Isä, pojat ja Pyhä Henki

Helsinki-Vantaan­ lentoasema oli heinäkuisena perjantaina vuonna 2024 ruuhkainen. Olimme perheen kanssa lentämässä Rovaniemelle, josta matka jatkuisi autolla Pohjois-Norjaan. Poikani, tuolloin lukioon syksyllä menevä 16-vuotias, laittoi reppunsa turvatarkastuksen läpivalaisuhihnalle. Kun reppu ilmestyi taas näkyviin, kone ohjasi sen sivuun. Virkailija penkoi hetken laukkua ja veti sitten sivutaskusta esiin Raamatun.

Siis mitä? Lukiko poikani Raamattua? Ja vielä niin intensiivisesti, että halusi ottaa sen kesälomamatkalle mukaan.

Toki kummitädiltä vuotta aiemmin saatu rippiristi roikkui hänen kaulassaan ja rippileirikokemus oli ollut myönteinen. Mutta että poikani oli uskossa. Sitä en ollut aavistanut.

Selvisi, että hän luki Raamattua joka päivä, rukoili ja halusi elää Pyhän Hengen koskettamaa elämää.

Syksyn ja seuraavan talven mittaan pojan vakaumus kävi yhä selvemmäksi. Yöpöydälle ilmestyi rukousnauha. Hän kehotti minuakin miettimään uskonasioita ja lopettamaan ”buddhalaiset hömpötykset”.

Hän vaihtoi huoneessaan olevan valotaulun sanoman. Aiemmin siinä luki ”Shut the door”, ovi kiinni. Nyt siinä luki ”Trust God”, luota Jumalaan.

Helsingin yliopiston päärakennuksessa, käytännöllisen teolo­gian­ yliopistonlehtorin Pietari Hannikaisen työhuoneen ikkunasta näkyy sattuvasti Tuomiokirkon kupoli. Olemme tarkastelemassa ilmiötä, joka ihmetyttää tutkijoita.

Hannikainen näyttää koneeltaan rippikoululaisia käsitelleiden pitkittäisaineistojen tuloksia vuosilta 2008–2025. Kyselyyn vastaa vuosittain 12 000–20 000 rippikoulun käynyttä nuorta ja isosta. Tuijotamme grafiikan väitettä: Uskon, että Jeesus on noussut kuolleista.

”Vuonna 2021 tapahtui jotain ennenkuulumatonta”, Hannikainen sanoo. ”Rippikoulun käyneet pojat ohittivat ensimmäistä kertaa kyselyn historian aikana isostytöt uskonnollisuudessa.”

Isoset ovat rippikoulun jälkeisen ohjaajakoulutuksen käyneitä nuoria, joita uskonasiat usein kiinnostavat. Nyt riparipojat menivät jopa heidän ohitseen.

”Toki täytyy muistaa, että uskonnollisuus on usein vahvinta juuri rippileirin jälkeen”, Hannikainen huomauttaa.

Neljässä vuodessa poikien kiinnostus kristinuskoa kohtaan on vain kasvanut. Vuonna 2025 rippikoulun juuri käyneistä pojista 64 prosenttia vastasi uskovansa, että Jeesus on noussut kuolleista. Sekä riparitytöistä että isostytöistä samoin vastasi 52 prosenttia.

Hannikaisen mukaan ilmiö rikkoo tutkijoiden oletuksia uskonnollisuuden kehityksestä. Suomalaisten maallistuminen on jatkunut pitkään.

Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikkö julkaisee neljän vuoden välein laajan tutkimuksen, joka perkaa suomalaisten maailmankuvia ja hengenelämää. Kun vuonna 1999 liki puolet kertoi uskovansa ”kristinuskon opettamaan Jumalaan”, vuonna 2024 enää joka viides.

Nyt maallistumiskehitys näyttää olevan kääntymässä ”pojat edellä”, Hannikainen sanoo. Kaiken lisäksi uskonnollisuuden kasvu paikantuu oletusten vastaisesti isoihin kaupunkeihin.

Hannikaisen mukaan hänen kollegansa ulkomailla ovat ihmetelleet tuloksia.

”Selvää on, että suomalaisessa uskonnollisessa kentässä tapahtuu nyt jotain uutta. Ei vain vielä tiedetä, miksi.”

Rippikoulukyselyihin vastaavat vain rippikoulun käyneet, mutta sama ilmiö näkyy koko suomalaisen aikuisväestön arvoja ja uskonnollisuutta kartoittavassa kyselytutkimuksessa vuodelta 2024.

