Liity
riveihimme
Syyskuussa 2023 jyväskyläläinen terveyskeskuslääkäri Joonas Kiili huomasi sosiaalisessa mediassa yllättävän mainoksen. Siinä haettiin lääkäreitä viidelle kaupungin terveysasemalle.
”Palkkaus erittäin kilpailukykyinen 12 000 € + 1 500 € sitoutumiskorvaus”, vuokralääkärifirma Pisara Terveyspalvelut ilmoitti. ”Liity riveihimme ja vaikuta, kuten ennenkin – nyt vain ansaitsemallasi korvauksella.” Luvattu ansio oli noin kaksinkertainen verrattuna Kiilin palkkaan. Päivystää ei tarvitsisi.
18
MIN
Joonas Kiili ei tarttunut tarjoukseen. Sen sijaan hän nosti asian esiin viestipalvelu X:ssä. Tästä seurasi vilkas keskustelu ja uutisjuttuja. Paljastui, ettei vuokralääkäreitä hakeneella yhtiöllä ollut sopimusta hyvinvointialueen kanssa.
Tapaus on Kiilin mielestä räikeä, mutta ei ainoa esimerkki lääkäripulan lieveilmiöistä.
Viime vuonna toistakymmentä yritystä vuokrasi työvoimaa Keski-Suomen hyvinvointialueelle, ilmenee julkisten hankintojen Handata-tietokannasta. Kiilin terveysasemalla työskenteli Terveystalon välittämiä lääkäreitä.
Vuokralääkärit pystyivät keskittymään potilastyöhön eikä heidän tarvinnut esimerkiksi uusia potilaiden reseptejä, Kiili sanoo.
”On täysin epäreilu asetelma, että toinen nostaa tuplapalkkaa kevyemmästä työstä. Tämä ottaa päähän kaikkia julkisella työskenteleviä kollegoita.”
Yksi vuokralääkärien käytön ongelmista on Kiilin mukaan se, että hoidon jatkuvuus kärsii. Lisäksi vuokralääkärit joutuvat tämän tästä kyselemään itselleen vieraan talon käytänteistä.
”Se kuormittaa, että saat itse matalampaa palkkaa ja omien töiden ohessa tuet ja ohjaat kovempipalkkaista kaveria. Tällainen tuntuu keskisormen näytöltä vakinaisille työntekijöille.”
Nykyään Kiilin työnantaja on Keski-Suomen keskussairaala Nova. Hän sanoo, ettei voisi kuvitella työskentelevänsä vuokralääkärinä.
”Meillä ei ole yhteiskuntana varaa maksaa lääkäreille päivätöistä tuollaista palkkaa.”
Suomalaisen potilaan asema ei ole hyvä.
Kuolemia, joita voisi terveydenhuollon keinoin välttää, sattuu täällä useammin kuin muissa Pohjoismaissa, kertoo Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n raportti.
Yli kuusi prosenttia suomalaisista koki vuonna 2022, ettei ollut saanut vuoden sisällä tarvitsemaansa lääketieteellistä hoitoa. Tyytymättömiä oli raportin mukaan lähes kolme kertaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin.
Jos myös hammashoito ja mielenterveyspalvelut huomioidaan, suomalaisista joka neljäs oli tyytymätön. Tämäkin ylitti eurooppalaisen keskitason selvästi.
Pettymyksen tunne kumpuaa todennäköisesti hoitoon pääsyn hitaudesta ja hoidon huonosta jatkuvuudesta.
Viime maaliskuussa terveyskeskusten kiireettömistä lääkärikäynneistä vain seitsemän kymmenestä toteutui lain vaatimassa kahdessa viikossa. Ajansaanti tuskin nopeutuu vastaisuudessa, sillä Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo höllentää hoitotakuun aikarajaa kolmeen kuukauteen.
Erityisen hitaasti aukeavat sairaaloiden ovet. Hoitojonot venyivät pandemian aikana, ja ovat sen jälkeen kasvaneet ennätyspitkiksi. Viime elokuussa yli kolmekymmentätuhatta suomalaista oli odottanut erikoissairaanhoitoa yli puoli vuotta.
