Rokote köyhyyteen

Rokotetta malariaa vastaan on etsitty jo sadan vuoden ajan. Nyt tehokas malaria­rokote on laajoissa kenttäkokeissa. Se voi muuttaa Afrikan tulevaisuuden.

rokotteet
Teksti
Hannu Pesonen

Afrikasta kantautuu yllättäviä hyviä uutisia synkän sota- ja energiasyksyn keskelle. Pelättyä ja tuhoisaa malariaa vastaan on vihdoinkin luvassa tehokas rokote, osoittavat kenttäkokeet mantereen pahimmilta tauti­­­­­alue­il­­ta.

Hyttysenpistosta tarttuva ja usein kuolemaan johtava malaria on YK:n kestävän kehityksen ohjelman Agenda 2030:n mukaan yksi suurimpia maailmanlaajuisen kehityksen esteitä. Lähes puolet maailman väestöstä asuu alueilla, joilla on pysyvä riski sairastua malariaan.

Malariaan sairastui vuonna 2020 noin 241 miljoonaa ihmistä, joista 627 000 menehtyi tautiin. Kuolleista noin neljä viidesosaa oli alle viisivuotiaita lapsia. Noin 96 prosenttia kuolemista ja 95 prosenttia tartunnoista kirjattiin juuri Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa lupaavaa uutta rokotetta testataan.

Tiedemiehet ja tutkijat ovat yrittäneet kehittää malariarokotetta jo noin sata vuotta. Ensimmäiset kliiniset rokotekokeet alkoivat 1940-luvulla, mutta toistaiseksi tehokkaan rokotteen kehittäminen on kerta toisensa jälkeen jäänyt haaveeksi.

Terveydenhoitaja valmistautuu antamaan Mosquirix- malariarokotteen Ndhiwassa Länsi-Keniassa. © Brian Ongoro / AFP / MVPhotos

Nyt brittiläinen Jenner-instituutti on kehittänyt rokotteen, joka saattaa osoittautua käänteentekeväksi malarian vastaisessa taistelussa. Sama Oxfordin yliopiston tutkimuslaitos kehitti myös AstraZenecan koronarokotteen.

Kokeet R21:ksi ristityllä rokotteella alkoivat länsiafrikkalaisessa Burkina Fasossa vuonna 2019. Yli neljällesadalle 5–17 kuukauden ikäiselle lapselle annettiin kolme rokoteannosta ennen sadekautta, joka kiihdyttää malariatartunnat huippuunsa. Vuoden kuluttua he saivat vielä tehosteannoksen.

Rokote on ensiannosten jälkeen suojannut 77 prosenttia saajistaan, eikä sen ole havaittu aiheuttaneen vakavia sivuvaikutuksia, lääketieteellisessä aikakauslehdessä The Lancetissa julkaistut tutkimustulokset kertovat. Suoja säilyy pitkään ja korkeana tehosteannoksen antamisen jälkeen.

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmä tehokkaalle malariarokotteelle on 75 prosentin suojateho.

WHO:n odotetaan hyväksyvän rokotteen ensi vuonna, jos noin vuosi sitten käynnistyneet laajemmat kenttäkokeet vahvistavat alustavat tulokset. Laajoissa kokeissa rokotesarjan saa kaikkiaan 4 800 vauvaa ja pikkulasta Tansaniassa, Keniassa, Burkina Fasossa ja Malissa.

WHO hyväksyi jo viime vuonna käyttöön ensimmäisen malariarokotteen. Sekin tuotettiin Britanniassa, jolla on siirtomaataustansa takia pitkät perinteet malariatutkimuksessa.

Lääketehdas GlaxoSmithKlinen valmistaman RTS,S:n eli Mosquirixin suojateho on R21:tä selvästi alhaisempi, 39 prosenttia. Yhdessä malarialääkkeiden kanssa senkin on silti osoitettu vähentävän vaikeita sairaalahoitoa vaativia sairastumisia ja kuolemia noin 70 prosenttia, osoittaa brittiläisen The London School of Hygiene and Tropical Medicine -yliopiston tutkimus.

Mosquirixia on jaettu jo yli miljoonalle lapselle Ghanassa, Malawissa ja Keniassa. GSK on sitoutunut myymään 15 miljoonaa rokoteannosta vuodessa hintaan, joka ylittää tuotantokustannukset korkeintaan viidellä prosentilla.

Oxfordin yliopiston tavoitteet ovat korkeammalla. Se on jo myöntänyt R21:n valmistuslisenssin maailman suurimmalle rokotevalmistajalle Serum Institute of Indialle. Intialaisyhtiö on sitoutunut valmistamaan malariarokotetta 200 miljoonaa annosta vuodessa ensi vuodesta lähtien.

Määrä riittäisi kaikenkattavan rokotesuojan luomiseen, Jenner-instituutin johtaja Adrian Hill arvioi. Hill on pitkän linjan malariatutkija, joka palkittiin aatelisarvolla ansioistaan AstraZenecan koronarokotteen kehittäjänä.

Hill luottaa uuteen rokotteeseen vahvasti. Hän on kertonut The Guardian -lehden haastattelussa uskovansa sen vähentävän malariakuolemia 70 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja kitkevän malarian käytännössä kokonaan maailmasta vuoteen 2040 mennessä.