Siinä lähes 30 prosenttia Z-sukupolven miehistä eli 18–29-vuo­tiaista vastasi uskovansa Jeesuksen ylösnousemukseen. Samanikäisistä naisista näin vastasi vain alle 15 prosenttia.

Nuorten miesten kiinnostus suuntautuu nimenomaan kristinuskoon, nuoria naisia viehättää myös muunlainen hengellisyys ja erilaiset henkiset suuntaukset.

Samalla tutkimuksissa korostuvat arvojen erot: nuorilla miehillä konservatiivisuus, naisilla liberaalius.

Hannikainen on mukana Suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa, joka tutkii nuorten miesten uskonnollisuutta vuosina 2024–2028. Tutkimus on alkuvaiheessa.

Haastattelututkimukseen valikoitui 30 kristinuskosta kiinnostunutta 17–30-vuotiasta miestä. Osa on uskoon tulleita, toiset lapsuudesta asti Jumalaan uskoneita, osa arvokonservatiiveja, jotkut ajatuksiltaan hyvinkin liberaaleja. Otos ei anna edustavaa kuvaa nuorten miesten uskonnollisuudesta, mutta suuntaa se antaa.

Mielenkiintoista Hannikaisen mielestä on se, että uskonasioista puhuttaessa ainakin kolmasosa miehistä alkoi puhua miehisyydestä. Hän näkee viitteitä siitä, että uskonnollisuuden kasvu liittyisi miehisyyden kriisiin: turvallisen miehen mallin etsintään, ohjauksen ja auktoriteettien kaipuuseen.

Tikkurilan uusi kirkko Vantaalla muistuttaa enemmän monitoimitaloa kuin perinteistä kirkkoa.

Seurakuntapastori Jarkko Korhonen johdattaa avarasta aulasta portaita toiseen kerrokseen. Ohitamme kokoustilat Usko, Toivo ja Rakkaus ja suuntaamme kohti Joosefiksi nimettyä huonetta, jossa on alkamassa nuorille miehille suunnattu raamattupiiri.

Piiri aloitti tämän vuoden alussa. Viime syksynä seurakunta järjesti kristinuskon perusteisiin keskittyvän kurssin, jonka osallistujista yli puolet oli miehiä.

”Pappina kun katsoo messussa kirkkosaliin, siellä näkyy aika paljon nuoria miehiä, mutta messun jälkeen on vähän kiinni tuurista, tavoitammeko heidät. Halusimme järjestää heille omaa ohjelmaa”, Korhonen kertoo.

Joosefissa tuolit on aseteltu puoliympyrään ja kolme farkkuihin ja tennareihin pukeutunutta miestä käyvät istumaan. Yhdellä heistä riippuu risti korvassa, toisella kaulassa.

Korhonen istuu vapaaseen tuoliin, toivottaa kaikki tervetulleiksi ja aloittaa rukouksen. Hän rukoilee, että Jumala olisi mukana tilanteessa, toisi voimaa ja toivoa kaikille. Nuorukaiset keskittyvät kädet ristissä.

Piirin teemana on aina Raamatun kohta, jota kirkossa käsitellään seuraavana sunnuntaina. Tänään se on Uuden testamentin Galatalaiskirjeen toisen luvun jakeet 19–21.

Akseli Haaranen alkaa lukea ääneen muille: ”Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle…”

”Huh huh, mentiin heti syvään päätyyn”, Sebastian Haapala sanoo.

Miehet ottavat esiin puhelimensa ja avaavat Raamattu-sovelluksen. Siellä on avuksi kysymyksiä: Miten ihminen pelastuu? Mikä merkitys on Jumalan laeilla? Mitä tarkoittaa käytännössä se, että Kristus elää ihmisessä?

Huoneen täyttää puheensorina.

”Itekin luen Raamattua joka ilta ja rukoilen. Silti päässä on, että pitäiskö tehdä enemmän ja paremmin.”

”On mahdonta olla täydellinen.”

”Mä oon ajatellut sen niin, ettei tarvitse olla puhdas, jotta voi palvella Jumalaa. Se usko jo parantaa sua. Tai silleen. Ei tarvi olla tosi hyvä, että voi alkaa tekemään niitä juttuja ja uskoa.”

”Ihmisen on vaikeaa käsittää, että olet vapaa ja sait anteeksi jo.”

Raamattupiirissä voi vapaasti keskustella uskosta ja pohtia asioita muiden kanssa, Akseli Haaranen sanoo.