Terveyskeskuksissa ei pääse lääkärin luo enää välttämättä ollenkaan.
Vuonna 2018 julkisen perusterveydenhuollon potilaat tapasivat lääkärin kiireettömissä asioissa 3,5 miljoonaa kertaa, mutta viime vuonna enää 2,5 miljoonaa kertaa. Yhä useampi potilas kohtaa hoitajan, joka konsultoi lääkäriä.
Se, että sairaanhoitaja hoitaa pienet vammat tai uusii pitkäaikaissairaiden reseptejä, voi kertoa terveestä työnjaon järkeistämisestä. Tehtäviä on kuitenkin siirretty myös pakon edessä, siksi, ettei lääkäreitä ole riittävästi, kertoo Sairaanhoitajaliiton taannoinen selvitys.
Suomessa on Pohjoismaista selvästi vähiten ammatissaan toimivia lääkäreitä: tuhatta asukasta kohden 3,6. Esimerkiksi Ruotsin suhdeluku on 4,2, kertovat OECD:n keräämät vuoden 2021 tiedot.
Suomessa vähiten lääkäreitä
Viime vuonna Suomessa asui Lääkäriliiton mukaan runsaat 23 000 työikäistä lääkäriä. Tuolloin täyttämättä oli 1 200 julkisen puolen lääkärin tehtävää, kertoo asiasta tehty selvitys.
Avoimien lääkärivakanssien määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta lääkäripulasta. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajaylilääkärin Terhi Nevalan mukaan kaikkia tarvittavia virkoja ei välttämättä perusteta, koska niin paljon avoimia tehtäviä on täyttämättä.
Kun lääkäritarvetta lasketaan, pitää huomioida myös se, että joka neljäs hyvinvointialueiden lääkäri tekee lyhyttä viikkoa, sanoo Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien ekonomisti Juho Ruskoaho. Lisäksi kaikki lääkärit eivät tee potilastyötä.
Pulaa tekijöistä on myös yksityisellä puolella. Pelkästään kolmella maan suurimmalla terveysyrityksellä on avoinna runsaat kolmesataa lääkärin tehtävää.
”Suomesta puuttuu kaikkiaan noin 2 500 lääkäriä”, Ruskoaho sanoo.
Arvio kuulostaa jopa maltilliselta, sillä harmaantuneen Suomen voisi kuvitella tarvitsevan suhteessa ainakin yhtä paljon lääkäreitä kuin väestöltään nuorempi Ruotsi. Naapurin tason saavuttaminen vaatisi lähes neljätuhatta lääkäriä lisää.
Etenkin psykiatreista ja yleislääkäreistä on nyt huutava pula, sanoo Lääkäriliiton entinen puheenjohtaja ja Tampereen yliopiston psykiatrian professori Samuli Saarni.
Vaikka Suomessa on nykyään noin 40 prosenttia enemmän lääkäreitä kuin vuonna 2000, se ei riitä. Lääkäritarvetta on lisännyt väkiluvun kasvu ja väestön ikääntyminen. Reilun kahden vuoden päästä 75 vuotta täyttäneiden suomalaisten määrä ylittää 700 000. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa.
Sairastavuuden lisääntyminen on osattu ennakoida, kun lääkärien koulutusmääristä on päätetty, Saarni sanoo. Sitä ei ole kuitenkaan oivallettu, että terveyspalvelujen kysyntä nousee tätä voimakkaammin.
”Ihmisten vaatimustaso on kasvanut. Jos jokin terveysasia huolettaa, halutaan päästä lääkärille eikä haluta odottaa sitä.”
Ilmiö näkyy yksityisten palvelujen runsaana käyttönä. Nykyään noin 1,3 miljoonaa suomalaista hyödyntää niitä sairauskuluvakuutuksen turvin.
”Vakuutuksiin liittyy hyvin dokumentoitu terveyspalveluiden ylikäyttö”, Saarni sanoo.
