avaa tarvittaessa journalistista prosessia.

Pelli ei ollut suunnitellut päätyvänsä ympäristöjournalistiksi. Se tuntuu kuitenkin ympyrän sulkeutumiselta. Jo lapsena hän tunsi paitsi sienet myös linnut ja kalat.

Kouluikäisenä Punkaharjun Puruvedellä taimenta uistellessa hän myös havahtui ensi kertaa ympäristön tilaan. Hän kysyi isältä, mistä taimenet tulevat. Isä sanoi, että nämä ovat kaikki istutettuja. Luontaiset lisääntymispaikat oli jo pilattu.

”Tuntui järjettömältä, että tämä kaikki on kaivoon kannettua vettä. Mietin, miten voi olla näin.”