”Ei omat kirkon ulkopuoliset kaverit välttämättä jaksa näistä jutella syvällisesti, vaikka eivät he mitenkään tuomitsekaan.”

21-vuotias Haaranen kiinnostui uskosta muutama vuosi sitten armeijassa.

Lapsuudenkodissa luettiin iltarukous, muuten koti ei ollut erityisen uskonnollinen. Armeijan hartaushetkistä jäi mieleen hengellisyyden ja turvan tunne.

”Se tuntui hyvältä.”

Haaranen sanoo tunteneensa itsensä tuohon aikaan yksinäiseksi. Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta jotain puuttui. Helpotusta tarkoituksettomuuden tunteeseen hän alkoi etsiä uskosta.

Vuosi sitten Haaranen muutti töiden perässä Ilomantsista Vantaalle ja tuli mukaan kirkon toimintaan. Tärkeää elämässä on myös freestyle-uimahyppyharrastus, jossa veteen hypitään kallioilta ja silloilta.

Kun hän valmistautuu hyppyyn erityisen korkealta tai kokeilee uutta temppua, käsi piirtää ristinmerkin. Se rauhoittaa.

Muutoinkin hän sanoo uskon myötä rauhoittuneensa

”On musta tullut parempi ihminen. En kiroile, en puhu pahaa muista. Viime aikoina on mieleen alkanut tulla yhä useammin ajatus, että miltä toimintani näyttää Jumalan silmissä.”

18-vuotias Sebastian Haapala on uskovasta perheestä, ja oma usko vain voimistui rippileirillä. Hän arvelee, että joka suunnasta tulevat vaatimukset saavat nuoret miehet kiinnostumaan kristinuskosta.

”Kaikki eivät jaksa niitä paineita. Usko Jumalaan tuo turvaa ja toivoa paremmasta. Ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella vaan voi uskoa, että on hyvä juuri sellaisena kuin on.”

Maailmantilannekin ahdistaa monia, hän sanoo. Se voi lisätä kaipuuta johonkin itseä suurempaan.

Hän kuten Haaranenkin katsoo paljon kristillisten vaikuttajien videoita Youtubesta ja Instagramista. Tunnetuimmilla heistä on miljoonia seuraajia.

Haapala näyttää muutamia. Löydän myös poikani näiden sometilien seuraajista.

Jos näet tämän tänään maanantaina 16. helmikuuta, Jumala haluaa­ sanoa sinulle, hengitä. Ota syvä hengitys sisään ja ulos juuri nyt ja päästä sisältäsi kaikki se roska, johon olet takertunut. Huomisen huolet, eilisen katumisen aiheet, kaikki mitä jos -ajatukset, kaikki olisi pitänyt -ajatukset. Mikään määrä murehtimista ei auta menneeseen eikä tulevaan, mutta jo pieni määrä kiitollisuutta muuttaa tämän hetken. Elämä on yksinkertaista. Anna Jumalalle menneisyytesi, luota hänelle tulevaisuutesi ja kiitä Jumalaa tästä hetkestä.

Instagramin lyhytvideolla näkyy finninaamainen nuorimies auton ratissa. Hän puhuu suoraan kameralle englanniksi. Hän on Mike Malagies, ja hänellä on Instagramissa yli kaksi miljoonaa seuraajaa. Tämä video on kerännyt päivässä yli 36 000 tykkäystä.

Poikani kertoo jakavansa kaverinsa kanssa kristillisten influenssereiden päivityksiä.

Videoiden sisältö on hyvin samankaltaista. Rukoillaan siunausta päivään, annetaan elämänohjeita (juoruilu ei sovi kristitylle) ja vakuutetaan Jumalan rakkautta (Jeesus ei koskaan katsonut sinua niin, että olisi halunnut nähdä jonkun toisen kuin sinut).

Katson videon katolisista teineistä, jotka palauttivat kadonneen ristin Ranskan Alpeille, ja videon biologian ihmeellisyydestä, mikä on ”todiste Jumalan olemassaolosta”.

Suurin osa suosituimmista vaikuttajista edustaa amerikkalaisia herätyskristillisiä liikkeitä. Uskosta jutellaan avoimesti, saatetaan bodata salilla ja samalla puhua pelastuksesta.

On myös poliittista sisältöä, kristillisiä vaikuttaja puolustamassa Israelin toimia Gazassa. Arvokonservatiivisuus korostuu.

Pietari Hannikaisen näkemyksen mukaan valtaosa videoista keskittyy uskonasioihin, ei politiikkaan.