Yksityiselle lääkärille pääsee yleensä nopeasti, koska vastaanottoja on tarjolla enemmän kuin niitä kysytään. Tyhjäkäynti kuitenkin nostaa käyntien hintoja. Lisäksi pikkuvaivojen tutkiminen väljällä aikataululla tuottaa vähemmän terveyshyötyä kuin se, että nykyistä useampi lääkäri hoitaisi julkisella puolen sairaampia potilaita.
Jos verovarojen ohjaaminen yksityisen terveydenhuollon tukeen lopetettaisiin, saataisiin ainakin osa lääkäripulasta ratkaistua, Saarni sanoo.
Lappeenrantalainen kardiologi Teemu Drews muistaa osallistuneensa vuonna 2011 kahdesti aikansa suurimman vuokralääkärifirman Med Onen tarjoamaan saunailtaan. Niihin aikoihin hän oli opintojaan Kuopiossa viimeistelevä lääketieteen kandidaatti.
Drews tarttui yhtiön tarjoukseen ja aloitti työt. Vuorokauden päivystyksestä maksettu 2 400 euron korvaus maistui, mutta samalla häntä arvelutti se, että korkea ansio johtui lääkäripulasta.
”Se oli järjetön systeemi. Tosi moni siellä työskennellyt oli samaa mieltä.”
Viimeiset työvuoronsa Drews teki hieman valmistumisensa jälkeen. Mutta kokemuksesta jäi pysyvä jälki. Drews kertoo arvostelleensa lääkärien illanvietoissa alan matalia koulutusmääriä ainoana, tai ainakin äkäisemmin kuin kollegansa.
Elokuussa 2023 hän puhui suunsa puhtaaksi julkisesti. ”Lääkäriliiton osallistuminen lääkärikoulutustarpeen arviointiin tulee estää”, luki hänen Turun Sanomissa julkaistun kirjoituksensa otsikossa.
Suomesta puuttuu useita tuhansia lääkäreitä, ja ongelman ydin ovat liian vähäiset koulutuspaikat, Drews kirjoitti. Hän myös muistutti, että useat tahot ovat ehdottaneet niiden lisäämistä.
”Lääkäriliitto on sen sijaan 1990-luvulta lähtien tavoitellut koulutusmäärien alimitoittamista parantaakseen lääkäreiden asemaa.”
Katsaus historiaan osoittaa väittämän pitävän paikkansa ainakin siltä osin, että lääkärien ammattijärjestö on toistuvasti halunnut rajoittaa alan koulutuspaikkoja. Julkisten ulostulojen lisäksi liitto on edistänyt asiaansa lääkäritarvetta arvioineissa työryhmissä.
Vuonna 1993 lääketieteellisten tiedekuntien aloituspaikkoja supistettiin laman oloissa liiton toiveiden mukaisesti 500:sta 350:een.
Päätöksen taustalla oli huoli lääkärien työllisyydestä. Jälkikäteen arvioituna se vaikuttaa ylimitoitetulta. Vuonna 1994 lääkärien työttömyysaste käväisi yli viidessä prosentissa, mutta puolittui jo seuraavana vuonna.
Laman hellittäessä koulutuspaikkoja lisättiin vähitellen. Niiden määrä nousi kuuteensataan vuonna 2002, mutta pysyi sen jälkeen pitkään samalla tasolla.
Vuosikymmenen lopussa lääkärivaje kärjistyi. Lääkäriliitto selvitti vuonna 2009, että miljoona suomalaista asuu vaikeaa lääkäripulaa potevan terveyskeskuksen alueella. Silti liitto vastusti sosiaali- ja terveysministeriön aikomusta lisätä lääkärien koulutuspaikkoja sadalla vuoteen 2012 mennessä.
Paikkojen määrä pysyi seuraavat kolme vuotta ennallaan.
Pula lääkäreistä paheni jälleen 2010-luvun lopulla. Pahimpina vuosina joka viides terveyskeskuksen asiakas joutui odottamaan pääsyä lääkärille yli kuukauden.
Alan koulutuspaikkoja oli lisätty vuosikymmenen puolivälissä, mutta Lääkäriliitolle tämä oli ongelma.
