Kuppi nurin
Riitelyä tuomarin kanssa, mailojen ja suksien paiskomista. Itkua ja murjottamista. Miksi häviäminen on joillekin niin vaikeaa?
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Tuomarin pillin kimeä vihellys kaikui kentällä. Kolme kertaa, ottelun päättymisen merkiksi.
Emma Koiviston olo oli epäuskoinen. Tappio.
Kokonaisen jalkapallo-ottelun jälkeen ihminen on fyysisesti aika poikki. Henkisellä puolella kamppailu oikeastaan vasta alkaa.
Koivisto tunsi, että hän oli henkilökohtaisesti pettänyt katsojat. Ala-asteaikainen ystävä oli katsomassa hänen peliään ensimmäistä kertaa. Näki sitten tällaisen suorituksen.
Koivisto muistelee itkeneensä. Tai oliko se itkua vai kiukun kyyneleitä. Suututti ja ärsytti.
Ottelun jälkeen joukkue kävi yhdessä syömässä. Koivisto vetäytyi omiin oloihinsa, ei jaksanut eikä huvittanut jutella. Jälkikäteen hän ei muista, mitä söi, jos juuri mitään.
Jalkapallon MM-kisojen karsintaottelu Suomi–Irlanti pelattiin Helsingin Olympiastadionilla 26. lokakuuta 2021. Suomi hävisi 1–2.
Ottelusta on kulunut lähes kaksi vuotta. Silti se palaa Koivistolle päällimmäisenä mieleen, kun hän miettii viime aikojen tappioita. Hän kuvailee pelin ratkaisevia tapahtumia yhtä kirkkaasti kuin ne olisivat tapahtuneet eilen.
Toisella puoliajalla Heather Payne pääsi puolustajana pelaavalta Koivistolta karkuun oman puolustuspään laidassa. Payne keskitti Suomen maalille. Tinja-Riikka Korpela torjui, mutta Denise O’Sullivan puski vielä pallon maaliin. Osuma jäi Irlannin voittomaaliksi.
Irlanti meni kisoihin. Karsinnat alavireisesti pelannut Suomen maajoukkue Helmarit ei. MM-kisat pelattiin kesällä. Niitä katsoessa mielessä pyöri oma menetetty mahdollisuus.
Helmareiden lisäksi Koivisto edustaa Liverpoolia. Joukkue pelaa FA:n naisten superliigassa, Englannin korkeimmalla sarjatasolla. Hän tuntee sitä kautta muutamia irlantilaisia pelaajia.
”Oli tosi raskasta, kun ne pääsi sinne ja me ei. Mietin, että miten me mentiin se sössimään.”
Koivisto ottaa tappiot raskaasti. Omat suoritukset jäävät pyörimään mieleen. Mitä tärkeämpi peli, sitä pidempään.
”Ei mua välttämättä niin paljon harmita, jos hävitään liigan parhaille, Chelsealle tai Arsenalille. Mutta mitä ’helpompi’ peli, sitä raskaammin otan.”
Koivisto ei silti koe olevansa huono häviäjä.
”Mä oon aina kuitenkin kunnioittanut vastustajaa ja peliä. Pidän ne tunteet itselläni.”
”Et voi olla tosissasi!”
Yhdysvaltalainen John McEnroe karjui tuomarille Wimbledonissa vuonna 1981. McEnroe oli urallaan yksi maailman parhaista tenniksen pelaajista. Hänet tunnettiin myös kiukuttelusta. Wimbledonin tapaus on kenties McEnroen tunnetuin tunteidenpurkaus. Tuomarin mukaan McEnroen lyönti meni yli, mistä suuttuneena pelaaja huusi ja väitteli tuomarin kanssa.
Jokainen on vähintään joskus tavannut huonon häviäjän – tai on sellainen itse.
Stereotyyppinen huono häviäjä viskoo pelivälineitään, huutaa, kiroilee, syyttää tuloksesta muita, selittelee.
Vie huomion voittajasta itseensä, kuten yhdysvaltalainen Serena Williams vuonna 2018 hävitessään Yhdysvaltojen avoimen tennisturnauksen japanilaiselle Naomi Osakalle. Osakan ensimmäinen grand slam -voitto jäi sivurooliin, kun Williams ryhtyi riitelemään tuomarin kanssa. Williams sai ottelun aikana varoituksia mailansa rikkomisesta ja valmentajansa käsimerkeistä. Williams kutsui tuomaria valehtelijaksi ja varkaaksi.