”Se, että malaria saataisiin kokonaan hävitettyä kuulostaa kieltämättä vähän rohkealta. Tavoitteen onnistuminen riippuu paljon ympäröivistä olosuhteista, siitä miten rokote todella saadaan käyttöön. Helppoa se ei tietenkään ole”, toteaa Turun yliopiston infektiotautiopin professori Ville Peltola.

Peltola on THL:n asettaman Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän Krarin puheenjohtaja. Asiantuntijaryhmän yhtenä tehtävänä on seurata rokotealan ja erityisesti rokotusohjelmien kansainvälistä kehitystä.

Peltola pitää alustavia tietoja rokotteesta lupaavina.

”Vaikka rokotteen suojateho ei olisi sataprosenttinen, sillä on aivan varmasti suuri potentiaalinen merkitys etenkin lasten sairastavuuden ja kuolleisuuden vähentämisessä. Malaria on niin iso ongelma.”

Malariaa kantavaa hyttystä tutkitaan Oxfordin yliopiston Jenner-instituutissa © Simon Townsley / Panos Pictures / MVPhotos

Myös saksalainen rokotevalmistaja Biontech pyrkii paraikaa kehittämään oman malariarokotteensa. Se ilmoittaa käyttävänsä samaa mRNA-teknologiaa, jota se hyödynsi jo Pfizer-Biontechin koronarokotteessa.

Biontechin ja Oxfordin yliopiston esimerkit vahvistavat monen asiantuntijan käsitystä, että koronarokotteiden kehitystyö merkitsee läpimurtoa myös useiden muiden rokotteiden kehitystyössä.

Afrikassa onkin kommentoitu tuoreita rokoteuutisia paitsi ilolla myös kysymällä happamasti, miksi malariarokotteen kehittäminen kesti sata vuotta, mutta koronavirusrokote saatiin markkinoille alle kahdessa vuodessa.

”Se onkin hyvä kysymys. Varmaankin tähän liittyy rahoitus – se, että malaria koskettaa etupäässä köyhempää osaa maailmasta. Toisaalta koronapandemia on ollut aivan poikkeuksellinen laatuaan, koska se oli niin yhtäkkinen ja koskettaa kaikkia kaikkialla”, Peltola sanoo.

Joka tapauksessa malariarokote ei voisi tulla markkinoille parempaan aikaan. Malariatartunnat ja -kuolemat vähenivät tasaisesti kahden viime vuosikymmenen ajan, mutta koronapandemia käänsi ne taas kasvuun.

Malariaan kuoli vuonna 2000 noin 896 000 ihmistä mutta vuonna 2019 enää vain 558 000, Maailman terveysjärjestö WHO laskee. Ensimmäisenä koronavuonna 2020 malariaan sairastui kuitenkin 12 miljoonaa ihmistä enemmän kuin edellisvuonna ja tautiin kuolleiden määrä kasvoi 69 000:lla.

Kaksi kolmasosaa lisäkuolemista liittyy suoraan malarian ennaltaehkäisyyn, havaitsemiseen ja hoitoon liittyvien ohjelmien katkeamiseen koronapandemian takia, WHO toteaa vuoden 2021 malariaraportissaan.

Jo ennen pandemiaa malarian ehkäisyyn tarvittavien ja siihen myönnettyjen varojen välinen kuilu ehti revetä noin 3,5 miljardiin euroon, WHO arvioi.

Jotta edes tuo pandemiaa edeltänyt taso saavutettaisiin, kansainvälistä rahoitusta pitää kasvattaa ainakin 30 prosenttia, arvioi noin kaksi kolmasosaa kansainvälisistä malariaohjelmista rahoittava Global Fund.

Malarian kukistaminen olisi suuri voitto, sillä tauti on piinannut ihmiskuntaa vuosituhansia. Nykyisen nimensä mala aria, paha ilma, se sai 1800-luvun alkupuolella. Nimi pohjautui antiikin roomalaisten ajoista vallinneeseen uskomukseen, että tappava tauti levisi suoseutujen kosteista huuruista. Teoria pysyi yllä aina 1890-luvulle asti. Tuolloin tutkijoille alkoi vähitellen selvitä taudin todellinen tartuntatapa.

Malaria tarttuu, kun ihmistä pistää pimeäl­lä saalistava Anopheles-suvun hyttysnaaras, joka kantaa yhtä tautia aiheuttavista viidestä Plasmodium-loislajista.

Valtaosan tautitapauksista aiheuttaa niistä vaarallisin, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa hyvin yleinen P. Falciparum-loinen. Kaikkialla muualla on nykyään vallitsevana tyyppinä P. Vivax-loinen, joka aiheuttaa yleensä lievempää tautimuotoa.

Tehokkaimmin malariaa levittää Anopheles gambiae -hyttyslaji. Sitä tavataan lähes yksinomaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Kun loiset siirtyvät ihmisen verenkiertoon, ne alkavat nopeasti lisääntyä ja tuhota veren punasoluja, mikä johtaa taudin puhkeamiseen. Taudin itämisaika on yleensä viikosta kuukauteen.