”Lääketieteen opiskelijoiden sisäänottomääriä tulee suomalaisissa tiedekunnissa laskea välittömästi nykyisestä 750 opiskelijasta enintään 600 opiskelijaan vuodessa ilman resurssileikkauksia. Näin voidaan jatkossakin taata laadultaan kansainvälistä vertailua kestävä lääkärien peruskoulutus”, liitto vaati vuoden 2019 eduskuntavaalien tavoitteissaan.
Pyyntöön ei suostuttu.
Tammikuussa 2023, kun myös erikoissairaanhoito oli ajautunut vakavaan kriisin, tapahtui merkittävä käänne. Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita ilmoitti Lääkäripäivillä, ettei liitto vastusta maltillista koulutusten lisäämistä, jos sosiaali- ja terveysministeriön asiaa pohtiva työryhmä lisäystä esittää.
Saman vuoden syksyllä Koivuviita vastasi Teemu Drewsin mielipidekirjoitukseen. Hän muistutti, että koulutusmäärien kasvattaminen vaikuttaa lääkärilukuun vasta viipeellä, mutta myönsi, että terveydenhuollon henkilöstöpulan syntyminen on kehityskulku, jossa myös Lääkäriliiton on ”katsottava peiliin”.
Lääkärien Facebook-ryhmässä Drewsin kannanotot saivat vähemmän diplomaattisen vastaanoton.
”Kommentteja tuli satoja, ja lähes kaikki niistä olivat kielteisiä. Yksikään kommentoijista ei ollut kanssani samaa mieltä.”
Kun verkosta hakee tietoa lääkärien työttömyyden kehityksestä, Google esittelee samasta aihepiiristä aiemmin esitettyjä kysymyksiä. Niistä ensimmäinen kuuluu: ”Voiko lääkäri olla työtön?”
Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että ei hevin.
Viime syyskuussa 204 lääkäriä eli hieman alle prosentti ammattikunnasta oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Tilanne on ollut jokseenkin sama viimeiset viisitoista vuotta.
Niukkuus lääkäreistä on parantanut ammattikunnan asemia palkkaneuvotteluissa.
Kun virkalääkärien ansiot nousivat vuosien 2000 ja 2020 välillä 78 prosenttia, muut julkisella puolella työskentelevät ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet joutuivat tyytymään samalla aikavälillä 51 prosentin tulojen kasvuun.
Lääkäreillä hyvä tulokehitys
Hyvinvointialueet ovat saaneet vuokratyön käytön hallintaan, tiedotti sosiaali- ja terveysministeriö lokakuussa.
Väittämä perustui siihen, että vuokratyön osuus kaikista sote-henkilöstön kuluista oli pudonnut viime vuoden hieman yli neljästä prosentista tänä vuonna hieman alle neljän prosentin.
Vuokratyön osuus ei ole järin suuri, kun huomioi, että kyseessä on koeteltu ja toimivaksi havaittu keino paikata henkilöstön tilapäisiä vajauksia. Hoitajien ja monien muiden ammattiryhmien edustajien työtä ostetaan vuokrafirmojen kautta maltillisesti.
Sen sijaan vuokralääkärien käyttö ei ole hallinnassa.
Vuokratyön osuus hyvinvointialueiden lääkärien henkilöstökuluista on 13 prosenttia, arvioi Kunta- hyvinvointialuetyönantajat vuosi sitten tekemänsä kyselyn perusteella. Tämä tarkoittaa yli 300 miljoonaa euroa vuodessa.
Tilanne vaihtelee voimakkaasti alueittain. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla vuokralääkärien kustannus oli viime vuonna yli 30 prosenttia lääkärien henkilöstökuluista, hyvinvointialue arvioi.
Veronmaksajalle vuokratyön suurin ongelma on sen korkea hinta. Äärimmäinen esimerkki tästä on Etelä-Karjalassa keväällä 2023 tehty kolmen silmälääkärin palvelujen hankinta. Hyvinvointialue maksoi kilpailutuksen voittajalle Mehiläiselle 105 000 euroa lääkäriä kohden kuukaudessa.