”Toki, jos katsot paljon jotain sisältöä ja algoritmi alkaa syöttää samaa, sitä kautta voi joutua kaninkoloon, joka vie sinne ääripäähän.”

Hän näkee kristinuskovideot itsensä kehittämisen kulttuurin jatkumona.

”Annetaanhan somessa neuvoja deittailuun, miksei sitten hengelliseen itsensä kehittämiseen.”

Selvää ainakin on se, että jo lyhyt piipahdus kristillisten vaikuttajien sivuilla saa Instagramini täyttymään kristillisistä elämänohjeista.

Nico Vilhunen harppoo Helsingin Pyhän Henrikin katedraalin portaita helmikuisena sunnuntaiaamuna. Hän on lupautunut oppaaksi katolisen kirkon messuun.

29-vuotias Vilhunen on kääntynyt luterilaisesta katolilaiseksi muutama vuosi sitten. Hän tekee tottuneesti ristinmerkin ennen kuin astumme kirkkosaliin.

Alttarilla palavat kynttilät, kattoon on ripustettu ristillä roikkuva Jeesus. Penkit alkavat vähän ennen kello yhtätoista täyttyä, kirkonkellon soivat. Kohta myös penkkirivien päissä olevat ylimääräiset tuolit ovat täynnä.

Tuolla näkyy nuoria miehiä, samoin tuolla. Myös perheitä on paljon. Vilhunen kuiskaa, että joka kuun viimeisenä sunnuntaina on latinankielinen messu, siellä on erityisen paljon nuoria miehiä.

”Mä pimeässä laaksossa vaik vaeltaisin ain, niin mitään en mä pelkäisi, olethan mukanain”, Vilhunen laulaa ensimmäistä virttä.

”Aamen”, kirkkokansa lausuu uskontunnustuksen päätteeksi.

Vilhusen lapsuuskodissa uskonasioista ei puhuttu, Vilhunen kertoo messun jälkeen. Tai jos puhuttiin, sävy oli pilkallinen. Rippikouluakaan hän ei käynyt. Sitten äiti tuli uskoon ja Vilhunen seurasi vierestä muutosta, joka oli hänen mielestään valtava.

Oma kiinnostus uskonasioihin syttyi lukion filosofian tunnilla. Elämässä oli ollut rankkojakin asioita, kuten töppäilyjä päihteiden kanssa. Hän kaipasi muutosta.

”Aloin pohtia Jumalan olemassaoloa ja vakuutuin asiasta, mutta aluksi se oli älyllistä pohdiskelua.”

Vilhunen etsi rukoillessaan Jumala kosketusta henkisellä, tunteiden tasolla.

Hän haki ensin uskonyhteisöä protestanttisuudesta, mutta tajusi sitten kaipaavansa auktoriteettia, joka pystyy tulkitsemaan hänelle Raamattua ilman jatkuvaa kiistelyä siitä, pitäisikö jokin asia tulkita näin vai noin. Hän kävi katolilaisuuden johdantokurssin ja löysi kodin.

Nyt usko vaikuttaa hänen elämässään kaikkeen. Se on vahvistanut tahtoa elää parempana ihmisenä kuin ennen. Vilhuselle se tarkoittaa muiden auttamista ja sitä, että hän pyrkii tekemään kaikki asiat mahdollisimman hyvin, jopa siivoamisen, jota hän aiemmin inhosi.

Hän uskoo, että monia muitakin nuoria miehiä viehättää kirkkoon liitetty mieskäsitys, jossa korostetaan itsekuria, ystävällisyyttä ja muiden palvelemista, oman egon pienentämistä ja jopa askeettisuutta.

”Sellaista miestä voi katsoa ylöspäin.”

Häneen vetoavat katolilaisuuteen liittyvät tiukatkin moraalikäsitykset. Hän vastustaa avioeroa ja aborttia ja tietää, että monet eivät tätä ymmärrä.

”Traditionaaliset asiat viehättävät, ja minulle siihen liittyy myös perinteinen maskuliinisuus. Ajattelen niin, että kun ihminen on sellainen, miksi Jumala on hänet tarkoittanut, hän kukoistaa.”

Kirkon piirissä on huomattu ja jopa huolestuttu siitä, että monia nuoria miehiä kiinnostaa arvokonservatiivisuus.

Pitääkö olla huolissaan?

”En jaa tätä huolta, sillä en nähnyt ainakaan meidän aineistossamme mitään nuorten miesten radikalisoitumisen merkkejä”, Hannikainen sanoo.

