
Betoniin valettu, kallioon uurrettu
Saimaan kanavaan odotettiin rahti- ja risteilyalusten renessanssia. Nyt ystävyyden monumentti on autio.
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Valtava suihkukone laskeutui jyristen pienelle lentokentälle.
Sadat lappeenrantalaiset kurkkivat viereisen automarketin pihalta. Venäläisestä Iljushin-96-koneesta astui pienikokoinen, tummaan pukuun sonnustautunut arvovaltainen vieras.
Suomen pääministeri Matti Vanhanen isännöi Venäjän pääministeriä.
Ilmapiiri oli toiveikas. Kauppa kasvoi, innovaatioyhteistyötä viriteltiin, nopea Allegro-juna oli aloittamassa Helsingin ja Pietarin välillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ehdotti viisumivapauskokeilua.
Raatihuoneella pääministerit allekirjoittivat Saimaan kanavan vuokrasopimuksen.
Kanava sijaitsi osittain Venäjän puolella. Reilun tuhannen hehtaarin maakaistale oli kummajainen kansainvälisesti. Se oli ainoa alue, jonka Neuvostoliitto oli aikoinaan vuokrannut toiselle valtiolle.
Toukokuun 27. päivänä 2010 sopimukselle sinetöitiin 50 vuoden jatko.
”Se on osoitus”, Venäjän pääministeri lausui, ”maidemme suhteiden erityisestä laadusta ja luottamuksesta.”
Ilta jatkui Saimaalla. Pääministerit kävivät kalassa, seurue sai säynävän. Sitten päätettiin saunoa, viralliseen ohjelmaan se ei kuulunut. Pääministerit antoivat toisilleen lahjat; venäläinen puukko ja suomalainen veistokirves vaihtoivat omistajaa.
Kestityksestä vastannut yrittäjä muisteli vierasta: ”Hän oli kohtelias ja miellyttävä ja vaatimaton.”
Hämärän laskeuduttua Vladimir Putin lensi takaisin Moskovaan.
Kaunis, keltaisilla tiilillä koristeltu luotsiasema seisoo mäellä, kallion päällä.
Matti Poskiparran yllä on työvarusteet: kypärä, heijastintakki, pelastusliivit, turvakengät ja hanskat. Luotsinvanhin on työskennellyt 18 vuotta Saimaan kanavalla. Varmistanut rahtialusten komentosillalla, että ne kulkevat turvallisesti.
Älä suotta jätä juttua kesken
Tilaa Suomen Kuvalehti
Katso kaikki tilausvaihtoehdotOletko jo tilaaja?