Rikollinen vai sairas
Todellisuudessa rikoksentekijät ovat useimmiten molempia. Heidän mielentilaansa tutkitaan kuitenkin yhä harvemmin.
Ensin mies osti aseita. Keskikokoisessa kaupungissa, huonomaineisessa lähiössä.
Myyjä oli tuntematon, mies itse humalassa. Kauppahinnaksi sovittiin 200 euroa. Sillä mies sai neljä kivääriä, 285 patruunaa sekä haitarin.
Kivääreitä hän ei tosin käyttänyt, kun aloitti myöhemmin ampumisen. Sen hän teki revolverilla, jonka alkuperä jäi oikeudessa pimentoon.
Oli kevät vuonna 2005. Päivä oli ollut aurinkoinen, aivan pilvetön. Illalla oli kuitenkin jo pimeää. Myöhemmin mies sanoi oikeudessa, ettei nähnyt naapurin parvekkeelle. Silti hän ampui sen suuntaan. Kuusi laukausta, laskettiin myöhemmin reikien ja iskemien perusteella.
Oli ihme, ettei keneenkään osunut. Syyttäjän mukaan yksi laukauksista hipoi parvekkeella olleen henkilön päätä.
Mies itse kiisti syytteet. Hän piti itseään tekohetkellä syyntakeettomana. Käräjäoikeus määräsi miehen mielentilatutkimukseen.
Oli poikkeuksellista, että lääkäri ja ammattilaisten lautakunta olivat erimielisiä lopputuloksesta.
Miehen mielentilaa arvioineen lääkärin mukaan mies oli tekohetkellä alentuneesti syyntakeinen. Mielentilatutkimuslausunnot läpikäyvä lautakunta päätyi kuitenkin esittämään, että mies tulisi tuomita syyntakeisena, siis vastuullisena teostaan.
Lautakunnan mielestä miehen persoonallisuudessa todettu epävakaus ei ollut niin vaikea-asteista, ettei hän olisi voinut kontrolloida toimintaansa. Lisäksi tekohetken päihtymystila oli itse aiheutettu.
Käräjäoikeus valitsi lautakunnan kannan ja tuomitsi miehen syyntakeisena. Miehen valituksesta huolimatta hovioikeus ei muuttanut päätöstä.
Yksi hovioikeuden jäsen jätti kuitenkin erimielisen lausunnon.
Hänestä syyntakeisuutta olisi pitänyt alentaa. Mies oli oikeudessa ”uskottavalla tavalla” kertonut tilanteestaan: ahdistuksesta, lukuisista sairauksista, pelkotiloista.
Mies oli sanonut, että teko oli hänen hätähuutonsa. Hän halusi apua.