Gallup Ecclesiastica -kyselytutkimuksessa julkaistu arvokartta vuodelta 2024 näyttää, että suomalaisten nuorten miesten ja nuorten naisten välille on revennyt railo konservatiivi–liberaali-akselilla.

Muutos on tapahtunut niin, että nuoret naiset ovat siirtyneet nopeasti aiempia ikäluokkia liberaalimpaan ja vasemmistolaisempaan suuntaan, nuoret miehet puolestaan ovat pysyneet suurin piirtein paikoillaan.

”Tytöt reagoivat paljon enemmän maail­man ongelmiin, ilmastonmuutokseen ja muuhun. Sitä emme vielä ihan tiedä, miten nämä arvomuutokset liittyvät uskonnollisuuteen vai liittyvätkö mitenkään”, Hannikainen sanoo.

Pojat ovat aina olleet tyttöjä konservatiivisempia, ja perinteiset arvot voivat olla myös pojille suojaava tekijä. Tutkimusten mukaan tyttöjen pahoinvointi on lisääntynyt samaan aikaan kun heidän arvonsa ovat muuttuneet liberaalimmiksi.

Nuorisobarometri vuodelta 2023 kertoo, että elämäänsä erittäin tyytyväisiä oli eniten uskonnollisten arvokonservatiivisten nuorten ryhmässä.

”On kiinnostavaa nähdä, mihin tämä ilmiö lopulta kanavoituu. Päätyvätkö ne 64 prosenttia Jeesuksen ylösnousemukseen uskovista rippikouluikäisistä pojista kirkon toimintaan? Miten muut uskonnolliset yhteisöt tarttuvat ilmiöön?”

Vaikka eri puolilla maailmaa nuorten miesten ja naisten arvot näyttävät aiempaa voimakkaammin eriytyvän, ilmiön vaikutuksista politiikkaan ei voi vetää suoria johtopäätöksiä.

”Esimerkiksi Yhdysvalloissa Donald Trumpin äänestivät valtaan keski-ikäiset miehet, eivät nuoret”, sanoo Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Tuomas Äystö. Hän on tutkinut etenkin uskonnon ja yhteiskunnallisten instituutioiden suhdetta.

Moni nuori mies oli saanut vaikutteita konservatiivisilta influenssereilta, kuten Jordan Petersonilta ja Andrew Tatelta. Brittitutkimuksen mukaan Tatesta kuulleista nuorista miehistä liki kolmanneksella oli myönteinen kuva hänestä. He kokivat, että Tate tuo esiin tärkeitä asioita sukupuolirooleista ja miehisyyden uhista. Nuorista naisista vain joka kymmenes ajatteli samoin.

Äystö kuitenkin huomauttaa, että on vaikea tietää, missä määrin vaikuttajat peilaavat olemassa olevaa yhteiskuntaa, missä määrin itse luovat sitä.

”Tämä on vähän tällainen muna vai kana -kysymys. Onko se syy vai seuraus, että meillä on vanhanaikaista patriarkaalista maailmankuvaa kauppaavia influenssereita?”

”Kysyntää miesten identiteettejä koskevalle puheelle joka ta­pauksessa on, ja oleellinen pohdinta onkin siinä, kuka tämän tilan täyttää.”

Arvoiltaan liberaaleja nuoria on vuoden 2023 Nuorisobarometrin mukaan edelleen paljon enemmän kuin arvoiltaan konservatiivisia. Uskovissa nuorissa, myös pojissa, arvoliberaaleja on lähes yhtä paljon kuin arvokonservatiiveja.

Mitä turvallisempi yhteiskunta, sitä maallisempi se yleensä on, selviää World Values Survey -tutkimuksesta. Sama pätee toisinpäin. Kun turvattomuus lisääntyy, silloin myös uskonnollisuus lisääntyy.

Turvattomuutta ja uhkia ei viime aikoina ole puuttunut. Ensin oli koronapandemia, sitten alkoi Ukrainan täysimittainen sota. Tekoäly vie työpaikkoja, ilmastonmuutos ahdistaa.

Vuoden päästä poikani menee armeijaan. Olen miettinyt, onko hän kiinnostunut Raamatusta vieressä olevan arvaamattoman Venäjän, sodan pelon ja yleisen epävarmuuden takia.

Joskus kysyinkin asiasta, mutta hän kiisti. Väistämättä elämän ja kuoleman kysymykset ovat silti läsnä hänen tietoisuudessaan eri tavalla kuin muutama vuosi sitten.

Hänen huoneensa valotaulussa lukee edelleen: ”Trust God.”