Tyypillisesti vuokralääkäri käy noin kaksi kertaa kalliimmaksi kuin virkalääkäri. Potista riittää jaettavaa niin keikkailevalle lääkärille kuin välitysyhtiölle. Esimerkiksi helsinkiläinen Medistaff teki viime vuonna vajaan kahdentoista miljoonan euron liikevaihdolla liki kolmen miljoonan euron voiton.
Vuokralääkärien joukossa on myös virkalääkäreitä, ilmenee SK:n tietopyynnöillä hankkimista tiedoista. Jotkut tekevät samalle hyvinvointialueelle töitä paitsi osa-aikaisena viranhaltijana myös vuokrayhtiön kautta.
Osa hyvinvointialueista ei pelkästään osta vuokratyötä vaan myös tarjoaa sitä. Itä- ja Pohjois-Suomessa virkalääkäri voi tehdä hyvinvointialueiden yhdessä omistaman yhtiön kautta hyväpalkkaista vuokralääkärin työtä muille kuin omalle alueelleen. Järjestely nostaa työn kustannusta, mutta estää veronmaksajien rahan siirtymisen yksityisille yhtiöille.
”Tämä tarjoaa henkilökunnalle mahdollisuuden lisätienestiin, ja auttaa myös pitämään osaajat täällä pohjoisilla hyvinvointialueilla”, sanoo johtajaylilääkäri Terhi Nevala.
Vuokratyömarkkinan ylikuumentuminen on johtanut arveluttaviin tilanteisiin.
Esimerkiksi Pisara Terveyspalvelut on rekrytoinut lääkäreitä paitsi Keski-Suomen myös Kanta-Hämeen terveyskeskuksiin ilman hyvinvointialueen tilausta – närkästyttäen toiminnallaan kummankin alueen johdon.
Viime vuonna Pisara myi palvelujaan eri hyvinvointialueille Handatan mukaan lähes neljän miljoonan euron arvosta. Sen suurimmat asiakkaat olivat Keski- ja Itä-Uusimaa.
Vaikka kauppa on käynyt, yhtiöllä oli lokakuun lopussa 14 maksuhäiriömerkintää. Yhtiö ei ole julkistanut viime vuoden tilinpäätöstään, ja sen verkkosivu on kaatunut. Pisaran perustaja ja toimitusjohtaja Ibrahim Ahmed Daud ei vastannut SK:n yhteydenottopyyntöön.
Vuokralääkärit ovat usein vastavalmistuneita, ja monet heistä ovat opiskelleet ulkomailla. Kaikkien osaaminen ja suomalaisen terveydenhoidon tuntemus eivät ole vaaditulla tasolla.
”Eräs firma välittää ihan mitä sattuu. Työn jälki on ihan karmeaa”, sanoo sairaalalääkäri. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi hän ei halua puhua asiasta omalla nimellään.
”Menemme viemäristä alas, jos otamme tänne suoraan ulkomailta ammattitaidottomia opiskelijoita töihin. He ottavat hyvinvointialueen rahat, mutta heidän kanssaan ei pysty kehittämään mitään. Ja sitten he vielä laittavat Facebookiin kuvia jostain Balilta.”
Myös toinen lääkäri kertoo havainneensa puutteita ulkomailla opiskelleiden ammattitaidossa. Hänen yksikössään on parin vuoden sisällä keskeytetty Itä-Euroopassa tutkinnon hankkineiden nuorten lääkärien työskentely puutteellisen ammattitaidon vuoksi.
”Se, että tietyistä yliopistoista tulee heikkoa materiaalia, on tabu, josta ei uskalleta puhua”, lääkäri sanoo. Hänkään ei halua puhua aiheesta nimellään.
”Sanoisin, että ei ole merkittävää lääkäripulaa”, sanoo Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita. Suomessa on hänen mukaansa varsin hyvin lääkäreitä, mutta ei aina siellä, missä heitä eniten tarvittaisiin.
Koivuviita nostaa esiin Orpon hallituksen päätökset. Perusterveydenhuollon hoitotakuun höllentäminen tuo hänen mukaansa lähinnä kuvitteellisia säästöjä, kun taas yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvausten korottaminen vaikuttaa olennaisesti lääkärien sijoittumiseen.
”Se rahasumma tarkoittaa tuhatta lääkäriä pois julkisesta perusterveydenhuollosta.”
Kun virkalääkärien paikkoja jää täyttämättä, työt hoitavien kuorma kasvaa. Ehkä kovimmassa paineessa ovat terveyskeskusten nuoret lääkärit, joiden potilaat ovat iäkkäitä ja monisairaita. Työn aiheuttama stressi johtaa Koivuviidan mukaan siihen, että moni siirtyy osa-aikatyöhön. Tämä taas pahentaa entisestään lääkärivajetta.
Omalääkärijärjestelmän käyttöönotto parantaisi hoitoon pääsyä, Koivuviita uskoo. Jos uusi Kela-rahoitus kohdennettaisiin siihen, julkisen puolen lääkärien siirtyminen yksityiselle ei olisi välttämättä ongelma.
Lisäksi hän harkitsisi lääkärien tehtävien vähentämistä kouluista ja neuvoloista. Hoidon saatavuutta voisi parantaa myös avustavan henkilökunnan lisääminen, jotta lääkäreille jäisi enemmän aikaa potilastyöhön.
Koivuviita kiittää viime kesällä tehtyä päätöstä lisätä lääkärien koulutuspaikkojen määrä 825:een, koska hallitus osoitti samalla myös lisää rahaa koulutuksen järjestämiseen. Enempiä lisäyksiä hän ei kuitenkaan kiirehtisi, koska koti- ja ulkomaiset yliopistot tuottavat Suomen uusia lääkäreitä enemmän kuin nykyisiä siirtyy eläkkeelle.
Myöskään nykyinen taloustilanne ei hänen mukaansa puolla lääkärikunnan nopeaa kasvattamista. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vasta alle kaksi vuotta sitten, mutta monilla niistä on käyty jo useita yt-kierroksia.
”Suomen kansantuote ei ole kasvanut kuuteentoista vuoteen, ja siitä huolimatta medikalisaatio jyllää”, hän sanoo.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että lääketieteestä haetaan nykyään ratkaisua ongelmiin, joita ei ennen välttämättä koettu ongelmiksi tai joiden kanssa voitiin sinnitellä. Koivuviita myös muistuttaa, että vaikka yhden lääkärin henkilöstökustannukset ovat rajalliset, tämä synnyttää rahan menoa myös määräämällä potilaille tutkimuksia, hoitoja ja lääkkeitä.
”Kysyntää [lääkäripalveluille] on vaikka kuinka paljon, mutta haluammeko käyttää kaikki verorahat terveydenhuollon tuottamiseen?”
Rahan sijoittamista terveydenhoitoon ei pidä ajatella pelkkänä menona, sanoo ekonomisti Juho Ruskoaho. Myös se maksaa, että ihmisillä on pitkiä sairauslomia tai että he jonottavat leikkausta.
Ruskoahon mukaan lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen määrä tulisi mahdollisimman pian nostaa nykyisestä 150:lla ainakin 975:een. Mikäli näin tehtäisiin heti, lääkärivaje olisi vuonna 2040 jokseenkin sama kuin nykyään, mutta tilanteen pahentuminen olennaisesti olisi estetty.
Lääkäripula uhkaa jatkua
Viime vuonna Ruskoaho julkaisi laskelman lääkärien kysynnästä ja tarjonnasta. Koska lääkärien koulutuspaikkoja on sittemmin lisätty ja lääkärien maahanmuutto kasvanut, hän päivitti skenaarionsa SK:n pyynnöstä.
Tuore arvio perustuu oletukseen, että lääkäritarve kasvaisi vastaisuudessa samaa tahtia kuin lääkärien määrä on lisääntynyt kymmenen viime vuotta eli kaksi prosenttia vuodessa.
Edelleen Ruskoaho olettaa – sanojensa mukaan optimistisesti – että ulkomailta tulisi Suomeen vuosittain 300 lääkäriä enemmän kuin täältä lähtee pois. Viime vuonna tämä taso saavutettiin ensimmäisen kerran.
”Tosin en ole varma siitä, onko hyvä idea, että kolmasosa suomalaisista lääkäreistä koulutetaan maan ulkopuolella. Emme esimerkiksi voi tietää sitä, palaavatko ulkomailla valmistuneet suomalaislääkärit tänne vastaisuudessa siinä määrin kuin tähän asti.”
Joka tapauksessa lääkärivaje pitäisi hänen mukaansa saada merkittävästi nykyistä pienemmäksi.
”Silloin virkoihin olisi lähes aina hakijoita, ja tehtäviin voitaisiin nykyistä useammin valita potilaiden kannalta parhaat henkilöt. Tämä kannustaisi kaikkia lääkäreitä kehittämään osaamistaan.”
Päätökset suomalaisista lisäkoulutuspaikoista voivat kuitenkin olla kiven alla. Siksi Ruskoahon mielestä lääkäripulan lievittämiseksi pitäisi tehdä myös kaikki muu voitava. Esimerkiksi verovaroja tulisi suunnata yksityiseltä puolelta julkiselle.
Vuokralääkärikulujen hillitsemiseksi harkinnan arvoinen ratkaisu voisi hänestä olla hintakatto. Sellaisen asettamista selvitetään parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä.
Kuinka paljon lääkäripulaa voi helpottaa vain tekemällä asiat järkevämmin?
Joonas Kiilin mukaan julkisen puolen houkuttelevuutta lisäisi se, että vaikeissa tilanteissa olisi aina tarjolla seniorien tukea. Lääkärien jaksamista ja tuottavuutta parantaisi myös se, että toimimattomista käytänteistä ja tietojärjestelmistä sekä huonosta johtamisesta päästäisiin eroon.
”Henkilökuntaa kannattaa kuulla vaikkapa silloin, kun työvuoroja suunnitellaan.”
Lisäksi Kiilin mielestä lääkärien tehtäviä kannattaisi jakaa sairaanhoitajille jonkin verran nykyistä enemmän – vaikka myös hoitajista on pulaa.
”Sairaanhoitaja voi hyvin kirjoittaa vaikkapa verenpainelääkkeiden jatkoreseptit, jos lääkäri on ensin määritellyt tietyt reunaehdot.”
Perusterveydenhuolto on kuitenkin niin pahasti aliresursoitu, että yksin järkeistämällä lääkäripulaa tuskin ratkaistaan, Kiili arvelee.
Teemu Drewsin mukaan nopein ratkaisu lääkärivajeen lievittämiseksi olisi se, että hallitus tekisi täyskäännöksen.
”Nyt hallitus siirtää satoja miljoonia euroja liikeyrityksille ja vaatii hyvinvointialueilta toiminnan supistamista jopa lainvastaiselle tasolle. Ihmiset kärsivät, lääkärit siirtyvät yksityiselle ja ongelmat kertautuvat.”
Drews suuntaisi Kela-korvauksiin osoitetut lisävarat mieluummin hyvinvointialueille, sillä niillä ei ole rahallista kannustinta tuottaa turhia palveluja. Yksityisellä puolella taas määrätään hoitoja, joiden hyöty on vähäinen tai jopa olematon, hän sanoo.
Potilaiden pääsyä lääkärille voisi helpottaa myös kehittämällä työntekoa eri tavoin, mutta tämäkään ei Drewsin mielestä ratkaisisi pääpulmaa.
”Lääkäreitä on liian vähän. Tämä on ongelma, jota Suomessa ei ole haluttu nähdä.”
Juttua varten on haastateltu yhteensä yhdeksää terveydenhuollon ammattilaista.
Oikaisu 7. marraskuuta 2024 kello 16:28. Ingressiin korjattu, että luvattu ansio oli noin kaksinkertainen verrattuna Kiilin palkkaan, ei kaksi kertaa suurempi, kuten ensin virheellisesti kerroimme.